myski impi

Vappuaatto. Yleensä vapun ja kaikkien muiden juhlapäivien alla minuun iskee hirveä juhlastressi. Pakko juhlia. Pakko nähdä kavereita. Pakko laittaa kaikkea hienoa tai ainakin tehdä suunnitelmia, pakko olla ihmisten kanssa ja tehdä jotain spesiaalia. Pakko. Tällä kertaa, kiitos koronan, jäin miettimään, miksi on pakko? Ainoa järkevä selitys oli se sama, miksi lauantai-iltana on oltava actionia. On surkeaa, suorastaan häpeällistä, jos on yksin tai pienessä porukassa. Perheellisten on tietenkin sallittua olla kotona perheen kanssa mutta perheettömän pitäisi olla villi ja vapaa. Minuun on iskostunut joku imagopakko tai lifestyle juttu, että on näytettävä maailmalle, että minä en ole yksinäinen ja minulla on cool elämä. Ja siis kenelle on näytettävä ja miksi? Minä olen aina ollut se, joka järjestää juhlia ja kokoontumisia. Nyt on tuntunut ihanan vapauttavalta, kun en ole tehnyt niin. En ole ikinä viihtynyt yli kolmen hengen ryhmissä, ne suorastaan ahdistava

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka käsittelevät asiat unissaan. Niin on aina ollut. Olen nähnyt toistuvia unia joistakin asioista ja sekasortoisessa elämäntilanteessa unet ovat hyvin kaoottisia mutta tilanteiden helpotuttua, unet selkiytyvät. Konkreettisin kuvaus tästä on uneni, jossa näin sekalaisia tapahtumia, jotka tapahtuivat yleisessä vessassa. Alkuun siellä oli vain vähän likaista mutta lopulta kaikki pöntöt ja lavuaarit olivat tukossa, kopeissa makasi mädäntyviä ruumiita ja kaikki oli liejun peitossa. Kun tilanne alkoi helpottua, vessa alkoi siistiytyä, lopulta sinne jäi vain tukkeutunut kylpyamme, johon väkisin yritin tehdä yrttikylpyä mutta se mädäntyi kerta toisensa jälkeen. Silloin oivalsin, että pääasiassa kaikki asiat voi korjata johonkin pisteeseen saakka mutta kaikista suurista katastrofeista jää jotakin jäljelle. Vaikka ne käsittelisi miten hyvin, on aina se tukkeutunut kylpyamme, joka saattaa näyttää toimivalta mutta kun sitä yrittää käyttää, se tukkeut

Helmikuusta tähän päivään on muuttunut koko elämä. Ensin tuli kuvioihin Me Naiset lehden seuraaminen, sitten korona. Ennen poikkeusoloja elämäni oli aika kiireistä. Olin stressaantunut, väsynyt ja olin alkanut vasta toipua monen vuoden sairastamisesta. Me Naiset – projektin myötä aikataulu kävi aiempaakin kaoottisemmaksi mutta jo ennen Me Naisia aikataulu oli tällainen: klo 7 aamukahvi ja koneelle klo 14 lounas koneen ääressä klo 15 havahtuminen siihen, että kohta on lähdettävä opettamaan tai muihin iltatöihin tai kokoukseen, viimeiset jutut koneella ja sitten piirtämistä, suunnitelua tai jos aikataulu sallii, soitto sukulaisille, kahvia klo 18 opettamaan klo 21 kotona, jotakin ruokaa heti ja viimeiset sähköpostit klo 23 vihdoin sänkyyn seuraavana päivänä sama paitsi jossain välissä pitää ehtiä kauppaan, suihkuun, tarvikeostoksille, näyttelyihin, kokouksiin, seminaareihin, kouluttautua ja maalatakin. Ei ihme, että alkoi tuntua stressaantuneelta. Me N

Useampi viikko on mennyt hurahtaen ohi. Viimeiset viikot on olleet erilaisten kiharoiden aikaa ja curly girl metodiin tutustumista. Liityin oikein cg facebook yhteisöönkin. Aikamoista. En edelleenkään ymmärrä puoliakaan sanoista mitä siellä vilahtelee mutta pikkuhiljaa. Nyt olen lopettanut hiusten pesemisen shampoolla, toistaiseksi. Katson mihin tämä johtaa. Käytän myös kookosöljyä hiusten kosteutukseen. Laitan kookosöljyä tällä hetkellä kaikkialle. Se on osoittautunut ihmeelliseksi ihovoiteeksi. Ihoni on paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen, samoin kyllä hiukset. Eihän sentään pelkkiin kiharoihin kaikki aina mene. Olen ehtinyt treenatakin. Kahvakuula on aktiivisessa käytössä, samoin jooga ja metsätreenit sekä erilaiset vatsalihastreenit seisten. Tässähän alkaa oikein aktiiviseksi. Myös 10kg laihdutusoperaatio, joka taannoin lehden ohjeiden mukaan alkoi, alkaa näkyä. Ei ihme tällä treenin määrällä. Aloitin kyllä hissukseen ettei käy huonosti. Pikkuhlija

Uusi Me Naiset on taas täällä! Kevät on pelastettu, numerossa oli iso lista ihania kuohuviinejä! Minä rakastan kuohuviiniä, kuivaa, oikein rapsakkaa kuoharia. Tähänastiset lempparit on ehdottomasti Aquesi =akkuvesi sekä rosekuohareista Wonderland. Wonderlandissa on hauska, ehkä vähän rahvas, Minna Parikan suunnittelema etiketti. Se on kuitenkin hauska ja ehkä vähän arkisemman näköinen. Puna- ja valkoviinit ei ole mun juttu. Olen aina nauranut, että voinko olla taiteiija, jos en juo punkkua, onneksi kuohari on uusi punkku ;) Espanjassa löysin hyvän kuoharin nimeltä Du Bois, se maksoi 1,90-2.50 pullolta. Sopi vallan mainiosti minunkin budjettiini. Täällä täytyy hiukan miettiä kuoharin ostoa, vaikka ei se suhteessa kallista ole. Eilen kun paistoi aurinko, makustelin ajatuksella ravintolan terassista, kylmästä kuoharista ja auringosta. Jäin miettimään, että kaipaanko sitä oikeasti. Ehkä en. Lähes jokaisella baarireissulla kuulen nykyään aika pa

Olen ollut huomaavinani, että koronan pelko alkaa hälvetä. Monelle poikkeusoloista on tullut uusi normaali. Kauppaan mennään porukalla ja monet kokoontuvat ystävien luokse, käyvät piknikillä tai nuotiopaikoilla ja vierailevat jo vanhempiensa ja isovanhempiensa luona. Itsellänikin totaalinen eristäytyminen on väljentynyt. 8 viikon aikana olen tavannut noin 11 ihmistä, joista suurin osa on työn kautta pakollisia kontakteja. Heidän kanssaan olemme tavanneet ulkona ja olleet toisistamme kaukana. Kaikkien kohtaamisten aikana olen varautunut pahimpaan, desinfioinut itseni ja tavarani, pessyt kädet kuiviksi ja huolehtinut turvaväleistä. Edelleenkään en menisi itse kenenkään luokse kylään, kauppaan en mene, en haluaisi olla sisätiloissa muiden kuin perheenjäsenten kanssa. Välillä hirvittää ajatus siitä, että korona ei ole vielä ohi mutta suuri osa käyttäytyy, kuin se olisi. Median viestit ovat ristiriitaisia, niitä on vaikea tulkita. Otsikoissa on tilaa jo poliittiselle

Oon vaihtelevasti jutellut yhden Espanjalaisen miehen kanssa vuoden verran  Hän esittäytyi taidemaalarina mutta veikkaan että hän on jotain ihan muuta. No, mua ei ole haitannut vastata hänen juttuihinsa tai puhua väreistä. Enemmän oon aatellut että on kohteliaampaa vastailla kun jättää vadtaamatta varsinkin, kun puhe on ollut taiteesta. Tänään kävin instagramissa ja hän oli laittanut tällaisia viestejä mun taiteilijasivuille  Ja tällaisia Myski-impi sivulle  oon vähän hämmentynyt.  Ajattelin jakaa tämänkin ilon teillekin koska näistä tulee aina paska fiilis. En ymmärrä miksi kukaan kokee , että toinen ihminen on vain häntä varten olemassa.  Tuntuu vielä kurjemmalta, kun olen kuunnellut hänen valituksiaan ja kurjaa elämäntilannetta ja kaikkea mahdollista ja sitten tulee tämmösiä.  Onko kohteliaita normaaleja ihmisiä enää olemassa?  Enkä ymmärrä mihin näillä pyritään. Mitä ihminen kuvittelee saavansa tällasella?  Ei enää nettitut

Tämän viikon lehdessä oli juttua mm. Maria Ohisalosta ja Sanna Marinista. Olin varsin ilahtunut kummastakin jutusta ja siitä, että heitä nostetaan myös naisten lehtiin. Ohisalosta oli varsin kivasti kirjoitettu juttu, jossa kerrottiin kuinka hän on noussut köyhstä perheestä sisulla ja älyllä ja sen semmoista amerikkalaisen unelman tyyppistä juttua. Sanna Marinista oli jotenkin negatiivissävytteinen juttu. Siinäehkä hiukan manattiin sitä, että kun kriisi on ohi, hän joutuu negatiiviseen valoon ja muutenkaan jutusta ei jäänyt positiivinen kuva. Se on outoa, mielestäni meidn viisikko on hoitanut hommansa erityisen hyvin ja täm kriisi olisi ollut muille aivan mahdoton hoitaa. En usko, että monikaan olisi pystynyt pysymään yhtä rauhallisena ja asiallisena kaikesta huolimatta. Samaisessa lehdessä oli juttua Anu Saagimista. Mietin, että se oli kyllä tullut väärään paikkaan. Jotenkin oli outoa lukea ensin asiallisista ja älykkäistä naisista ja sitten mentiinkin ihan huuhaavi

Tänään oli iso juttu Hämeen Sanomissa Me Naiset -projektista. Sen pääsee lukemaan tästä https://www.hameensanomat.fi/kulttuuri/mita-tapahtuu-kun-aikakauslehden-antia-seuraa-orjallisesti-kuvataiteilija-minttu-saarinen-heittaytyi-ihmiskokeeseen-1149113/ Lehden kuvassa oli omalla tekniikallakin tehtyjä kiireisen ihmisen kiharoita. Ainakin näille mun pitkille hiuksille yhden nutturan kiharat on kätevin konsti.  Pidän siis öisin (ja päivisinkin) pikku myyn nutturaa pään päällä. Siihen kun suihkauttelee jotakin muotosuihketta ja antaa tekeytyä yön yli, tulee kivat kiharat. Ei vaadi aikaa, vaivaa, rahaa tai pompulaa lukuunottamatta välineitäkään.  ja on muodikkaadti vähän pörröinen eikä liian huoliteltu.  Minä tykkään näistä. Kokeilut jatkuu, kunhan tässä keksin uusia konsteja enkä menetä hiustenkuivaajalle kaikkia hiuksia.. 

Nyt on kokeiltu sormikiharoita, sukkakiharoita ja nutturakiharoita. Mikään niistä ei ihan ollut mun juttu. Pidän yleensä yön yli yhdellä nutturalla hiuksia, ne jäävät siitä kivasti kiharalle, joskus.. Ehkä kokeilen semmoista kahden tai kolmen nutturan yökampausta. Kaikki muut on ihan liian vaivalloisia. Olisinpa saanut videolle, kun yritin kuivattaa sormikiharoita hiustenkuivaajalla. Yksi suortuva aukesi otsalta itsekseen ja ennen kun huomasin puuttua asiaan, se meni suoraan kuivaajan propelliin (mikö onkaan). Hyvä ettei koko kone räjähtänyt. jouduin leikkaamaan suortuvan poikki. Loput jäi koneeseen. Ei edes haissut palaneelle mutta toimi kyllä hiukan huonosti. Että sellainen kokeilu. tästä viisastuneena, kun kokeilen suoristusrautakiharoita, videoin sen alusta saakka. Olisi nimittäin olltu hyvää matskua niiden sukkakiharoidenkin laittamisessa. Ehkä sitten seuraavassa jaksossa. Ja kookosöljyhoito hiuksille oli varsin toimiva. Nyt ne on ihanan pehmeät ja kiiltävät eikä ole tieto

Kokeilin eilen ekaa kertaa päivittää blogia puhelimella. Bloggerin sovellus on hirveän kätevä. Ainoa vika on kirjoittajassa, sillä puhelimella tulee hirveästi typoja.  No kuitenkin. Hiusten vaalennus ei ollut jätin onnistunut. Joitain asteita vaalentui kyllä ja se oli ehkä tarkoituskin. Värjään ne punaiseksi tässä joku päivä kunhan ensin saan tehohoidettua hiusparkoja vaalennuksen jäljiltä.  Sukkakiharat oli tosi epäkäytännöllinen näin pitkiin hiuksiin. Mielummin teen kiharat nutturoilla. Värjäyksen jäljiltä hiukset oli lässähtäneet ja elottomat.   ei kauheasti edes kihartenuut.  Kokeilen kyllä uudestaan jonain päivänä.  Aamuselfiet on muuten hirveitä. Tänäänkin oli ihan pöhöttynyt ja turpea naama. Veikkaan, että vaalennusaine vaikuttaa myös tähän. Olen aika herkkä kemikaaleille. En voisi kuvitella vaalentavani useammin kuin kaksi kertaa vuodessa, sen verran tujua kamaa se vaalennusmönjä on.  Tänään laitan kookosöljynaamion hiuksiin. Hyvä puoli koronakotoilussa on, että voi

Muutama numero sitten hehkutettiin hiusten kotivärjäystä. Aiemmin olin oikeinkin innostunut kyseisestä puuhasta. Sittemmin olen jättänyt sen vähemmälle. Nyt on pakko. Päässä on juuri nyt joku supervaalennusaine, ämyristä soi lehden mainostuksesta Dua Lipa ja Alma, yöksi laitan sukkakiharaa päähän.   Huomenna nähdään lopputulos, tai oikeammin välitulos. Nyt vaalennan ja muutaman päivän päästä laitan ehkä punaisen värin.  Jännittävää. Sukkakiharoistakin lisää huomenna.  tässä se nyt on. Päässä.  Kaikki hyvin vielä toistaiseksi.  on kyllä niin hölmö olo. Kiertelin juuri hiukset sukkiin. Se on kuulemma hyvä tapa saada kauniit kiharat. No juu.. ei jatkoon.  Sukat meni koko ajan liiian alas, joku hius veti jostain, jossain meni kaikki solmuun ja lopulta ne kierähteli mihin sattuu.  Hetken yrittämisen jälkeen onnistuin.  Veikkaan että aamulla on koppuraiset, kuivat hiukset, joista puolet on katkenneet. No tuleepahan uusi kampaus samalla

Me Naisissa oli juttu Jutta Urpilaisesta ja hänen suuresta elämänmuutoksestaan viime kesänä. Urpilaisesta tuli Eu-komissaari ja samalla he puolisonsa kanssa adoptoivat toisen lapsen. Kirjoitus oli varsin ilahduttava ja hieno kuvaus nykypäivän uranaisesta, joka pystyy tasapainoilemaan perheen ja työn välillä haastavissakin tilanteissa. Jäin miettimään naisen aseman muutosta. Kauas ollaan tultu ajoista, jolloin nainen oli kotona ja mikäli hän halusi töihin, oli se epäilyttävää ja verotuskin tapahtui yhteisverotuksella. Minulla on muutamia ystäviä, joiden kykyä tehdä kaikkea, aina ihailen. He ovat korkeissa asemissa, yrittäjiä tai muuten menestyneitä, harrastuksia on, perhe huolletaan ja parisuhteesta huolehditaan (mikäli sellainen on). He ovat upeita supernaisia! Sanoisin, että superihmisiä mutta olemme nyt Me Naiset lehden parissa, joten pysykäämme nais-sanassa. Aika harva mies lähipiirissäni tekee samaa. Miehille on jakaantunut hirveän vähän tehtäviä siihen nähden,

Noniin. Koronakotoilua takana kolme viikkoa. Ihmiskontakteja viisi. Olen poistunut kotoa kaksi kertaa kävelylle. Asuintoveri hoitaa kauppareissut. Olen lähinnä maalannut, puhunut puhelimessa isoäidin ja äidin kanssa, hoitanut yhdistysasioita ja meittinyt miten etenen tämän projektin kanssa. Me Naisissa on ollut paljon treenivinkkejä, joita olen aiemmin noudattanut mutta esim. juoksun ja lenkkeilyn, salitreenin ja sellaisen ulkomaailmassa harjoitettavan liikunnan (ja kaiken muunkin) olen jättänyt. Lopulta huomasin laiskasti joogaavani silloin tällöin eli melkein kerranviikossa. Eilen aloitin ryhtiliikkeen ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kahvakuulailua youtubesta löytyvien videoiden avulla. Treeni oli aika rankka. Kotoa löytyi vanha 16 kg kahvakuula ja minun kaksivuotta sairasteneelle keholleni se oli hiukan liikaa. Jaksoin ehkä viisi minuuttia kuulan kanssa ja lopputreenin vedin ilman. Tänään kokeilin käsipainon kanssa samaa kuulailua ja se onnistui iha

Ja sitten kissa meni nukkumaan Jos seuraava viikko vähän rauhallisemmin?

Me Naisten edellisessä numerossa oli teksti otsikolla Mukavaa tekemistä eristyksiin Miksemme otaisi joskus oppia rakkaista lemmikeistämme? Tein työtä käskettyä. Tehtävä 5. Kuului näin: Makaa etätyöläisen päällä. Voit kiivetä etätöitä tekevän niskaan, asettua poikittain hänen syliinsä tai istua näppäimistön päällä. Paikalla ollut etätyöläinen olisi varmasti suuttunut entistä enemmän jos olisin kiivennyt niskaan saati rikkonut hienon uuden langattoman näppäimistön istumalla sen päällä. Päätin siis mennä sieltä, missä aita on matalin ja ängin itseni kiltisti vain poikittain syliin. Etätyöläinen oli yllättävän positiivisella asenteella tempauksestani eikä näyttänyt häiriintyvän lainkaan . Tehtävä numero 7. kuului näin: Syö murut pöydän alta. Toinen ihminen on paljon epähygieenisempi kuin omasta suustasi tippuneet leivän palat, joten ääntä kohti vain. Näin se sitten meni:

Me Naisten edellisessä numerossa oli teksti otsikolla Mukavaa tekemistä eristyksiin Miksemme otaisi joskus oppia rakkaista lemmikeistämme? Tein työtä käskettyä. Tehtävä 6. Kieri eteisen lattialla. Mene pitkin pituuttasi eteisen lattialle ja kieriskele siinä. Venyttele myös raajasi oikein pitkäksi. Tässä sitä sitten kierittiin ja yritettiin saada muita kissoja leikkimään.

Me Naisten edellisessä numerossa oli teksti otsikolla Mukavaa tekemistä eristyksiin Miksemme otaisi joskus oppia rakkaista lemmikeistämme? Tein työtä käskettyä. Tehtävä 4. Kuului näin: Pureskele viherkasveja. Niistä osa on myrkyllisiä, joten älä syö niitä. Yleensä kuitenkin tämän jälkeen tulee oksu ihan itsestään. Ei tullut oksua, sillä viherkasveja ei kolmen kissan taloudesta löydy. Vielä viime viikolla minulla oli muutamia yrttejä ikkunalla mutta ne syötiin yhtenä yönä. Jouduin siis soveltamaan tehtävää. Valitettavasti ainoa vihreä minkä löysin, oli kesäkurpitsa. Kuvastahan tuli ehkä hiukan outo.. ja kissameikkikin näyttää enemmän nallekarhulta.. no mutta tehtävä kuitenkin suoritettu vaikka ei niin hyvällä menestyksellä kuitenkaan.