Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2020.

Ikä, arvokkuus, kokemus ja aika?

Aina välillä tulee vastaan ennakkoluuloja ja oletuksia ikäerosta parisuhteessa tai ystävyydestä. Edelleen näemme ikäeron jotenkin kummallisena, on ehkä yleisempää että yhdessä hengailevat ihmiset ovat jokseenkin saman ikäisiä. Minun lähipiirissäni ei ole ollut mitään normia tähän. Vanhemmillani oli lähemmäs 20 vuotta ikäeroa eikä ystäviäkään jaoteltu iän mukaan, oli kaikenlaisia ja ikäisiä miehiä ja naisia. Iästä tai ikäerosta ei puhuttu oikeastaan ollenkaan, vanhenemisesta ja ruumiin rapistumisesta ehkä, mutta ikä sinällään ei ollut koskaan mikään kysymys. Ehkä tästä syystä en ole koskaan ymmärtänyt ikää erottavana tai yhdistävänä tekijänä. Ikä on numeroita, toisilla se näkyy kehossa, toisilla muunlaisena kehityksenä, joillakin molempina. Pääasiassa (toivoisin) eletyt vuodet tuo kokemusta, näkemystä ja itsevarmuutta niin ja tietenkin tasaisuutta. Kaikilla ei niitäkään. Minulla on kaiken ikäisiä ystäviä, vanhimmat ehkä siinä 70 ikävuoden hujakoilla, nuorimmat 25. Eroa on ain
Viimeisimmissä lehdissä on ollut haastatteluja jääkiekkoilijoiden vaimoista, entisiä missejä ja malleja, somasti luovia, terveysalan yrittäjiksi ryhtyneitä, äitejä, kodin hengettäriä. Kotona kiltisti odottavia, puolisoaan tukevia ja edustavia ihanuuksia. On puhuttu rakastumisesta, auvoisesta suhteesta alamäkineen ja ongelmineen, kuitenkin aina toisiaan tukien, idyllisessä kodissa ja niin edelleen. Ei ihme, että hienoista kotirouvista ja jalkapallovaimoista on tehty sarjoja ja heidän elämänsä seurataan. Kaikki on niin ihanan idyllistä, mitään ei puutu. Kuitenkin jollain tapaa yritetään luoda kuvaa ”mekin olemme vain ihmisiä” mutta sekin jää pinnalliseksi yritykseksi, sillä kulissien ja täydellisyyden ylläpitäminen on kuitenkin se pääasiallinen tehtävä. Tämä itse asiassa pätee lähes kaikkiin julkisuuden naisiin. Lähes jokainen jossain välissä julkista elämäänsä haluaa painottaa ihmisyyttään mutta kuitenkin jatkaa samaan malliin idyllisen elämän esiintuomista. Mikä meitä kiehtoo

Hyvinvointi ja onni?

Lehdessä oli juttu Susanna Laineesta, joka jättää Puoli seitsemän-ohjelman juontajan työn, sillä työ alkoi olla koko elämän sisältö. Toinen juttu käsitteli onnellisuutta ja ihmisen omaa arviota omasta onnellisuudestaan. Olen miettinyt samoja teemoja tässä jo jonkin aikaa. Varsinkin korona-ajan jälkeen olen huomannut, että kokoaikainen työn miettiminen ja työssä oleminen alkaa kuluttaa. Olisi ehkä aika jo elämälle. Ihan omalle, sellaiselle mihin kuuluu monipuolista olemista ilman jatkuvaa työasioiden miettimistä. Kuvataiteilijana ja kulttuurityöläisenä on helppo sekoittaa vapaa-aika työhön. Jotenkin ne vaan sulautuu yhteen eikä enää tiedä missä raja menee. Olen kuvitellut olevani ihan perusonnellinen ihminen vaikkakin kiire ja stressi välillä laukaisee pieniä alakuloisia kausia. Nyt olen päättänyt himmailla. Olen päättänyt jättää kaikki ylimääräiset työt pois ja keskittyä omaan uraani vuoden vaihteen jälkeen. Olen myös päättänyt keskittyä hyvään ja onnelliseen elämään. Olenko v

meikkiä

Kuva
Tässä pikkuinen kuvakooste meikkaamisesta.  Kokeilin punertavalle iholle tarkoitettua vihreää mönjää, en tiedä oliko siitä mitään hyötyä.  Mönjän lisäksi kulmakynä, poskipuna, ripsari, luomiväri, kajaali, meikkipuuteri ja varjostuspuuteri

huulipunakokeiluja

Kuva
Miten erilaiset huulipunat vaikuttaa yleisilmeeseen ja mikä kenellekin sopii.  Tässä muutamia kokeiluja.  Pysyn ehkä vähän luonnollisemmissa sävyissä. 

Lisää unta!

Viime viikot on olleet aikamoista suorittamista. Olen keskittynyt töihin vähän liikaakin ja tehnyt pitkää päivää. En ole juuri saanut nukuttua, sillä pitkän päivän jälkeen rauhoittuminen on ollut mahdotonta. Rakkausasiatkin pyörii mielessä työn ohella. Sen vähän vapaa-ajasta, mitä on ollut, olen istunut rannassa miettimässä tai ollut lenkillä. Eilinen Me Naiset toi helpotuksen suorittamiseen, sillä siinä puhuttiin unesta ja nukkumisesta. Eilisen vietin siis päiväunien merkeissä ja illalla menin jo kymmeneltä nukkumaan. Uni tuntui hyvältä. Seuraavan viikon keskitynkin nukkumiseen ja himmailuun. Töitä on edelleen paljon mutta ei onneksi siinä määrin, mitä aiemmin. Yritän saada elämän tasapainoon niin kuin lehden teemana oli tällä viikolla. Ei liiikaa töitä, ei liikaa mitään, ei hirveitä aikatauluja ja mielekkäämpi elämä. Nukkumisen ohella koitan saada rakkauskuviot järjestykseen ja löytää tasapainon pariutumisen ja työn välille. Mitä se ikinä tarkoittaakaan. Tällä kertaa lehti