lauantai 4. huhtikuuta 2020

kotitreeniä


Noniin.

Koronakotoilua takana kolme viikkoa. Ihmiskontakteja viisi. Olen poistunut kotoa kaksi kertaa kävelylle. Asuintoveri hoitaa kauppareissut.
Olen lähinnä maalannut, puhunut puhelimessa isoäidin ja äidin kanssa, hoitanut yhdistysasioita ja meittinyt miten etenen tämän projektin kanssa.

Me Naisissa on ollut paljon treenivinkkejä, joita olen aiemmin noudattanut mutta esim. juoksun ja lenkkeilyn, salitreenin ja sellaisen ulkomaailmassa harjoitettavan liikunnan (ja kaiken muunkin) olen jättänyt. Lopulta huomasin laiskasti joogaavani silloin tällöin eli melkein kerranviikossa.
Eilen aloitin ryhtiliikkeen ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kahvakuulailua youtubesta löytyvien videoiden avulla.
Treeni oli aika rankka. Kotoa löytyi vanha 16 kg kahvakuula ja minun kaksivuotta sairasteneelle keholleni se oli hiukan liikaa. Jaksoin ehkä viisi minuuttia kuulan kanssa ja lopputreenin vedin ilman.
Tänään kokeilin käsipainon kanssa samaa kuulailua ja se onnistui ihan hyvin vaikkei ihan nini tehokas ollutkaan.
Eilisen treenistä tuli hienosti reidet kipeäksi. Oli ihana tunne, kuntiesi tehneensä jotakin.
Tästä lähin pyrin noudattamaan Me Naistenviikotreeniä kotona sovelletusti eli joka toinen päivä hikijumppaa, joka päivä joogaa.
Alun perin tämä olisi mennyt suurin piirtein niin, että joka toinen päivä kävelyä joka toinen juoksulenkki ja kolme kertaa viikossa salille.

Otan alkuun vähän rennommin ja kokeilen mitä kroppa jaksaa. Sen jälkeen lisään pikkuhiljaa volyymiä.
Vielä en ole hankkinut hienoja satasen legginsejä tai muuta välinettä mutta katsotaan, mihin tämä menee.

Sporttista viikonloppua kaikille!




perjantai 3. huhtikuuta 2020

päivä kissana osa 657.

Ja sitten kissa meni nukkumaan

Jos seuraava viikko vähän rauhallisemmin?


Päivä kissana osa 5. ja 7.


Me Naisten edellisessä numerossa oli teksti otsikolla

Mukavaa tekemistä eristyksiin
Miksemme otaisi joskus oppia rakkaista lemmikeistämme?

Tein työtä käskettyä.

Tehtävä 5. Kuului näin:
Makaa etätyöläisen päällä. Voit kiivetä etätöitä tekevän niskaan, asettua poikittain hänen syliinsä tai istua näppäimistön päällä.

Paikalla ollut etätyöläinen olisi varmasti suuttunut entistä enemmän jos olisin kiivennyt niskaan saati rikkonut hienon uuden langattoman näppäimistön istumalla sen päällä.
Päätin siis mennä sieltä, missä aita on matalin ja ängin itseni kiltisti vain poikittain syliin.

Etätyöläinen oli yllättävän positiivisella asenteella tempauksestani eikä näyttänyt häiriintyvän lainkaan .



Tehtävä numero 7. kuului näin:
Syö murut pöydän alta.
Toinen ihminen on paljon epähygieenisempi kuin omasta suustasi tippuneet leivän palat, joten ääntä kohti vain.

Näin se sitten meni:





torstai 2. huhtikuuta 2020

päivä kissana osa 6.


Me Naisten edellisessä numerossa oli teksti otsikolla

Mukavaa tekemistä eristyksiin
Miksemme otaisi joskus oppia rakkaista lemmikeistämme?

Tein työtä käskettyä.

Tehtävä 6. Kieri eteisen lattialla.
Mene pitkin pituuttasi eteisen lattialle ja kieriskele siinä. Venyttele myös raajasi oikein pitkäksi.

Tässä sitä sitten kierittiin ja yritettiin saada muita kissoja leikkimään.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Päiväni kissana osa 4.


Me Naisten edellisessä numerossa oli teksti otsikolla

Mukavaa tekemistä eristyksiin
Miksemme otaisi joskus oppia rakkaista lemmikeistämme?

Tein työtä käskettyä.

Tehtävä 4. Kuului näin:
Pureskele viherkasveja.
Niistä osa on myrkyllisiä, joten älä syö niitä. Yleensä kuitenkin tämän jälkeen tulee oksu ihan itsestään.

Ei tullut oksua, sillä viherkasveja ei kolmen kissan taloudesta löydy. Vielä viime viikolla minulla oli muutamia yrttejä ikkunalla mutta ne syötiin yhtenä yönä.
Jouduin siis soveltamaan tehtävää.

Valitettavasti ainoa vihreä minkä löysin, oli kesäkurpitsa. Kuvastahan tuli ehkä hiukan outo.. ja kissameikkikin näyttää enemmän nallekarhulta.. no mutta tehtävä kuitenkin suoritettu vaikka ei niin hyvällä menestyksellä kuitenkaan.  




tiistai 31. maaliskuuta 2020

päiv kissana osa 3.

Kolmas tehtävä kuului:

Revi sohvasta täytteet
Huom!
Vain omia kynsiäsi ja hampaitasi käyttäen.Tässä riittää hommaa, etenkin jos sohvasi on nahkainwen 12 hengen design-divaani.


no onneksi ei olut divaani mutta kirppikseltä haettu sohva kävi vallan mainiosti. Suosittelen tätä kokeilemaan. oli hyvää stressinpurkua ja varsin mainio ajankulun edistäjä.
Oli sitten myöhemmin ihanaa katsella kättensä työtä ja kieriskellä pehmeällä alustalla.


Päivä kissana osa 2.

Tehtävä numero kaksi oli

Juo vessanpäntöstä
Tässä joudutaan muutenkin monenlaisille epämukavuusalueille.

hmmm.. Tämä oli hiukan epämiellyttävää täytyy myöntää. Parempaan en pystynyt.






maanantai 30. maaliskuuta 2020

päivä kissana osa1.


Me Naisten edellisessä numerossa oli teksti otsikolla

Mukavaa tekemistä eristyksiin
Miksemme otaisi joskus oppia rakkaista lemmikeistämme?



Leikin siis yhden päivän sisäkissaa.
voin suositella tätä toimintaa kaikille. Se oli virkistävä kokemus.
Alunperin ajattelin jakaa videon ensimmäisestä tehtävästä, joka kuuluin näin:

Laita itsellesi häntä ja jahtaa sitä. Kiinnitä hakaneulalla kylpytakin vyö ahteriisi. Älä pistä neulalla kankkuun, ettet kuormita terveydenhuoltoa.

En tarvinnut hakaneulaa, sillä olin tehnyt syksyllä pidettyihin naamiaisiin leijonapuvun. päätin hyötykäyttää hännän ja tätä varten hankitun kasvomaalin. Täytyy myöntää, että kasvomaalinin äyttää karhun, leijonan ja jonkun oudon eläimen sekoitukselta mutta sillä ei tässä kohtaa taida oll akauheasti väliä.

En aijo laittaa videota hännänjahtaamisesta mutta voin kertoa, että se on todella outo. Pääasia, että minula oli hauskaa ja kämppiksenikin onnistui saamaan ilon irti tästä toiminnasta toimiessaan kuvaajana.

Ehkä sitten jonain päivänä kun olen rikas ja kuuluisa, minusta leviää pornovideoiden sijaan hännänjahtausvideo.. Se jää nähtäväksi.

Tässä kuitenkin ensimmäisten kissanaolohetkien antia.


kuvakaappaus hännänjahtausvideolta

en se minä ollut.. 

perinteisempi herutuskissa

Kissa ja keskeneräinen maalaus


sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

viikon tehtävälista


Olen koittanut tahkota lehteä läpi ja miettiä, mihin siinä tarttuisin. En saa otetta mistään.
En Anna hankin raitistuneesta veljestä enkä kevään sisustusvinkeistä, kosmetiikkahyllyn uudistamisesta puhumattakaan.

Lehdessä ei juuri ole sellaisia vinkkejä, joita voisin noudattaa. Aika ympäripyöreää, selalista täytetekstiä tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi.

Löysin sentään yhden suoran vinkkilistan jota pystyn seuraamaan. Monet suoraan seurattavat ohjeet nimittäin liittyvät ulkonäköön ja tällä hetkellä, kun en poistu kotoa, en myöskään laittaudu mitenkään. Se on hyvää taukoa viimeisen parin kuukauden aikana väsähtäneelle meikki-iholle.

Suoritan tämän listan tehtävät parhaaksi katsomallani tavalla joko itse tai laitan asuintoverini asialle, jotta voin kuvata paremmin. En kiellä kuvankäsittelyn mahdollisuutta osissa tehtävistä.

Tässä siis tulevan viikon tehtävät :

Mukavaa tekemistä eristyksiin:
1.Laita itsellesi häntä ja jahtaa sitä.
2. Juo vessanpöntöstä.
3.Revi sohvasta täytteet
4.Pureskele viherkasveja
5.Makaa etätyöläisen päällä
6.Kieri eteisen lattialla
7.syö murut pöydän alta.

Että sellaista sitten tulossa.



Mitähän tästä vielä tulee.. 

rakkautta koronan aikaan 2.


Mielenkiintoista nähdä, että Me Naiset on selkeästikin tarkoituksella jättänyt, ainakin toistaiseksi, koronasta puhumisen minimiin.
Se on itseasiassa ihan mukava juttu siinä mielessä, että kaikki on nyt pelkkää koronaa.
On ihan mukavaa, tavallaan, keskittyä johonkin muuhun ihan hetkeksi.

Toisaalta mietin, miten paljon lohtua lehti voisi tarjota tässä tilanteessa lukijoilleen, ehkä tämä on juuri se tapa tarjota sitä. Toisaalta itselleni parasta olisi lukea ajankohtaisia haastatteluja vaikka sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä.
Sellaisia kannustavia, joissa typpi sanoo, että me selvitään tästä.

Mulla on yksi tuttu lääkäri, jonka tekstej on ihana lukea. Hän on tosi kannustava ja kirjoittaa aina, että ”me tehdään parhaamme, me selvitään, kyllä me hoidetaan tämä yhdessä. Parasta, mitä just sinä voit tehdä, on noudattaa ohjeita, pysy kotona”
Minusta se on mukavaa. Kaikkialla on paniikki ja ihmisiä pelottaa, tottakai, tämä on hirveä tilanne. Minusta tuntuu mukavalta, että joku ottaa sellaisen ”äidinroolin” , rauhoittelee ja kannustaa. Se on mun mielestä se, mitä me tarvitaan tässä toivottomalta tuntuvassa tilanteessa.

Joskus on todella tärkeää kuulla ” ei ole mitään hätää”. Oli kyse tällaisesta kriisistä tai jostain pienemmästä.

Rakkautta ja ymmärrystä kaikille tasapuolisesti!

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Voisimmeko oppia jotain tästäkin kriisistä?


Pitäisi kirjoittaa virolaisita sisustusliikeistä sekä muusta yhtä turhanpäiväisestä. Myönnän, että olen kokenut tällaiset asiat aina turhanpäiväisinä ja siksi tähän projektiin osittain ryhdyinkin, ymmärtääkseni näiden asioiden merkitystä.
Nyt se korostuu entisestään, että tämä maailma ja sen arvot on tuhanpäiväisiä. Noin, sanoin sen.
On turhaa meikata joka päivä – ajattele mikä kuormitus siitä tulee maapalolle: raaka-aineiden valmistus, tuotteen valmistus, pakkaus, pesu, pakkauksen hävitys ottamatta kantaa siihen mitä meikki tekee iholle vaikka sen pesisi kerran päivässä huolellisesti pois.

Tai sisustus. On ihanaa kun on siistiä ja koti on täynnä kauniita esineitä mutta miten täynnä? Ja miten usein niiden esineiden pitää vaihtua?
Huonekalut, sisustusesineet- joilla eiole mitään virkaa, astiat kaikki, niitä pitää nykyään vaihtaa jatkuvasti. Minä olen iloinen siitä, että minulla on suurin osa tavaroista jonkun lahjoittamia. Uutena tähän huusholliin on tullut vain lautaset ja mukit, itse olen ostanut kaksi lipastoa ja nekin kirpputorilta.

Minusta on ihanaa, eetä taide-esineet, design huonekalut ja muut (ja vielä eettisesti tuotetut) ovat osa perheen jatkumoa ja ne kestävät vuosikymmenestä toiseen.

Jotenkin tuntuu, että ihmiset kyllästyvät liian helposti kaikkeen. Ei jakseta katsella samanlaista keittiötä tai lautasta vuodesta toiseen, ihan niinkuin paettaisiin jotain ajatusia ja tunteita niin hirveällä vimmalla, että ympärillä pitää muuttaa kaikki mikä muistuttaa edellisestä vuodesta, on vanhaa tai muuten ei kuulu juuuri tämän hetken muotiin.

Minä toivon, että korona muuttaa maailmaa ja sen asenteita.
Toivon, että hillitsemme kuutusta niin, että on turha tuottaa ylimääräistä roinaa, siirrymme tuottamaan ruokaa lähempänä kotia ja yrityksen muutenkin siirtäisivät toimintojaan edes eurooppaan jos kotimaahan siirtäminen ei onnistu.
Toivon, että lomailemme kotimaassa tai lähdemme kerran vuodessa kuukauden reissulle jonnekin, niin ettei suhailla ympäriinsä lentokoneella kuukauden välein, viikko siellä, viikko täällä ajatusmallilla. Hyi!

Toivon, että ihmiset heräisivät ymmärtämään mikä on tärkeää!Mitä olet mieltä, olisiko hyvä juttu jos Kiinassa näkyisi taivas saasteiden sijaan? Metsäpalot saataisiin kuriin eikä joka vuosi kuolisi mijoonia eläimiä puista puhumattakaan siksi, että ihminen on ahne?

Minusta olisi ihanaa, että meillä olisi johonkin muuhun kun muoviin käärittyjä lihoja ja juustoja. Olisi vaatteita, jotka ei ole muovisia, tai jos on, en olisi tehty kierrätysmuovista, olisi ihan uudenlainen elämä, jossa keskityttäis ihmisen viisauteenja kehitykseen ahneuden ja ulkonäön sijaan,.

Mutta ei, ei se taida mennä niin. On paljon kivempaa leikkiä prinssejä ja prinsessoita, kuluttaa minkä kerkiää ja saada sen minkä haluaa just nyt heti, ilman, että näkee edes vähän vaivaa tai edes miettii, onko kyseessä tarve vai halu.

No mutta. Minä jatkan Me Naisten lukemista ja toivon, että vuode päästä tässäkin lehdessä on aivan muunlaiset jutut.