myski impi

Kolmas tehtävä kuului: Revi sohvasta täytteet Huom! Vain omia kynsiäsi ja hampaitasi käyttäen.Tässä riittää hommaa, etenkin jos sohvasi on nahkainwen 12 hengen design-divaani. no onneksi ei olut divaani mutta kirppikseltä haettu sohva kävi vallan mainiosti. Suosittelen tätä kokeilemaan. oli hyvää stressinpurkua ja varsin mainio ajankulun edistäjä. Oli sitten myöhemmin ihanaa katsella kättensä työtä ja kieriskellä pehmeällä alustalla.

Tehtävä numero kaksi oli Juo vessanpäntöstä Tässä joudutaan muutenkin monenlaisille epämukavuusalueille. hmmm.. Tämä oli hiukan epämiellyttävää täytyy myöntää. Parempaan en pystynyt.

Me Naisten edellisessä numerossa oli teksti otsikolla Mukavaa tekemistä eristyksiin Miksemme otaisi joskus oppia rakkaista lemmikeistämme? Leikin siis yhden päivän sisäkissaa. voin suositella tätä toimintaa kaikille. Se oli virkistävä kokemus. Alunperin ajattelin jakaa videon ensimmäisestä tehtävästä, joka kuuluin näin: Laita itsellesi häntä ja jahtaa sitä. Kiinnitä hakaneulalla kylpytakin vyö ahteriisi. Älä pistä neulalla kankkuun, ettet kuormita terveydenhuoltoa. En tarvinnut hakaneulaa, sillä olin tehnyt syksyllä pidettyihin naamiaisiin leijonapuvun. päätin hyötykäyttää hännän ja tätä varten hankitun kasvomaalin. Täytyy myöntää, että kasvomaalinin äyttää karhun, leijonan ja jonkun oudon eläimen sekoitukselta mutta sillä ei tässä kohtaa taida oll akauheasti väliä. En aijo laittaa videota hännänjahtaamisesta mutta voin kertoa, että se on todella outo. Pääasia, että minula oli hauskaa ja kämppiksenikin onnistui saamaan ilon irti tästä toiminnasta toimiessaan kuvaaj

Olen koittanut tahkota lehteä läpi ja miettiä, mihin siinä tarttuisin. En saa otetta mistään. En Anna hankin raitistuneesta veljestä enkä kevään sisustusvinkeistä, kosmetiikkahyllyn uudistamisesta puhumattakaan. Lehdessä ei juuri ole sellaisia vinkkejä, joita voisin noudattaa. Aika ympäripyöreää, selalista täytetekstiä tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi. Löysin sentään yhden suoran vinkkilistan jota pystyn seuraamaan. Monet suoraan seurattavat ohjeet nimittäin liittyvät ulkonäköön ja tällä hetkellä, kun en poistu kotoa, en myöskään laittaudu mitenkään. Se on hyvää taukoa viimeisen parin kuukauden aikana väsähtäneelle meikki-iholle. Suoritan tämän listan tehtävät parhaaksi katsomallani tavalla joko itse tai laitan asuintoverini asialle, jotta voin kuvata paremmin. En kiellä kuvankäsittelyn mahdollisuutta osissa tehtävistä. Tässä siis tulevan viikon tehtävät : Mukavaa tekemistä eristyksiin: 1.Laita itsellesi häntä ja jahtaa sitä. 2. Juo vessan

Mielenkiintoista nähdä, että Me Naiset on selkeästikin tarkoituksella jättänyt, ainakin toistaiseksi, koronasta puhumisen minimiin. Se on itseasiassa ihan mukava juttu siinä mielessä, että kaikki on nyt pelkkää koronaa. On ihan mukavaa, tavallaan, keskittyä johonkin muuhun ihan hetkeksi. Toisaalta mietin, miten paljon lohtua lehti voisi tarjota tässä tilanteessa lukijoilleen, ehkä tämä on juuri se tapa tarjota sitä. Toisaalta itselleni parasta olisi lukea ajankohtaisia haastatteluja vaikka sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä. Sellaisia kannustavia, joissa typpi sanoo, että me selvitään tästä. Mulla on yksi tuttu lääkäri, jonka tekstej on ihana lukea. Hän on tosi kannustava ja kirjoittaa aina, että ”me tehdään parhaamme, me selvitään, kyllä me hoidetaan tämä yhdessä. Parasta, mitä just sinä voit tehdä, on noudattaa ohjeita, pysy kotona” Minusta se on mukavaa. Kaikkialla on paniikki ja ihmisiä pelottaa, tottakai, tämä on hirveä tilanne. Minusta tuntuu mukavalta,

Pitäisi kirjoittaa virolaisita sisustusliikeistä sekä muusta yhtä turhanpäiväisestä. Myönnän, että olen kokenut tällaiset asiat aina turhanpäiväisinä ja siksi tähän projektiin osittain ryhdyinkin, ymmärtääkseni näiden asioiden merkitystä. Nyt se korostuu entisestään, että tämä maailma ja sen arvot on tuhanpäiväisiä. Noin, sanoin sen. On turhaa meikata joka päivä – ajattele mikä kuormitus siitä tulee maapalolle: raaka-aineiden valmistus, tuotteen valmistus, pakkaus, pesu, pakkauksen hävitys ottamatta kantaa siihen mitä meikki tekee iholle vaikka sen pesisi kerran päivässä huolellisesti pois. Tai sisustus. On ihanaa kun on siistiä ja koti on täynnä kauniita esineitä mutta miten täynnä? Ja miten usein niiden esineiden pitää vaihtua? Huonekalut, sisustusesineet- joilla eiole mitään virkaa, astiat kaikki, niitä pitää nykyään vaihtaa jatkuvasti. Minä olen iloinen siitä, että minulla on suurin osa tavaroista jonkun lahjoittamia. Uutena tähän huusholliin on tullut vain lautaset

Miesten ja naisten välisestä ystävyydestä. Ja mikä ihme tuo ananas ja kookos asiakin on? Aivan älytöntä!  Me Naisisa oli juttu myös ystävyksistä, jotka myös työskentelevät yhdessä ja joutuvat usein selittämään etteivät ole pariskunta. Minulla on aivan samanlaisia tilanteita. Parhaat ystäväni ovat miehiä ja he ovat juuri ne, kenen kanssa olen useimmiten ihmisten ilmoilla. Olen lähes aina miesseurassa. On minulla naisiakin ystävinä. Enkä ole heidänkään kanssaan parisuhteessa. Ei sille ole mitään syytä. Olen aina kokenut helpoutta miesten kanssa ja tottunut olemaan miesseurassa. Johtuneeko siitä, että hengasin lapsena veljeni ja hänen kvereidensa kanssa vai siitä, että minulla on roisi huumori, olen enemmän miehen kokoinen ja varmaan haisenkin mieheltä. Oli mikä oli, minusta on outoa, että edelleen pitää selittää ystävyyttään vastakkaisen sukupuolen kanssa. On joskus jännittävää kuulla juorukelloilta, kenenk anssa milloinkin seurustelen ja kenen selän takana. Se kerto

Eilen ilmestyi uusi Me Naiset. Eilen kirjoitin koronan ja kuoleman pelosta, tänään autoilun pelosta. Lehdessä oli nimittäin pitkä kirjoitus ajokortillisista naisista, jotka eivät aja autoa. Minä kuulun myös näihin. Olen kuullut tästä irvailua, patistusta, ruikutusta, painostusta ja kaikkea mahdollista. Milloin kukakin on sitä mieltä, että minun on nyt juuri heti ryhdyttävä ajamaan. Kaikilla on aina hyviä neuvoja ja vara sanoa mielipiteensä, saarnata. Kannustaisivat perkele. Minä lopetin ajamisen ehkä muutaman vuoden kortinsaamisen jälkeen. Silloin olin töissä vajaa 500 metrin päässä kotoani eikä minulla ollut autoa. En tarvinnut autoa mihinkään. Sitä ennen kuulin jatkuvaa naputusta silloiselta poikaystävältäni vaiheteiden vaihdosta ja ratin asennosta lähtien. Pariin otteeseen ilmoitin kesken matkan että kuski vaihtuu nyt ellei mene suu suppuun, kuski vaihtui ja lopulta kuski oli aina mies koska en osannut laittaa penkkiä oikein häntä varten ja oli liian työlästä tutkia l

En ole saanut kirjoitettua sanaakaan moneen päivään. Tilannehan on katastrofaalinen, kaikki työt peruttu, toimeentulo peruttu, laskut ei peruttu. Kauhun ja epätoivon nieleskeleminen vei tovin. Samaan aikaan pelkään sairastuvani, pelkään läheisteni sairastuvan. Mutta nyt, parin päivän hengittelyn jälkeen tilanne näyttää jo paremmalta. Yritän rentoutua, hengittää ja tehdä kaikki rästissä olevat työt, ryhtyä maalaamaan ja keskittyä omiin töihini, niihin, joista ei makseta. Olen jutellut paljon 92-vuotiaan isoäitini kansa, joka kokee koronatilanteen samanlailla kuin sota-aikaan valmistumisen hänen lapsuudessaan. Hän on kertonut mielenkiintoisia kertomuksia siitä, mitä kaikkea yhteistä näissä tilanteissa on. Olen onnellinen, että minulla on isoäiti. Olen onnellinen myös siitä verkostosta, joka minulla on. Rakkaat ystävät, jotka auttavat ja tukee minua kaikessa mitä teen, nytkin, eristyksissä. Olen iloinen siitä, että minulla on aikaa ajatella. Aikaa olla. Kaik

Taas uusi Torstai! Tällä kertaa Me Naisissa oli juttua mm. lamasta. Olen aloittanut vuosia sitten kirjoittamaan kirjaa elämästäni laman lapsena. Olin ajatellut, että saan kirjan vuoden sisään valmiiksi mutta tulevan vuoen kalenteri alkaa uhkaavasti täyttyä joten aikaa kirjoittamiselle on vähän. En usko enää, että kirja koskaan valmistuu mutta se ei ole niin tärkeää. Tässä kuitenkin pala kokonaisuudesta! ” Muhennettu kasvutarina Valmistuaika useita vuosikymmeniä, mahollisesti usean sukupolven ajan Yksi lapsi desi häpeää desi nöyryytystä yksi maailma yksi elämä kattilallinen köyhyyttä kaksi sukua vanhemmat Ota lapsi ja anna sen kasvaa n. 10 vuotiaaksi. Täytä lapsi nopeasti häpeällä, nöyryytyksellä ja köyhyydellä. Pidä huoli, että lapsi kuulee kaikki vanhempia koskevat nöyryytykset ja häpäisyt, näin varmistut, että lasta on helpompi hallita paistovaiheessa. Riko maailma ja aseta se lapsen syliin. Kasvata lapsi aikuiseksi marinoituna si

Me Naisissa oli juttu intuitiivisesta syömisestä, joka tuntuu olevan nyt trendikästä. Intuitiivisuus kaikessa on nyt trendikästä. Inhoan sanaa intuitiivinen. Yök. Ja koska inhoan tätä sanaa niin kovasti, annoin itselleni luvan palkita itseni intuitiivisesti kuuntelemalla Suistamon Sähköä kokonaiset kaksi tuntia. Minä olen iloinen. Tämä musiikki tekee minussa jotakin ihanaa! Suosittelen! Intuitiivinen kuvavalinta arkipäivästä No mutta se syöminen. En ihan pienestä artikkelista saanut kiinni, mitä se pitää sisällään ja tämäkin viikko on mennyt kuin siivillä, joten en ole ehtinyt tutkailla asiaa paremmin. Olen siis koittanut syödä intuitiivisesti ja itse asiassa minun kohdallani se on tarkoittanut sitä, että koitan kuunnella nälkääni. intuitiivinen kuvateksti intuitiiviseen kuvaan.. Onkohan siinä mitään järkeä, että ruokapostaukseen tuli alushousuja.. No onhan niitä syötäviä alushousuja.. onkohan tämä mnyt sitä intuitiota?  En ole koittanut rajoittaa itseäni

Alan jo tottua uusiin vaatteisiin, meikkiin ja hiuksiin. Mietin arjessa älyttömän paljon ulkonäköäni ja sen vaikutusta muihin ja itseeni. Mitä enemmän opin meikkaamaanja laittamaan hiuksia, sen enemmän niitä pitää laittaa ja niistä pitää huolehtia. En sentään ole vielä aivan neuroottinen mutta huomaan eron meikittömyyden ja meikatun välillä niin selkeästi. Miten ihmiset katsovat, kuuntelevat ja puhuvat, kohtaavat ylilpäänsä, Se on älytöntä.  Olen edelleen ymmälläni siitä, miten paljon on väliä muutaman millin pakkelikerroksella. Monet haltioissaan ihastelevat kuinka olen niin terveen näköinen ja miten olen muuttanut elintapojani että minusta on tullut niin hehkeä. On tosi kurja vastata aina, että no tässä on tätä meikkkivoidetta ja poskipunaa sen verran, että vähemmälläkin näyttäis terveeltä. Mutta mikä meidän mielestä näyttää terveeltä? Onko se ihan oikeasti vain tasavärinen iho jossa on oikeassa kohdassa läntti poskipunaa? Miksi meikitön nainen näyttää väsyneeltä?

Lastenhankinnan lisäksi Me naisissa puhuttiin pelosta ja sen kokemisesta. Muutamat haastateltavat kertoivat omista peloistaan ja niiden lähtökohdista. Nyt onkin minun miettiä pelkojani. Ensimäisenä tulee mieleen se, miten paljon pelkään ihmisiä. Pelkään sitä, että kaikki inhoavat minua, eivät nää osaamistani tai ammattitaitoani tai sitä, että olen itseasiassa kiltti ja epävarma vaikka näytän kuulemma joltain muulta. Turvallinen koti.  Pelkään juuri sitä mitä minusta puhutaan selän takana, mitä inhoajat sanovat päin naamaa ja kuinka moni naura tai suhtautuu negatiivisesti. Kuulun niihin harvoihin, joita monikaan ei siedä. Olen ehkä vähän kuin yrtti Lipstikka, joko siitä tykkää hirveästi tai sitten ei lainkaan. Välimaastoa ei juurikaan ole. Pelkään siis omaa vaikutustani ihmisiin ja heidän reaktiotaan minuun. Mitä suurempi porukka, sen nopeammin häviän lähettyviltä. Tästä syystä eristäydyn usein työhuoneelle. Toinen asia mitä pelkään, on epäonnistumin

Nopeasti vilkaistuani tämän viikon Me Naisia, on teemana rakkaus, perhe ja lasten saanti. Tätä olen vähän ounastellutkin ensinnäkin siksi, että okaisessa lehdessä on jotenkin johdateltu aiheeseen mutta myös siksi, että pitäisi ryhtyä synnytystalkoisiin ihan väestöluvun nostamiseksi. Itse olen aina ollut sitä mieltä etten tarvitse omia lapsia. Jos jonain päivänä haluan, näen itseni adoptoimassa tai sijaisperheen äitinä. Yksi sijaisperheen äiti tarjolla, kelpaako?  Ensin haluaisin tietenkin miehen. Sen lisäksi, että minun pariutumishormoonini ovat ilmeisesti mennneet jo syntmässä vikaan ja tuoksun enemmän äidiltä ai ehkä jeesukselta kuin potentiaaliselta kumppanilta, sen epätodennäköisen kumppanin pitäisi olla vielä kaiken lisäksi halukas moiseen. Olen unelmoinut sijaisperheeksi ryhtymisestä jo vuosia mutta ilmeisesti minun ei ole tarkoitus siihen ryhtyä koska kaikista yrityksistä huolimatta, elämä ei mene siihen suuntaan. Oi mutta se pariutuminen. Aloittaisinko

seksuaalisuuden tarkkailua oikein apuvälineiden kanssa..  Muutamia juttuja on jäänyt aiemmista Me Naiset lehdistä rästiin. Nyt ehdin vihdoin tehdä itselleni seksuaalielämänkerran. Siinä numerossa kannustettiin muutenkin naisia puhumaan seksuaalisuudesta paljon enemmän ja avoimemmin. Olin joskus nuorena ehkä liiankin avoin seksuaalisuudestani, en kokenut mitään estoja puhua aiheesta ja seksi – tai siihen liittyvät asiat, oli aina parasta huumoria. Nykyisin minusta on tullut hirveän pidättäytynyt, niin toiminnassa kuin puheessakin. En pysty ymmärtämään yhden illan seikkailijoita, en mitenkään heitä tuomitse, en vaan kykenisi itse edes pitämään kädestä tuntematonta henkilöä ensimmäisenä iltana oli kyse sitten romantiikasta tai ei. aika mainstream herutuskuva vuodentakaisista kuvauksista.  Olen aina naureskellut itselleni, että mulla on hirveä kynnys lähentyä fyysisesti mutta jos kysytään, että lähenkö kahdeksi viikoksi kiertämään lähieurooppaa asuntoautolla niin läh

Eilen kävin Kaapelitehtaalla viemässä teoksia Taidemaalariliiton teosvälitykseen https://www.painters.fi/teoskuvia/page/4/?a=S Olen järjestänyt jo useamman vuoden yhteiskuljetusta Hämeenlinnan alueelta lähteville teoksille. Se on aina ihana tapahtuma. Se jotenkin rytmittää vuotta ja yhteiskuljetuksen myötä näkee aina ihania maalareita (tai heidän puolisoitaan), joita ei muuten näkisi edes kerran vuodessa. Näin tyylikkäänä hän lauloin makkaroista oikein ulkomaankin kielillä.  Olemme vuosia tehneet yhteiskuljetusksen samalla porukalla kolmen hengen voimin. Tänä vuonna oli kuitenkin pakko lähteä vain kahden hengen miehityksellä ja olosuhteiden pakosta lähdimme minä ja henkilö B. Hän on varsinainen jöröjukka ja sairastuukin yleensä päivää paria ennen lähtöä. Lähteminen on siis aina stressaavaa kun ei tiedä lähteekö hän vai ei ja pystyykö hän tekemään mitään ja miten paljon ja kauan kiukuttelua on ennen lähtöä. Henkilö B on hyvin räjähdysherkkä henkilö, jonka kanssa