Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Lasten Hautausmaa pelasti maailman!

Kuva
Suosittelen laittamaan Lasten hautausmaan Metsäveljet soimaan tätä lukiessa, kirjoittaessa ainakin tuntui riipivältä. Tämän viikon Me Naisissa oli esittely Lasten Hautausmaan levystä. Tuntuu todella hyvältä kuunnella musiikkia,ihan oikeaa, nautittavaa musiikkia. Samalla teen muistiinpanoja lehdestä Tosi syvällisiä aiheita on tällä viikolla. Ei mitään kevttä ja herkkää. Ihanaa, juuri tätä kaipasin!  Lehdessä kerrottiin sairaanhoitajasta, joka oli uupunut työssään ja vaihtanut alaa kosmetologiksi. Toisesta naisesta, jonka mies oli ollut niin mustasukkainen, että elämä oli ollut lähes mahdotonta ja kolmannesta, joka oli saanut aivoinfarktin ja ymmärtänyt tukahduttaneensa muistoja traumaattisista kokemuksista. Luin näitä juttuja ja taustalla soiva Lasten Hautausmaa vahvisti niiden tunnelmaa. Itkin vähän. Koin suurta myötätuntoa niin näitä naisia kohtaan kuin itseänikin. Olen uupunut työssäni/elämässäni kahdesti. Koko elämä on mennyt silloin uusiksi, olen kadot

Torstai on toivoa täynnä!

Kuva
Torstai, jipii! Uusi Me Naiset on taas täällä! Nyt täytyisi aloittaa metsän käyttäminen. Kaksi kertaa viikossa vähintään 5 minuuttia metsää. Liikunnasta pitäisi muodostua suuri osa päivästä mutta nyt täytyy myöntää, että siinä on pieniä vaikeuksia. Toisinaan tuntuu hirveän hankalalta lähteä ulos, siis ihan poistua kotoa, oli kyse sitten liikunnasta tai jostain muusta. Olen niin onnistunut linnoittautumaan työhuoneelle, että ihan hirvittää. Jos olisi edes lenkkikaveri. Tai ehkä vielä toistaiseksi löntystelykaveri.. Minä kuulu niihin, jotka ei osaa tehdä mitään yksin. Josta muuten tuli mieleen. Järjestimme eilen, keskiviikkona 26.2.2020, ensimmäisen Burleski-piirustusillan Suisto klubilla. Oli aivan mahtavaa ja nelisen kymmentä piirtäjää löysi tiensä paikalle. Kun ilta oli ohi, nautimme muutamat oluet mallin ja hänen yhteistyökumppaneidensa kanssa. Uskomattoman ihania ihmisiä ja upeita juttuja! Mukana oli siis LadyMisty Mayn lisäksi upeat

Kurja viikko jatkuu

Kuva
Että kun onkin hankala viikko. Liekkö siksi, että tämän viikon numerossa oli puhetta masennuksesta ja yksinäisyydestä. Tai sitten se johtuu siitä, että hain unelmieni työpaikkaa enkä saanut sitä. Työhaastattelu meni kyllä niin penkin alle kuin vain voi mennä ja paikka annettiin samalle tyypille, joka teki homman viime vuonnakin. En usko, että olisin voinut saada työtä vaikka olisin onnistunut haastattelussa. Tässä oli pitkä alitus siitä, miten on kurjaa mutta päätinpä vaihtaa sen lifestyle kuviin. Tässä minun glamourelämästäni pieni pala. ilmin Lifestyle kuvakooste. Aterioista ei valitettvasti ole kuvia, sillä Ilmi on fitnessmalli eikä juurikaan syö.

Rakkaudesta listoihin!

Kuva
Maanantaiaamu alkoi Me Naisilla ja vihersmoothiella!  Viikonloppuna aikaa tuhraantui hiukan liikaa Tohtori Paiseen ja Tyttölukion parissa. Nyt pääsen taas ruotuun ja ryhdyn kuuntelemaan Vesalaa. Tänään pidän myös kevyemmän päivän kompensoimaan viikonlopun kuohuviiniä ja muuta herkkua. Lifestylekuvien ottamisessa on vielä petrattavaa..  Olen pitänyt listaa asioista, mitä täytyy muistaa tehdä. Tässä on viime viikolta muutamia rästejä sekä tämän viikon tehtävät: Musiikki Vesala Antti Tuisku Sansa – Sannaliisa Ilkka leffat the peanutbutter falcom Kuolema aurinossa- kuinka lumi kuoli fuengirolassa metadonin yliannostukseen, areena vivian maieri salaisuus areena siipan saappaissa, teema& fem ystävänpäivä, ava tyttölukio, areena Berliinisyndrooma, frii? Pillu palaa – elämää vestibuliitin kanssa brittiläinen bordelli lumiauramies miljoonan dollarin aivot valitut Richard Jewell sarjat you tohtori paise, TLC? Siipan

Vikaa suuontelossakin!

Monen päivän häpeä alkaa olla ohi, vihdoin. Ryhtyi jo puuduttamaan sellainen jatkuva alakulo.  Nyt olen päässyt taas askeleen eteenpäin ja hiukan syvemmälle Me Naisten ulkonäköjuttujen kanssa. Olen nimittäin alkanut kiinnittää huomiota suuontelooni ja erityisesti hampaisiin. Kuika ne ovatkaan keltaiset ja mutkalla. Hyi kamala. Onneksi minulla on aikanaan Matsmartilta ostettua hampaanvalkaisukynää. Aion kokeilla sitä lähipäivinä. Täytyy virittää kamera paikalleen, jotta saan mehukasta videokuvaa prosessista. Nimittäin hampaisiin ei saa koskea minuuttiin töhnän levityksen jälkeen joten huulet on pidettävä irveessä sen aikaa. Saa nähdä miten se onnistu yhdellä kädellä. Veikkaan, että siitä voi tulla hauskaa. Vielä en ole saanut itselleni tehtyä kauneusnurkkausta työhuoneelle. Täällä onnistuisi paremmin kuvaaminen ja käherrys koska tilaa on enemmän. Tosin myös viimeaikoina olen kärsinyt kroonisesta ajanpuutteesta, joten en ole ehtinyt käherrellä karvoitustani niin pa

Crazy cat lady?

Kuva
Tänään ei tunnu hyvältä. Ei sitten ollenkaan.  Haluaisin sellaisen koko naaman peittävän kommandopipon.  Olen murehtinut ulkonäköäni, murehtinut sinkkuutta, perheettömyyttä, kiloja ja tietenkin sitä, etten ole iloinen hymyilevä ja nokkela pimu, en omista koiraa, en pidä aktiivisesti yhteyttä ihmisiin enkä arvosta ihmisiä tittelin perusteella. Olen vähän väsynyt, ehkä kulahtanutkin, hiukan liian herkkä ja liian hölmö. Valokynästä ei ollut tänään hyötyä. Olen ollut hirveän väsynyt. Kokouksissa meni kaikki asiat ohi enkä oikein ollut missään läsnä. Voiko olla niin, että minäkin olen vain ihminen, joka kaipaa lepoa ja rakkautta. Huolenpitoa? Olen joskus hirveän kateellinen kissoilleni. He ovat niin ihania, ettei voi olla rakastamatta heitä juuri sellaisina kuin he ovat, vaikka haukunkin Olavia (kuvassa) alpakaksi. Minulla on siis kolme kissaa. Se joskus hävettää, sillä kaikilla mökkihöperöillä sinkkunaisilla on kissoja ja eikö kolme ole se luku kun on jo liik

vegaanius ja maailmanpelastus

Vegaaniudesta on mainittu lehdessä pariinkin otteeseen mutta sekasyönnistä on puhuttu myös, joten en ole aloittanut vegaaniutta. Uskon tosin sen tulevan vielä vastaan ja olenkin koittanut tutstua sen tuomiin mahdollisuuksiin. En ole ryhtynyt aiemmin vegaaniksi tai kasvissyöjäksi sen tähden että elimistöni ei ole kestänyt juuri mitään kasviproteiinia. Olen kokeilut lähes kaiki tietämäni tuotteet mutta mikään ei ole vielä sopinut. Olisin voinut elää pelkällä linssikeitolla mutta se aiheuttaa niin kovat kivut ja muut vaivat etten pysty sitä syömään enää lautasellistakaan. Kaikki pavut ja herneet ovat siis poissuljettu vaihtoehto ja kauravalmisteet tekivät saman reaktion. Soija ei ole tullut kuulonkaan enää vuosiin edes maitona. Olen kuitenkin ajatellut kokeilla pikkuhiljaa, mitkä vaihtoehdot ovat minulle hyvästä ja olenkin ihastunut pähkinämaitoihin. Kauhukseni luin niiden pakkausselosteen. Luettelossa oli useampikin e-koodi. Olen vältellyt niitä koko ikäni ja pyrin vält

Meikkaushommia

Tänään, kun laittauduin uloslähtöä varten, tunsin itseni tosi rumaksi. Ryhdyin miettimään, mistä se johtui ja miksi koen, etten edes voi lähteä ulos esim. kauppaan ilman meikkiä. Reilun kahden viikon MeNAiset kokeilun jälkeen, olen jo koukussa meikkaamiseen ja pidän itseäni rumana virheineni. Pelottavaa. Tajusin, että meikissä olen suurimman osan päivästä, näen muita ihmisiä meikillä jatkuvasti. Vain harvoilla ei ole kasvoillan mitään ehostusta. Meikatessa korjataan virheitä. Keskitytään siis virheiden korjaamiseen, mikä tarkoittaa, että keskitytään virheisiin ja niiden löytämiseen, jotta ne voidaan korjata. Silloin se tarkoittaa sitä, että ilman meikkiä, näkee kaikki virheet ja kauhistelee sitä, että pitäisi ilman meikkiä näyttää samalta kuin meikin kanssa. Näyttä siis hirveältä, rumalta ja hävettävältä. En ihmettele lainkaan, että monet kokevat olevansa rumia, suorastaan inhottavia. Kuinka monta kertaa päivässä sitä miettiikään, kun keskittyy meikkaamiseen ja

Kuivuusmainoksia

Alkaakohan mun keho elää Me Naisten tahdissa. Ihan kuin se olisi tiennyt etukäteen, että ”seuraavassa numerossa tulee vinkkejä kutiavan ja kuivan ihon hoitoon, ryhdynpä nyt ihan kiusallani kutiamaan” . Olen aina ihmetellyt sitä miksi kuivaan ihoon jää kaikki rasvat ja mömmöt pyörimään, niin kuin ne ei imeytyisi ollenkaan vaikka juuri silloin niiden pitäisi imeytyä. Jutussa kerotaan, että se on normaalia. En kaipaa enempää selitystä, vai kaipaanko? Kysymyksistä huolimatta, olen tyytyväinen siihen, että ilmiö on normaali. On pakko kokeilla kuivan ihon Bio-oil geeliä heti kun pääsen sitä jostakin hankkimaan. Ensin googlaan kyllä arvostelut vaikkei se varsinaisesti tähän vaikuta. Juttu tuntuu olevan kirjoitettu enemmän mainokseksi kuin infopläjäykseksi mutta toisaalta mainos on toimiva. Ostan. Jutussa kerrotaan myös : ”ihoa kannattaa kuoria säännöllisesti hellävaraisilla tuotteilla.. . kanattaa suosia maitomaisia, voidemaisia tai ölymäisiä puhdistusaineita.” Jaa. Mitähän ne on ..

ihan pelkkää ulkonäköasiaa

Kuva
Tänään tuntui maanantailta. Huono hiuspäivä ja uusi meikkivoide vihotteli eikä ilmeiseti sopinutkaan mun iholle. Tai sitten tehokosteutuksesta huolimatta, iho on rutikuiva. Ihomeikkiin pitää löytää lisää vinkkejä. Ei ole helppoa tämä, nostan hattua kaikille meikkivoiteen käyttäjille, jotka saavat kauniin lopputuloksen. Tosiaan se huono hiuspäivä. Tarkoitushan oli laittaa hiukset auki mutta kiharat olivat niin latistuneet ja hiukset länässä, että en voinut. Enkä vielä osaa käyttää suoristusrautaa kiharoiden tekemiseen eikä kreppirauta tullut tänään kysymykseen. Vaikeintahan mun hiuksissa on se, että ne on pitkäaikaisen sairastelun takia hirveän ohuet ja niitä on ehkä joka kahdeksas jäljellä tuossa otsan seudulla. Päänahkaan pitää siis tunkea aina jotain Toppikia tai muuta vastaavaa täydentämään puuttuvat osat =D Tänään päädyin turvalliseen nutturtaan, sillä siinä on kaikkein vähiten liikkuvia osia. Toppikia tarvitsi ripotlla ainoastaan etuosaan eikä mihinkään väleihin. Onnek

Kierrätystä, hävikkiåä ja maailma pelastuu

Hävikkiruuasta oli puhetta tämän viikon lehdessä. Tämä, niin kuin tämän viikon lehden moni muukin juttu kuuluu han perustoimintoihini. Käytän hävikkiruuan nettikauppoja sääännöllisesti. Lemppareitanio vat Urjalan makeistukku, jossa nimestään huolimatta myydään usein muutakin kuin makeisia sekä matsmart. Tilaan myös monista luontaistuotekaupoista poistoeriä tai päiväystuotteita. Vaatteet olen hankkinut ennen tätä projektia usein myös joko kirpputorilta tai ekologisesti tuotettuja materiaaleja ja kestävän kehityksen toimintatapoja edistävien merkkien alta. Ekologisuus arjessa on ollut minulle luontaista. Perheemme oli aina luonnonvaroja säästävä ja ekilogisuuteen kiinnitettiin huomiota. Suurin osa opeista on jäänyt käytäntöön jo kotoa ja osan olen oppinut vuosien varrella. Minusta kierrättäminen ha hävikiruuan etsiminen on hauskaa. Pidän myös sienestämisestä ja villivihanneksista sekä kaikesta siitä ihanasta, mitä luontomme meille tarjoaa kuten kuusenkerkät ja voikukat sekä tietysti oma

Treffejä ja makkaroita

Kuva
Kävin tänään aamuradiossa puhumassa MeNaiset projektista. Se oli ihana kokemus! Studion äänimaailma oli niin mukava. Tuntui, että aivot lepää! Voi kuulkaa, kun kuulin uutisten lukijan lukevan uutiset siinä tilassa, toivoin ettei uutiset lopu ikinä! Ihan sama mitä niissä sanottiin, se ääni oli ihana! Samoin haastattelijan ihanan lempeä ja iloinen puhe elävöitti mieltä. Olisin voinut jäädä sinne johonkin nurkkaan loppuiäkseni kuuntelemaan! Veikkaan, että olen avannut itseni niin alttiiksi vaikutteille, että ryhdyn kuuntelemaan myös radiota tästä eteenpäin. Tällä hetkellä kannnettavasta bluetooth – kaiuttimestani soi Lizzo. Oli tarkoitus tänäänkin kuunnella Antti tuiskua koska uusimmassa lehdessä hänestä oli pitkä juttu. En kuitenkaan kyennyt. Jesse on mun frendi- biisi soi päässä kolme päivää ja meinasi tehdä mut hulluksi. Ainoastaan Täti moonika on saanut samanlaisen epätoivon aikaan tukkiessaan kaikki aivosopukkani. Uskon kuitenkin oppivani nauttimaan t

Teneriffa ja After Ski

Kuva
Me Naisissa oli vaatevinkkejä After Ski juttuihin sekä pitkä kertomus ihanasta Teneriffasta. Valitettavasti en pääse Teneriffalle enkä hiihtohommiin, myöskään niiden jälkeisiin juhliin. Tein kieltämättä hyvin tuhman ratkaisun ja päätin feikata kuvat kummastakin reissusta. Niin kuin näette, en ole mikään photoshopin ihmeosaaja joten jälki on suorastaan huvittavaa! Luulen, että joudun jatkossakin turvautumaan tällaiseen ratkaisuun ja jatkan kuvittelua, että olisin kamelien seassa teneriffalla. Kuvassa on sangen kaunis kameli kyllä, hiihtohommienkin maisemat on aika jees. Lupaan kuitenkin torstaina juhlistaa Hämeenlinnan Taidemuseon näyttelyä avajaisissa afterski hengessä ja haaveilen aktiivisesti Teneriffasta. Eikä se ole jo tarpeeksi lähellä?

Viikon vapautukset

Ilokseni huomasin, että Me Naisien helmikuun ensimmäisessä lehdessä puhuttiin paljon asioita, joiden arvoja ja sanomaa noudatan muutenkin. Asenteiden mukaan tästä on tulossa helpompi viikko. Lehdessä luki siitä, miten kannattaa aina kysyä ja ottaa aioista selvää huolimatta sioitä, pitää joku tyhmänä. Kannustettiin kunnolla kysymään ja tekemään, jotta ymmärtää! Juuri tänään valitin ystävällinen siitä, miksi niin monet ihmiset tyytyy eikä heitä kiinnosta mikään. Ei kehitetä itseä eikä koiteta parantaa omaa ja yhteistä maailmaa. Ihanaa, että tiedon hankintaan kannustetaan, vaikka usein se tuntuu nololta kysyä! Samoin ilahduin varsin suuresti siitä, että yksi pienen pieni kirjoitu kehotti unohtamaan ulkonäköpaineet! Seela Sella oli sanonut, että mikäli 30- vuotiaana keskittyy murehtimaan ulkonäköään, on vanhempana kurttuine ja kärttyinen. Ihanaa! Siis pois huolet ja murheet ulkonäöstä täksi viikoksi! Samoin alkulehdillä mainittiin, että jos nykymuoti ei miellytä eikä halua jatkuvasti ostaa

Aika menee nopoeasti kun on vanha

Kauhukseni on jo tiistai-ilta. En ole ehtinyt lukea kaikkia kohtia Me Naiset lehdestä. yksi kokonainen, monen sivun juttu on lukematta, nimittäin nälkävuoden mittainen kirjoitus Putous – tv-sarjasta ja sen näyttelijöistä. Olen tainnut vältellä tätä juttua tahallani.. uskallanko myöntää tämän.. En ole kohdannut mitään niin typerää kuin putous. Se ei ole osunut mihinkään minua viihdyttävään hermoon. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka siitä pitävät. Nykypäivän tv-huumori ei ole oikein ollut minua varten. En pystynyt lukemaan alkua pidemmälle. Sain kauhukuvia siitä, että on alettava katsoa putousta ja pystyttävä puhumaan siitä. Ilahduin, kun tajusin, että minulla on niin paljon kirjoja ja elokuvia sekä tv-sarjoja listalla, etten ehkä ehdi katsoa putousta ja jos katson yhden jakson tällä viikola, eikä siitä ole enää muissa lehdissä juttua, selviän sillä. Olen pelastunut. Ehkä tällaisella päättelyllä selviän monesta muustakin pahasta, mitä on tuloillaan. Jokseenkin ehkä pelkään, et

Aistiherkkyydestä

Eilen oivalsin herkkyyden kuuluvan minuun. Sopersin tänne vielä illalla jotakin epämääräistä herkkyydestä ja sen olemisesta osa minuutta. Herkkä ihminen on aina herkkä, ihan syntymästään saakka. Herkkyydestä on puhuttu vasta vime vuosina ja minä kulun niihin jotka ovat pitäneet herkkyyttä huonona asiana, häpeällisenä esteenä, josta pitää päästä eroon. Tajusi, että olen käyttänyt alkoholia, tupakkaa ja kofeiinia häivyttämään herkkyyden aiheuttamat aistimukset.  Olin erittäin uupunut ja koko päivän vilinässä ja ihmisten ympäröimä, oudossa paikassa, nälkäisenä ja jänittyneen. Ainoa asia mitä mietin, oli se, että kotona odottaa kylmä kuohuviini, avaan sen ja lähden ehkä baariin. Toisella puolella kalvoi ajatus väsymyksestä mutta jotenkin pelotti pysähtyä. Onneksi pysyin lujana, sillä Me Naiset lehdessä ei ole mainittu mitään illanvietosta, itsensä palkitsemisesta, kuoharista /muustakaan alkoholista, eikä annettu vinkkejä ilta-asuun. En siis voinut lähteä enkä edes juoda kotisohv

löytöjä, matkailu avartaa

Kuva
Lähdin eilen Helsinkiin kokoukseen koko päiväksi. Testasin siis ensimmäistä kertaa uutta lookkiani virallisemmissa ja projektista tietämättömien seurassa. Nolotti. Asuvalinta ei ollut vaikea, sillä musta paita oli pesussa, oli siis otettava raidallinen paita. Hiukset ei meinanneet mennä mitenkään ja meikkikin meni ihan plörinäksi. Oli tosi epämiellyttävä olo. Pelkään myös matkustamista ja jännitän jotenkin ihan liian kovasti junassa oloa, eksymistä ja kulkemista ja ihmispaljoutta. En tunne Helsinkiä juuri lainkaan ja siellä kulkeminen tuntuu kaoottiselta. Sain itseni kasaan. Lähdin ulos, onneksi etuajassa. Kadulla oli eksyneen näköinen sokea mies. Menin kysymään voinko auttaa. Hän oli hyvin hämmentynyt, kun luuli eksyneensä tutussa paikassa eikä saanut kiinni siitä missä oli. Todellisuudessa hän oli tullut kaksi metriä liian pitkälle yhdestä käännöksestä ja joutunut parkkipaikalle. Ohjaustoimenpide ei ollut vaativa, mies oli mukava ja tyytyväinen päästessään takaisin kartalle ja

manipulointia ja kikattelua+

Löysin vihdoin hyvän puolen meikkaamisesta. Lisäsin pitkän työpäivän jälkeen valokynää ja peilistä katsoi virkeä tyyppi. Oli ilahduttavaa nähdä, ettei naamasa näy uupumus. Sillä jaksoin hienosti koko 12 tuntisen urakan. Hyvä valokynä. Veikkaan, että siitä muodostuu mun lempimeikki. No sitten ikävämpään aiheeseen. Mun ulkonäköä ei ole juuri kommentoitu viimeisten vuosien aikana. Joku random on joskus sanonut tyylistä jotain kommenttia mutta olen itse saanut olla rauhassa kommentoinnilta. Nyt tämän neljän päivän meikkaus ja vaatetusmuutoksen jälkeen tutut ja tuntemattomat on tulleet oikein oputtelemaan olkapäälle ja kehuneet kauniiksi ja sanoneet että ,on ihana nähdä sut noin pirteenä, ilosena, reippaana ja millon minäkin. Oon saanu paljon whatssapp ja mese viestejä puolitutuilta, jotka on seuranneet somea. Yksi juttu tässä projektissa on myös se, mite kuvia voi manipuloida, miten kuka tahansa voi selfiessä näyttää supermallilta. Ja se uppoaa kaikkiin. Niin monet ke

Lifestyleä ja lakanoita

Tänään ei ahdista niin paljoa. Sain eilen illalla maalauskurssilaisten (opetan maalausta eri paikoissa) kanssa naurettua suurimman ahdistuksen pois. Oppilaat on kyllä niin ihania, ja tänäkin vuonna on tosi hyvä ryhmä, täynnä upeita aikuisia naisia!  Heidän kanssaan oli hauskaa käydä läpi projektin sisältöä ja jo tapahtuneita kauheuksia.  Eilen kävin ulkona yksivärisessä asussani, hiukset auki, ilman turbaania, luonnollisen näköisessä meikissä. Hyi. Se oli rankkaa. oprtukseen menin kuitenkin itsenäni, en olisi pystynyt keskittymään muuten. Pikkuhiljaa..  Opettelin myös erilaisia hymyjä ja ilmeitä somea varten. Saa nähdä miten ne ryhtyy luonnistumaan. Pikku hiljaa alkaa valjeta se kuinka paljon aikaa tähän tarvitaan ja mitä kaikkea pitää hankkia. Vaatekaappi pitäisi tietenkin uusia täysin. Toivon saavani lahjoituksena suurimman osan vaatteista. En tosiaan nimittäin omista kuin yhden yksivärisen vaatteen ja se on kulhatanut ja haiseva vanha trikoomekko. Vaatteeen

Ensimmäinen ahdistus

Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut

Ensimmäisen Me Naiset-päivän tuotoksia!

Kuva
Ensimmäinen päivä Me Naiset lehden parissa oli jokseenkin mielenkiintoinen mutta ei ihan sellainen kuin odotin. Luin lehden ensimmäiset sivut aamulla ja mietin niitä koko päivän. Osa asioista oli enemmän lifestyle juttuja, kirjoja, elokuvia ja sellaista. Pääsin kyllä joihinkin ulkonäköasioihinkin jo kiinni ja löysin muutamia muotijuttuja, tai ainakin oletan, että ne ovat muotia. Eli punaiset, pitkät kiharat hiukset, vaatteissa selkeät linjat ja yksiväriset kuosit (opin myös sanan kuosi ), luonnollinen meikki, aktiivisuus kuvissa, tietynlainen rentous mutta silti menevä ote. Hauskinta mielestäni oli se, että lehdessä puhuttiin samaan aikaan rentoutumisesta ja elämän hallinnasta sekä personoinnista mutta myös tehokkuuden lisäämisestä, virkeystason ylläpitämisestä ja sen sellaisesta. Olen nyt vähän ymmälläni, että kumpaa pitäisi olla.. Hyggeillä teekupin kanssa vai lenkkeillä tehotreeniä mukaillen koiran kanssa ja nauttia ulkoilmasta? Onneksi en vielä t

Itsensä altistusta ja mielenmuokkausta!

Aloitin tänään Saako lihava nainen tanssia? - projektiin liittyvän teoksen, jossa noudatan orjallisesti Me Naiset -lehden ulkonäkö ja laihdutus vinkkejä. Luen myös jokaisen tekstin huolellisesti ja pyrin omaksuman lehden maailman niin hyvin kuin vain pystyn. Lähtötilanne on se, että en ole lukenut kauneusvinkkejä, meikkausoppaita tai käherrystutoriaaleja sitten teinivuosien. Olen käynyt kampaajalla kerran viimeisen 25 vuoden aikana ja se tapahtui n. 17 vuotta sitten. Muotimaailmasta en ole ollut koskaan kiinnostunut ja pääasiassa pukeudun kimonoon, turbaabiin ja kierrätys ”silkki”mekkoon sekä maihareihin tai talvitossukoihin. Housuja olen käyttänyt joskus kymmenen vuotta sitten, tässä tapauksessa en laske kotona mekon kanssa käytettyjä housuja. En ole katsonut telkkaria vuosiin, en seurannut suomalaisia julkkiksia tai muutenkaan populaarikulttuuria. Olen keskittynyt taidemaailmaan ja jättäytynyt hyvillä mielin omaan kulttuurikuplaani, johon ei kuulu näyttelijöide

Naistenlehtiä ja käherrystä!

Saako lihava nainen tanssia? -projekti jatkuu tänäkin vuonna. Seuraava näyttely aukeaa lokakuun lopulla Galleria Koneeseen Hämeenlinnan. Blogi seuraa näyttelyyn valmistautumista ja tänä vuonna onkin hyvin mielenkiintoisia juttuja tuloillaan. Keskityn nimittäin naisten lehtien maailmaan. Luen 9 kuukauden aikana huolellisesti me naiset- lehden ja otan sieltä kaikki muoti ja kauneus vinkit käyttöön. Helmikuusta lähtien ryhdyn dokumentoimaan tätä kokeilua. Saa nähdä miten minun käy. Sen verran kerron taustastani, että en ole koskaan ollut esim. hiustenlaittaja. En osaa tehdä itselleni edes lettiä saati käyttää suoristus- tai käherrysrautaa. En juuri ymmärrä meikkaamisesta enkä pukeutumisesta, en trendiliikunnasta saati ruokavalioista. Uskon, että tästä tulee mielenkiintoinen matka. Samalla käyn läpi sitä, mitä ajatuksia ja tunteita naistenlehtien maailmaan uppoutuminen tuo. Onnea matkaan minulle siis !