torstai 24. tammikuuta 2019

Olemassaolon analyysi by Meri

Mä olen viime aikoina tavannut todella paljon uusia ihmisiä. Käsipäivää on joutunut sanomaan ympäriinsä ja oon paljon miettinyt omaa olemustani ja sitä, miten näyn ulkopuolisille. Ensimmäisellä tapaamisella ei tietty ensivaikutelmaa kummempaa ehdi ihmisestä saada irti, mutta parin kerran jälkeen kyllä.

Itse pyrin olemaan ystävällinen ja hymyilevä, mutta ujouden ja oman sosiaalisten tilanteiden arkuuden takia näyttäydyn vähän kylmänä, etäisenä ja epävarmana. Ei ehkä paras kombo. Usein jossain työpaikka-tyylisessä ympäristössä hymyilen aina ohi kulkeville puolitutuille. Oon aatellut, että se hymy on lämmin ja hyväksyvä. Yksi päivä sitten satuin katsomaan peiliin tuollaisen tilanteen yhteydessä ja eeei, se hymy näyttää vinolta, hämmentyneeltä ja vähän halveksivalta.

Ihan kauhea ajatella, jos on antanut itsestään sellaisen kuvan. Vaikka ”kauheus” on katsojan silmässä tietysti. Toivottavasti kaikki ne ihmiset, kenelle oon hymyilly viimeisen puolen vuoden aikana, on nähneet sen, mitä oon sillä hymyilyllä yrittänyt tarkoittaa. Toivottavasti jostain, silmistä, jostain on näkynyt kaikki se oikea, mitä on halunnut välittää.

Välillä, näiden ”parin kerran tapaamisten” jälkeen mut jostain syystä nähdään tosi viattomana ja herttaisena tyttönä. Mikä on ihan hassua, sillä itse koen olevani humoristinen, mutta samalla ankeahko ja kohtalokas vanha sielu. Miten saa sen näkymään ulospäin, miltä sisällä tuntuu? Että minkälainen ihminen minä koen olevani. Varsinkin, jos puheen lahjat on suhteellisen jäässä aina silloin tällöin ja ulkonäkö ja olemus ei vastaa sitä sisäistä. Vai vastaako se, mutta itse ei sitä pysty näkemään?

Mun mielestä on tosi kummallista, että täällä me vaan elellään tätä yhtä elämää itsemme kanssa pitkä pätkä, mutta ei koskaan voida nähdä, miltä minä itse näyttää toiselle ihmiselle. Ei valokuva, ei video, ei mikään olemassa oleva väline kerro totuutta. Ilmeet, eleet ja kolmiulotteinen olemus on jotain, mikä on kokoajan läsnä tässä, mutta samalla minulle näkymättömissä. Ja sitten se ulkonäkö on muka vielä tosi tärkeää.

Suhteellisen jännä.

<3 Meri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti