tag:blogger.com,1999:blog-81845478167811374992024-03-22T04:00:28.543+02:00myski impiblogissa seurataan kuvataiteilija Minttu Saarisen projekteja. Vuonna 2022 Vuorovesielämää - aika poikkeusolojen ja normaalin välissä, joka pohtii ihmisen villiintymistä pandemian aiheuttamien sosiaalisuuden muutosten myötä.
www.minttusaarinen.comMyskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.comBlogger144125tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-52652715972361734622021-07-09T06:33:00.004+03:002021-07-09T06:38:31.456+03:00Julkaisuja mtv:llä ja Me Naisissa<p> Mtv uutiset julkaisi kirjoituksen kokeilusta kesälä 2021</p><p>https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuvataiteilija-minttu-paatti-noudattaa-naistenlehden-vinkkeja-useiden-kuukausien-ajan-havainnot-yllattivat-ei-siina-jaanyt-aikaa-edes-ajatella/8166928?fbclid=IwAR378qPfUMUmNj7AKofs3fQcEi-J56pQtiHGwJdJRAMpbSR4X0TkBoN52u8#gs.4ukp7g</p><p><br /></p><p><br /></p><p>Me Naiset julkaisi kokeilusta syksyllä 2020 </p><p> https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006708463.html</p><p><br /></p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-38900125494727755792021-05-03T16:14:00.004+03:002021-05-03T16:14:39.226+03:00Puoli vuotta kokeilun jälkeen<p><br /></p><p>Mitä minulle jäi kokeilusta? </p><p>Hämmennys voi olla ehkä kuvaavin sana. 9 kuukautta elämää jonkun ulkopuolisen tahon ohjeilla, sellaisen taho, jota ei koe omakseen, on todella rankkaa. </p><p>Mielenterveys on koetuksella sellaisen rupeaman jälkeen ja itseensä uudelleentutustuminen on paikallaan. </p><p>Olen vihdoin kevään aikana ryhtynyt huomaamaan mistä olen oikeasti kiinnostunut ja mitä haluan elämältä, itseltäni ja ympäristöltäni. Jatkuva syyllisyys ja tarkkailu on hiljalleen jäänyt vähemmälle ja elämä alkaa olla nautittavaa. </p><p><br /></p><p>Tämä oli hurja kokeilu, jonka uskon vaikutytaneen syvästi minuun ihmisenä ja taiteilijana. Uskon, että ymmärrän ihmisyyttä ja ihmisen toimintaa paljon paremmin ja uskon saavuttaneeni osan tavoitteestani, ymmärrän oman asemani naisena jaihmisenä selkeämmin, ymmärrän naiseutta, ulkonäköpaineita ja naiseuden historiaa paljon paremmin kuin aiemmin. </p><p>Onneksi elämme maailmassa, jossa voimme itse määrittää oman elämäme normit ja tavan elää. Vaatii vain rohkeutta elää omannäköistään elämää mutta meillä on silti lupa siihen ja mahdollisuus! </p><p><br /></p><p>Ja se, että ei tarvits eseurata ketään tai mitään, ei tarvitse kadehtia, ei matkia, ei ihannoida mutta ei myöskään halveksia tai muuten pitää vähempiarvoisena. Aina on ihmisiä, jotka ovat parempia jossakin ja niitä, jotka ovat huonompia. Pääasia, että oppii olemaan tyytyväinen itseensä ja antamaan itsensä olla sellainen kuin on. </p><p>Helpottaa, jos ostaa vaikka hölmön eläinhaalarin ja voi naurtaa itselleen ihan luvan kanssa. Jo sellainen hyväntahtoien pieni virnistely kohentaa omaa olo ja ymmärrystä siitä, että ulkonäkö voi olla myös hauska juttu. </p><p><br /></p><p><br /></p><p>Me Naiset kirjoittivat jutun lehteen projektin jo loputtua. tässä linkki juttuun https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006708463.html</p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-46577563029828077012020-12-27T14:15:00.003+02:002020-12-27T14:16:20.787+02:00Me Naisten jälkeinen alku<p> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Edellisestä
kirjoituksesta on jo tovi.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tarvitsin tauon.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Me Naiset-projekti
oli rankempi kuin oletin ja vaati muutaman kuukauden toipumisen ja
miettimisen.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">En ole vieläkään
saanut ajatuksiani täysin jäsenneltyä mutta jotakin selkeyttä on
jo havaittavissa.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olen keskittynyt
lähinnä musiikin kuunteluun ja ilonaiheiden löytämiseen.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">En oikeastaan enää
muistanut, mikä tuottaa minulle iloa, mikä tekee minun elämästäni
hyvää ja mielekästä. Oli hämmentävää tajuta, että niin
lyhyessä ajassa, kuin 9 kuukuatta, voi unohtaa itsensä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">En tosin ole varma,
olenko koskaan ajatellut tietoisesti sitä, mistä nautin ja mikä
tekee juuri minut onnelliseksi. Olen vain tehnyt asioita ja mennyt
eteenpäin. Nyt koitan ottaa erilaisen asenteen elämään ja
oikeasti tutustua itseeni. Miten se ihminen, jonka kanssa viettää
24/7 voikaan olla niin vieras?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">En tiedä pystyykö
kukaan määrittelemään itsensä tai edes oikeasti nimeämään
asioita jotka tekevät onnelliseksi. Kaikki on kuitenkin lopulta aika
monimutkaista..
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Ajatellaan vaikka
sänkyä. On ihanaa kaivautua tyynyjen sekaan, pehmeään ja
lämpimään sänkyyn. Kuitenkin se vaatii sen, että päivä on
ollut monipuolinen ja väsyttää. Ihanakin sänky tuntuu kurjalta
paikalta, jos päivä on ollut tylsä eikä oikeastaan ole ollut
muuta intoa koko päivänä, kuin mennä nukkumaan.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Sängyssä pitää
myös olla puhtaat lakanat, sen pitää sijaita rauhallisella
paikalla, mielellään oma sänky, omassa makuuhuoneessa tai tilassa.
Tutut lakanat, joissa ei ole ylimääräisiä tuoksuja. Huoneessa ei
saa olla ylimääräisiä ihmisiä eikä eläimiä. Pitää olla
itsekin puhdas, on ikävää mennä likaisena ihanaan sänkyyn. Pitää
olla mukavat vaatteet, sopiva lämpötila ettei ole kylmä eikä
kuuma, tyynyjä sopiva määrä, lakanoiden oikeassa asennossa
(lakanasta puoliksi paennut peitto ei miellytä) ja niin edelleen.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kaikki hyvää oloa
ja iloa tuottavat asiat saadaan kuulostamaan hirveän
yksinkertaisilta ja sitten harmittaa, jos ne ei tuotakaan iloa. Se
voi olla, että joku yksi pieni yksityiskohta on pielessä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Onko koko elämä
siis yhtä monimutkaista kuin pehmeä sänky vai liitämmekö näihin
pariin sanaan näiden kaikkien asioiden merkityksen?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Mitä sana rakkaus
sitten pitää sisällään? Kauneus? Ilo? Apua!
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Mutta voisiko sitä
vaan yksinkertaistaa asioita ja nauttia pehmeästä sängystä? No
ei. Ihminen on ajatteleva olento ja vain ajattelu on tärkeää. Vai
onko? Onko puutarhanhoito tärkempää tai ulkonäkö? Vai onko enää
merkitystä pelkillä pakaroilla?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Sellaista tällä
kertaa..</p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-1894581415237373202020-10-07T08:10:00.002+03:002020-10-07T08:10:12.875+03:00Galleria Koneessa Hämeenlinnassa 24.10-17.11.2020 <div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaGccLGQbWWERKhDxoCuNr445RIJlA7PRDk8v7txYh_jNC1WG1mPEFfJiLqoHv5QfLByCRxJxJKncuWZa5Quic1-s-8Ygvk-ZKhBF1hfzdO6N06NkYxOYDwOeKfScnTG6gmO4OCW9rnYs/s2348/Emailkutsu_Saarinen.jpg" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="667" data-original-width="2348" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaGccLGQbWWERKhDxoCuNr445RIJlA7PRDk8v7txYh_jNC1WG1mPEFfJiLqoHv5QfLByCRxJxJKncuWZa5Quic1-s-8Ygvk-ZKhBF1hfzdO6N06NkYxOYDwOeKfScnTG6gmO4OCW9rnYs/w735-h209/Emailkutsu_Saarinen.jpg" width="735" /></a>MINTTU SAARINEN
Saako lihava nainen tanssia?
24.10. - 17.11.2020</div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;"> Minttu Saarisen näyttelyssä videoteokset, maalaukset ja esinekoosteet puhuvat
naiseudesta, elämästä ja kehollisuudesta.</div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;">Lihavuuden stigma ei kohdistu vain ylipainoisiin naisiin vaan kaikkiin naisiin sosiaalisena ja
emotionaalisena ongelmana.</div><div class="separator" style="clear: both;"> Ruumiin paino ja koko ovat keskeisiä naisruumiin
hyväksyttävyyden määrittelijöitä, mikä aiheuttaa riittämättömyyden tunteita ja estää
nauttimasta täysipainoisesta elämästä. </div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;">Lihavuus symboloi kontrollin menetystä, sairautta, yhteiskunnan rappiota, laiskuutta ja
älyllistä heikkoutta, monia sellaisia asioita, joita on historiassamme liitetty yleisesti
naissukupuoleen. Tanssi puolestaan ilmentää älyllisyyttä, kulttuurin kehitystä,
seksuaalisuutta, sulokkuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tanssin voi siis käsittää lihavuuden
vastakohtana. </div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;">Näyttelyni teokset käsittelevät naiseuteen ja naisen kehoon kohdistuvia vaatimuksia,
rituaaleja, toiveita ja mielikuvia, joita yhteiskunnallinen keskustelu, muoti ja arjessa totuttu
kuvasto pitävät yllä. Halusin päästä mahdollisimman syvälle aiheeseen ja ymmärtää
median vaikutusta naisen rooliin ja odotuksiin naiseudesta. </div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;">Aloitin helmikuussa 2020
yhdeksän kuukauden kokeilun, jonka aikana seurasin Me Naiset -lehden ohjeita
naiseuden toteuttamisesta nykykulttuurissa. Kokeilua on voinut seurata Myski-Impi
blogissa, jossa käsittelen aihetta myös kokeilun jälkeen. </div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;">Teokseni ovat monipuolisia tulkintoja kokemuksistani ja keräämästäni aineistosta.
Tekniikat valikoituvat ajatusten ja oivallusten kautta, nivoutuvat yhteen kokonaisuuksiksi,
jotka muodostavat monitulkintaisia huomioita elämästä, ihmisyydestä ja niihin
kohdistuvista vaatimuksista.
Näyttelyssä on nähtävillä videoita, maalauksia ja esinekoosteita. Teoksilleni tyypillistä ovat
ristiriidat, melankolia, huumori, runsaus ja outous unohtamatta kerroksellisuutta ja
mahdollisuutta monipuolisiin tulkintoihin. </div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;">Minttu Saarinen s. (1987) asuu ja työskentelee Hämeenlinnassa. Hän valmistui
Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2014 opiskeltuaan siellä maalausta ja kuvanveistoa.
Opiskelijavaihdossa Tallinnan yliopistossa Saarinen opiskeli maalauksen lisäksi
performanssia ja taidekasvatusta. Yksi hänen performanssihahmoistaan on Kaija Vuolas,
70-vuotias pariisilainen taiteen asiantuntija. Saarinen on Hämeenlinnan taiteilijaseuran
puheenjohtaja, Ars-Häme ry:n varapuheenjohtaja sekä Taidemaalariliiton kokelasjäsen.
Lisätietoja:
www.minttusaarinen.com
myskiimpi.blogspot.com
Lehdistökuvat: galleriakone@gmail.com tai 040 451 1197</div>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-81805756906596282342020-10-07T08:04:00.004+03:002020-10-07T08:04:37.334+03:0016 päivää jäljellä! Noin kahden viikon päästä alkaa näyttelyni Saako lihava nainen tanssia? Galleria Koneessa Hämeenlinnassa. Olen uppoutunut näyttelyn teoksiin, ripustukseen ja teksteihin.
Näyttelystä tulee henkilökohtainen, rohkea ja paljastava.
Laitan itseni likoon kaikin mahdollisin tavoin, pieni häpeä ja jännitys on läsnä takaraivossa.
Mielessäni pyörittelen kokemiani asioita Me Naiset-projektista, joka loppuu 16 päivän päästä.
Tänään on keskiviikko. Lehti ilmestyi tänään.
Olen jo muutama viikko sitten huomannut itsessäni irtautumista projektista. Loppusuora häämöttää ja omistautuminen alkaa hiipua.
Yritän pinnistää ja lukea uusimman lehden.
Sivulla 16 alkaa jo ahdistaa.
Silmälasikehyksillä ilmettä kasvoihin, meikkivoidemainos, pikainen kertomus jonkun häämatkasta ja lukemista kirjoista, jonkun henkilön katsaus omaan syksyyn, rakkauteen ja keskenmenoon, kirjasuosituksia, apteekkituotemainos, kuvia meikatuista naisista, jotka katsovat kaihoisasti tai intensiivisesti hiukan kamerasta sivuun, muotiblogimainos, nopea katsaus naisiin kohdistuvan väkivallan journalistiikkaan..
Pintaa, hymyjä, kepeyttä. Tekstiä , jota en jaksa lukea. Pinnistän vielä. Ei. Pidän tauon.
Mietin, saanko luovuttaa jo viime metreillä? Ei, kyllä minä vielä ainakin tämän lehden luen.
Saa nähdä miten kauan siinä menee.
Hylkimisreaktio on aika voimakas.
Mitä sitten kaipaisin lehdeltä? En tiedä. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa. Mutta en enää halua tätä. Minun todellinen maailmani on niin erilainen. Miten muka? Mikä tässä mättää?
Seuraavat viikot voin ehkä keskittyä tähän kysymykseen sen sijaan, että eläisin tätä totuutena. Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-10468322896279952502020-09-26T09:21:00.004+03:002020-09-26T09:21:50.193+03:00Ikä, arvokkuus, kokemus ja aika?
Aina välillä tulee vastaan ennakkoluuloja ja oletuksia ikäerosta parisuhteessa tai ystävyydestä.
Edelleen näemme ikäeron jotenkin kummallisena, on ehkä yleisempää että yhdessä hengailevat ihmiset ovat jokseenkin saman ikäisiä.
Minun lähipiirissäni ei ole ollut mitään normia tähän. Vanhemmillani oli lähemmäs 20 vuotta ikäeroa eikä ystäviäkään jaoteltu iän mukaan, oli kaikenlaisia ja ikäisiä miehiä ja naisia. Iästä tai ikäerosta ei puhuttu oikeastaan ollenkaan, vanhenemisesta ja ruumiin rapistumisesta ehkä, mutta ikä sinällään ei ollut koskaan mikään kysymys.
Ehkä tästä syystä en ole koskaan ymmärtänyt ikää erottavana tai yhdistävänä tekijänä.
Ikä on numeroita, toisilla se näkyy kehossa, toisilla muunlaisena kehityksenä, joillakin molempina.
Pääasiassa (toivoisin) eletyt vuodet tuo kokemusta, näkemystä ja itsevarmuutta niin ja tietenkin tasaisuutta. Kaikilla ei niitäkään.
Minulla on kaiken ikäisiä ystäviä, vanhimmat ehkä siinä 70 ikävuoden hujakoilla, nuorimmat 25.
Eroa on ainoastaan eletyillä kokemuksilla, jokainen on kehitysvaiheen eri kohdassa itsensä kanssa. Minusta se on rikkaus. Toiset oivaltavat elämästä jotakin nuorempina, toiset myöhemmin, harvat ei ikinä. Mutta ikä ei kuitenkaan ole se, mikä tekee ihmisestä arvokkaamman, älykkäämmän tai paremman, ei tosin huonompaakaan.
Tässä taannoin eräs henkilö sai minulle raivokohtauksen ja huusi : ”minä olen sinua vanhempi, minulla on enemmän kokemusta näistäkin asioista”. Jäin miettimään tätä lausahdusta ja harmikseni totesin, että se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Ikä ehkä tuo kokemusta mutta mitä niistä kokemuksista on valmis oppimaan ja kuinka ne käyttää hyväkseen, on eri asia.
Ja miten ”minua kokeneempi” henkilö voi ylipäänsä vedota ikään, eikö se ole vähän hassua ja vanhanaikaista?
Jäin miettimään niitä kokemuksia ja oppeja mitä se ikä sitten tuo. On kauhean vaikea saada sellaisesta ajatuksesta kiinni ja yrittää ymmärtää, miten ihmiset iän kokevat. Ehkä ne, jotka kokevat sen tuovan mukanaan jotakin arvovaltaa, eivät löydä sitä itsestään, on pakko ottaa jokin tällainen ”ulkopuolinen” seikka kohottamaan omanarvontuntoa?
Minusta tuntuu, että oma ikäni on yhdentekevä. Ehkä enemmän hirvittää ne vuodet, joita on kulunut. Mitä sain aikaan? Teinkö mitään?
Puhuin juuri tuttavalleni ajasta jonka asuin Tallinnassa ja kauhistuin tajutessani, että siitä on 7 vuotta aikaa! 7! melkein kymmenen! Minä, joka tulin nykyiseen paikkakuntaani käymään tavoitteenani muuttaa takaisin Tallinnaan, olen asunut Suomessa melkein 10 vuotta? Mihin se aika meni?
Opinko tänä aikana jotakin?
Ehkä opin ainakin sen, että aika on suhteellista, ikä numeroita ja arvokkuus jotain muuta kuin ikä tai ikäero.
Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-46468582671872060382020-09-15T08:39:00.003+03:002020-09-15T08:39:55.793+03:00Viimeisimmissä lehdissä on ollut haastatteluja jääkiekkoilijoiden vaimoista,
entisiä missejä ja malleja, somasti luovia, terveysalan yrittäjiksi ryhtyneitä, äitejä, kodin hengettäriä.
Kotona kiltisti odottavia, puolisoaan tukevia ja edustavia ihanuuksia.
On puhuttu rakastumisesta, auvoisesta suhteesta alamäkineen ja ongelmineen, kuitenkin aina toisiaan tukien, idyllisessä kodissa ja niin edelleen.
Ei ihme, että hienoista kotirouvista ja jalkapallovaimoista on tehty sarjoja ja heidän elämänsä seurataan. Kaikki on niin ihanan idyllistä, mitään ei puutu. Kuitenkin jollain tapaa yritetään luoda kuvaa ”mekin olemme vain ihmisiä” mutta sekin jää pinnalliseksi yritykseksi, sillä kulissien ja täydellisyyden ylläpitäminen on kuitenkin se pääasiallinen tehtävä.
Tämä itse asiassa pätee lähes kaikkiin julkisuuden naisiin. Lähes jokainen jossain välissä julkista elämäänsä haluaa painottaa ihmisyyttään mutta kuitenkin jatkaa samaan malliin idyllisen elämän esiintuomista.
Mikä meitä kiehtoo sellaisessa Kardashian-tyyppisessä maailmassa? Katsomme muovisia hyaluron huulisia kasvoja ja täydellisiä vartaloita päivästä toiseen, kuuntelemme tyhjää puhetta ja mietimme, kuinka voisi itse olla samanlainen, vaivumme epätoivoon, kun ymmärrämme ettemme voi.
Mutta miksi edes haluaisimme?
Voisiko olla hyvä muistella miten ihana elämä meillä pääasiassa on?
On ihana perhe, ystävät, lemmikit, koti , kenellä mitäkin. On ihania mielenkiinnonkohteita ja rutiineja. Uusia mahdollisuuksia, aina voi opetella jotain uutta vaikka youtubesta.
Kunpa vaan pystyisimme nauttimaan elämästä sellaisena kuin se nyt juuri on .
Tämähän ei ollut lehden sanoma. On kai ihmiselle hyvästä tuntea huonoa omaatuntoa tekemisistään ja jatkuvaa alemmuudentunnetta, silloin markkinatalous pyörii ja ostetaan lisää uusia tuotteita, jokta parantavat meitä ihmisinä sisältä ja ulkoa. Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-66075363480366392292020-09-08T09:17:00.003+03:002020-09-08T09:18:09.349+03:00Hyvinvointi ja onni?Lehdessä oli juttu Susanna Laineesta, joka jättää Puoli seitsemän-ohjelman juontajan työn, sillä työ alkoi olla koko elämän sisältö.
Toinen juttu käsitteli onnellisuutta ja ihmisen omaa arviota omasta onnellisuudestaan.
Olen miettinyt samoja teemoja tässä jo jonkin aikaa. Varsinkin korona-ajan jälkeen olen huomannut, että kokoaikainen työn miettiminen ja työssä oleminen alkaa kuluttaa. Olisi ehkä aika jo elämälle. Ihan omalle, sellaiselle mihin kuuluu monipuolista olemista ilman jatkuvaa työasioiden miettimistä.
Kuvataiteilijana ja kulttuurityöläisenä on helppo sekoittaa vapaa-aika työhön. Jotenkin ne vaan sulautuu yhteen eikä enää tiedä missä raja menee.
Olen kuvitellut olevani ihan perusonnellinen ihminen vaikkakin kiire ja stressi välillä laukaisee pieniä alakuloisia kausia.
Nyt olen päättänyt himmailla. Olen päättänyt jättää kaikki ylimääräiset työt pois ja keskittyä omaan uraani vuoden vaihteen jälkeen.
Olen myös päättänyt keskittyä hyvään ja onnelliseen elämään. Olenko vuosiin edes miettinyt sitä, mikä tekee minut onnelliseksi, mistä nautin ja mikä tuo iloa? Olenhan minä. Vastaus on ollut työ. Vaihtuvat ja jännittävät projektit, uudet ideat, asioiden kehittäminen ja uuden oppiminen.
Mihin se on vienyt? No ei juuri mihinkään. Kaikkea on tullut tehtyä ja uusia juttuja kokeiltua mutta sen aika taitaa olla nyt ohi.
Nyt on aika kesittyä itseen. Psykologi Ed Diener on ehdottanut, että onnellisuuden sijaan puhuttaisiin henkilökohtaisesta hyvinvoinnista. Se olisi kieltämättä parempi ja helpommin ymmärrettävä käsite.
Siihen on myös helpompi pyrkiä kuin onnellisuuteen.
Onnellisuus on kuitenkin sanana jotenkin saavuttamaton, kaukainen ja häilyvä. Hyvinvointiin sen sijaan voi liittää helpommin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sekä tasapainon elämän ja työn välillä.
Jutussa puhuttiin myös siitä, miten vaikeaa on erottaa halut ja tarpeet. Tämän on varmasti kaikki huomanneet. Miten helppoa on esimerkiksi kirjoittaa illalla vielä viimeiset sähköpostit tai hahmotella jokin uusi projekti sen sijaan, että menisi aikaisin nukkumaan, nauttisi hetken rauhasta ja nukkuisi tarpeeksi.
Omasta hyvinvoinnnista on niin helppo tinkiä, sehän olen vain minä ja minun elämäni. Pitäisi ehkä muistaa, että kohtelisinko tai neuvoisinko läheisiäni elämään kuten itse elän?
Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-29733618737952396182020-09-06T08:27:00.000+03:002020-09-06T08:27:00.483+03:00meikkiäTässä pikkuinen kuvakooste meikkaamisesta. <div>Kokeilin punertavalle iholle tarkoitettua vihreää mönjää, en tiedä oliko siitä mitään hyötyä. </div><div><br></div><div>Mönjän lisäksi kulmakynä, poskipuna, ripsari, luomiväri, kajaali, meikkipuuteri ja varjostuspuuteri</div><div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGkud17z0-eRaZAdmvILr_rVPHFj1QW7Gaz65igAdqvLHvo-C6CgIlcvoYYh8QFf_pmfaatK7X0VG33JOpo0QawC6tFv_C08y6rPkfb3Jkj0ieE1G-PdWgd4gjyZDAHJ0B4un_pYeuxzk/s1600/1599126878555071-0.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGkud17z0-eRaZAdmvILr_rVPHFj1QW7Gaz65igAdqvLHvo-C6CgIlcvoYYh8QFf_pmfaatK7X0VG33JOpo0QawC6tFv_C08y6rPkfb3Jkj0ieE1G-PdWgd4gjyZDAHJ0B4un_pYeuxzk/s1600/1599126878555071-0.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiufHGn_eNskVHkUrvlQ7PSmO-pDpM8O1dvA7HZVHdHEbKwZMhzsQj6ViQVGjcrpVhoW59TI11Fs2siwypdFRor6n6EipEJ1N48j36zzyPvqTX3w1KZlZZ8ijMJePRoeXtkj71LVXpp-kM/s1600/1599126874752017-1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiufHGn_eNskVHkUrvlQ7PSmO-pDpM8O1dvA7HZVHdHEbKwZMhzsQj6ViQVGjcrpVhoW59TI11Fs2siwypdFRor6n6EipEJ1N48j36zzyPvqTX3w1KZlZZ8ijMJePRoeXtkj71LVXpp-kM/s1600/1599126874752017-1.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAmcbvG1uH1u5oNZVK6vSDiAyeEDkHMivPPoPslnWm-WMs3d-TjKKBoeSinzg2RrnJm5UBwp-obGElR1pKBsaviOjp0S7Ah1aY3UWns48H8KYOBrszhDv_qVP54KQo2xYOj4t5maG9-Sc/s1600/1599126870685739-2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAmcbvG1uH1u5oNZVK6vSDiAyeEDkHMivPPoPslnWm-WMs3d-TjKKBoeSinzg2RrnJm5UBwp-obGElR1pKBsaviOjp0S7Ah1aY3UWns48H8KYOBrszhDv_qVP54KQo2xYOj4t5maG9-Sc/s1600/1599126870685739-2.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbwY-yerRdmbzVletfi-jALj8f83zEeoMNuH-oePnPEcw7msi3vZ0L-BtqIOhTxqpPM5JSUypkaKujCxAcM0wzCGzACDlFwr-VQlo03UOAT_2MG9WxPKtYxSLaREw5qzD5S1cMKkUrTQk/s1600/1599126867297711-3.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbwY-yerRdmbzVletfi-jALj8f83zEeoMNuH-oePnPEcw7msi3vZ0L-BtqIOhTxqpPM5JSUypkaKujCxAcM0wzCGzACDlFwr-VQlo03UOAT_2MG9WxPKtYxSLaREw5qzD5S1cMKkUrTQk/s1600/1599126867297711-3.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlxeDQ8LQd3QKYO6irxDVvQVix-r0JTgPbtGuyYiFCWQBbtWbF9Y_KFkQbTuaXMDCj29Xa1FMS3rlrzNTSvSwtfMlgyz7yERuENk6RtIcrcZMB9cXpE2F9dj-eQGhG1H8jKDahq1bpYc4/s1600/1599126862842065-4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlxeDQ8LQd3QKYO6irxDVvQVix-r0JTgPbtGuyYiFCWQBbtWbF9Y_KFkQbTuaXMDCj29Xa1FMS3rlrzNTSvSwtfMlgyz7yERuENk6RtIcrcZMB9cXpE2F9dj-eQGhG1H8jKDahq1bpYc4/s1600/1599126862842065-4.png" width="400">
</a>
</div><br></div></div>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-50159610981421305682020-09-04T11:39:00.000+03:002020-09-04T11:39:39.942+03:00huulipunakokeilujaMiten erilaiset huulipunat vaikuttaa yleisilmeeseen ja mikä kenellekin sopii. <div>Tässä muutamia kokeiluja. </div><div><br></div><div>Pysyn ehkä vähän luonnollisemmissa sävyissä. </div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpNMzturlzlo46QgSfOHBXU4D0WGNDHw7MEyeKkwPZwnb8iGUXsr6ybOfiA_owlreiFEkRvnghNZ-zkRSnzfAIn7-Ad_6-okcjpRGU5ZrziutrWkF0ZDW5rl1EmwXvYj0aZkl-ozdwwmo/s1600/1599126416150694-0.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpNMzturlzlo46QgSfOHBXU4D0WGNDHw7MEyeKkwPZwnb8iGUXsr6ybOfiA_owlreiFEkRvnghNZ-zkRSnzfAIn7-Ad_6-okcjpRGU5ZrziutrWkF0ZDW5rl1EmwXvYj0aZkl-ozdwwmo/s1600/1599126416150694-0.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgddbvvnJmiSOJAaykU7qcdecF0a-LGimj9O_NbG1KIFWcaJG9saYf0VcvSnWCywbbp1tQYqynjCoRcH2S4FOCBA5aAIpekqVWh1Tn-JSjOsKfSnQozP4E0BWTT3l5uQBr30vsZohknpWs/s1600/1599126412254012-1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgddbvvnJmiSOJAaykU7qcdecF0a-LGimj9O_NbG1KIFWcaJG9saYf0VcvSnWCywbbp1tQYqynjCoRcH2S4FOCBA5aAIpekqVWh1Tn-JSjOsKfSnQozP4E0BWTT3l5uQBr30vsZohknpWs/s1600/1599126412254012-1.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihBfggI-kLA_C3iOPSz0Y-i7Mxp0h0MFw397dwstNp2R7ki3mUCSqIYmkvvP5kXF4ciGkbeN5CHwITS5QV9bKfI-HCJOw0J_15g3dx8JoavE0P8AVYHzKLVOnLFCQK31FWthm6teLCYcI/s1600/1599126408092684-2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihBfggI-kLA_C3iOPSz0Y-i7Mxp0h0MFw397dwstNp2R7ki3mUCSqIYmkvvP5kXF4ciGkbeN5CHwITS5QV9bKfI-HCJOw0J_15g3dx8JoavE0P8AVYHzKLVOnLFCQK31FWthm6teLCYcI/s1600/1599126408092684-2.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6qoeW40DGrEGfMhZyZ8o1ayFg04thBhjdKD1f1Ars9qQQKqNp_zr-wUuWzxOvWH1VFammFEo_tgdIsUnERpZuobO0PHdZ0X_xfjlifXvqEFXIsjpmgDU2CzvvxsbqwaRJOU-POhFfWQM/s1600/1599126404232820-3.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6qoeW40DGrEGfMhZyZ8o1ayFg04thBhjdKD1f1Ars9qQQKqNp_zr-wUuWzxOvWH1VFammFEo_tgdIsUnERpZuobO0PHdZ0X_xfjlifXvqEFXIsjpmgDU2CzvvxsbqwaRJOU-POhFfWQM/s1600/1599126404232820-3.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBvAJfxJgK6pJBmHVf93wh99Kzp3uODjYGViotkaQNfTOptEotnJ5bJywc0A9YskwDvVdzA3NbgF3wtAKdY2Ii8TxnNV2798WIyj3AFA9oswBtbcOG5oKg66DlY6w_xz23ISNFvf2dYxQ/s1600/1599126399939237-4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBvAJfxJgK6pJBmHVf93wh99Kzp3uODjYGViotkaQNfTOptEotnJ5bJywc0A9YskwDvVdzA3NbgF3wtAKdY2Ii8TxnNV2798WIyj3AFA9oswBtbcOG5oKg66DlY6w_xz23ISNFvf2dYxQ/s1600/1599126399939237-4.png" width="400">
</a>
</div><br></div>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-40426343733600161312020-09-03T08:40:00.006+03:002020-09-03T08:40:50.718+03:00Lisää unta!Viime viikot on olleet aikamoista suorittamista.
Olen keskittynyt töihin vähän liikaakin ja tehnyt pitkää päivää. En ole juuri saanut nukuttua, sillä pitkän päivän jälkeen rauhoittuminen on ollut mahdotonta.
Rakkausasiatkin pyörii mielessä työn ohella.
Sen vähän vapaa-ajasta, mitä on ollut, olen istunut rannassa miettimässä tai ollut lenkillä.
Eilinen Me Naiset toi helpotuksen suorittamiseen, sillä siinä puhuttiin unesta ja nukkumisesta. Eilisen vietin siis päiväunien merkeissä ja illalla menin jo kymmeneltä nukkumaan.
Uni tuntui hyvältä. Seuraavan viikon keskitynkin nukkumiseen ja himmailuun.
Töitä on edelleen paljon mutta ei onneksi siinä määrin, mitä aiemmin. Yritän saada elämän tasapainoon niin kuin lehden teemana oli tällä viikolla. Ei liiikaa töitä, ei liikaa mitään, ei hirveitä aikatauluja ja mielekkäämpi elämä.
Nukkumisen ohella koitan saada rakkauskuviot järjestykseen ja löytää tasapainon pariutumisen ja työn välille. Mitä se ikinä tarkoittaakaan. Tällä kertaa lehti oli armollisempi eikä pariutumisesta tai parisuhteesta puhuttu niin voimallisesti. Ehkä saan hetken hengähtää treffeiltä ja tinderistä.
Asioita, joita en ole ehtinyt tehdä on paljon. Pitäisi kokeilla erilaisia huulipunia ja kulmakarvatkin on laittamatta. Ehkä tällä viikolla saan aikaan nekin.
Katsotaan, mitä viikko tuo tullessaan. Voi myös olla, että keskityn niin nukkumiseen, etten muuta teekään. Joskus on hyvä hengähtää. Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-25959593725901523342020-08-31T07:37:00.001+03:002020-08-31T07:37:08.573+03:00Henkisestä väkivallasta parisuhteessa
Lehdessä oli kirjoitus nuoresta naisesta, joka oli kokenut väkivaltaa parisuhteessaan ja lopulta hakenut apua kriisikeskuksesta ja päässyt eteenpäin tajuttuaan, että asiat eivät ole kunnossa.
Moni suhde perustuu miellyttämiselle. Ei tarvita aina fyysistä väkivaltaa, henkinenkin on tarpeeksi paha.
Henkistä väkivaltaa on monenlaista eikä se välttämättä ole sellaista, minkä edes tajuaa, mieltä kalvaa riittämättömyys, tarve miellyttää ja jatkuva varpaillaan olo, jonkinlainen etäisyys ja kummallinen valtasuhde.
Parisuhteiden aiheuttamista traumoista on haastavaa päästä yli. Parantuminen ja itsensä korjaaminen kestää vuosia, jos tapahtuu ikinä. Moni onneksi hakeutuu terapiaan mutta ei kaikki.
Samaan tilanteeseen ajautuu helposti uudelleen, sillä uhrin asema tuntuu luonnolliselta ja tutulta. Se vaatii uudeltakin kumppanilta skarppaamista, että ei anna toisen uhriutua.
Nuorena koetusta väkivallasta ja huonoista parisuhteista on helpompi päästää irti ja toipua. Miten vaikeaa on yli nelikymppisenä lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta? Vuosien parantelun jälkeen voisi ehkä ryhtyä uuteen suhteeseen, vai voiko? Onko nuorempana ylipäänsä helpompi lähteä, kun on vielä usko siihen, että elämää on edessä?
Monesti suhde itseen muuttuu ja elämä näyttää epätoivoiselta. Monen itsetunto ja usko elämään murenee niin, ettei ole kykyä selvitä edes arkipäivästä. Eikä toisen rikkomiseen vaadita paljoa.
Joskus yksi lyhytkin parisuhde voi viedä itsetunnon ja uskon tulevaisuudesta. Ihminen kuitenkin kaipaa läheisyyttä ja hyväksyntää, sen saamiseksi moni taipuu epätoivoisille mutkille ja lopulta menettää itsensä. Tulee riippuvaiseksi toisesta ja halveksivasta ilmapiiristä.
Mutta miten löytää työkaluja omien rajojen löytämiseen ja sellaiseen vahvuuteen, ettei lähde mukaan henkisen väkivallan kierteeseen? Toisinaan tuntuu helpommalta vastaanottaa halveksintaa ja kuin kunnioitusta.
Ihan kuin rakkaudesta ja myötätunnosta olisi tullut jonkinlaista peliä ja ne pitäisi ansaita.
Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-14313517564592508852020-08-30T09:57:00.001+03:002020-08-30T09:57:01.323+03:00Tinder x 2<p> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tinder x 2</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olen ollut
tinderissä nyt viikon, kaksi. Tämä on toinen Tinder-jakso Me
Naiset kokeilun aikana. Aiempi oli keväällä ennenkoronaa ja
silloin keskityin enemmän juttelemaan ihmisten kanssa ja hain sitä,
mitä miehet naiselta haluavat. En ollut omalla ammatillani tai
sellaisilla kuvilla, jotka oikeasti näyttävät minulta. Tein
sellaisen profiilin, minkä oletin olevan naisen ihannekuva.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Niin se olikin.
Keskusteluja tuli hirveä määrä ja juttujen aiheet pysyivät
mies-nais asetelmassa. Puhuttiin treenaamisesta, ulkonäöstä ja
sellaisesta turhanpäiväisestä. Miehet tuntuivat olevan
kiinnostuneita sellaisesta pinnallisesta läpätyksestä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Nyt tein profiilin,
jossa olen ihan oma itseni. Kuvissa on sekä Me Naiset ajan kuvia,
että oman tyylini kuvia. Teksti on minua, ei sitä, mitä joku
toivoisi.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Päätin lähteä
tähän tinderkokeiluun ihan tosissani ja ihan omana itsenäni.
Jutella niitä asioita, mitä itse koen mielekkääksi.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Joitakin
keskusteluja on synytnyt. Muutamat ovat tyssänneet kyllä heti
alkuunsa. Pääosin olen tavannut introvertteja nörttityyppisiä
miehiä. Olen itsekin introvertihko, ambivertti olisi ehkä parempi
määritelmä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">En syty
seikkailijoista tai sliipatuista tyypeistä, minusta älykkyys on
kiehtovaa ja asioiden sanallistaminen. Puhuminen.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olin yksillä
treffeillä. Ne eivät olleet järin miellyttävät. Istuimme
puolisen tuntia kahvilla ja jouduin lähtemään. En pystynyt jäämään
tilanteeseen, jossa yritän kannatella keskustelua.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Mies olisi ollut
kiinnostuneempi minusta kuin minä hänestä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Luulen, että
minulla on jokin sitoutumiskammontyylinen tila. Kun lähden
treffeille, en ehkä anna toiselle edes mahdollisuutta. Kun ihastun,
ihastun palavasti mutta sellaiseen mieheen, joka on täysin
saavuttamaton. Se on kai turvallista, kun tietää ettei mikään
johda mihinkään.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Ihastuminen
kuitenkin antaa toivoa ja energiaa, sitä alkaa tuntea uudenlaisia
tunteita ja tuntemuksia.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Katsotaan, mitä
tämäkin tuo tullessaan ja miten oma käsitykseni nykypäivän
treffikulttuurista ja deittailusta muuttuu vai muuttuuko ja miten
pääsen siihen itse sisälle?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Suurin vaikeus on
ollut se oletus, että ensin mennään sänkyyn ja vasta sitten
tutustutaan. Minusta se menee toisin päin.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Intiimiys ja
läheisyys vaatii mielestäni niin paljon luottamusta, ettei sitä
voi vain suorittaa tuntemattoman kanssa.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-54533316148098810292020-08-28T09:41:00.004+03:002022-03-24T12:50:32.617+02:00Ensimmäinen puhtaasti seksiin liittyvä tehtävänanto<p> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Me Naisten
kehotuksesta olen liittynyt Tinderiin ja pariin muuhun
deittisovellukseen.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olen käynyt yksillä
treffeillä ja muutamat on suunnitteilla, kunhan aikataulu antaa
myöden.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Pyrin pysymään
avoimena ajatukselle parisuhteesta ja läheisyydestä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Vielä ei ole tullut
vastaan sellaista, mikä olisi tuntunut mitenkään mahdolliselta. Pariutumiseen liittyen tämän viikon
lehdessä oli vinkkejä Ina Mikkosen Runkkarin käsikirjaan liittyen.
Lehdessä on puhuttu intiimiydestä ja seksuaalisuudesta mutta ei
varsinaisesti seksistä tai muusta kanssakäymisestä. Enemmän
parisuhteesta ja deittailusta mutta ei suoraan viitattu seksin
harrastamiseen. Tämä on ollut itselleni varsin hyvä asia. Nyt
kuitenkin on toimittava ohjeiden mukaan.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Lyhennettynä ne
menivät jokseenkin näin:
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">1. ”Kun
häpykarvoja hipelöi, ne lähettävät hermostolle
mielihyväsignaaleja.”</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">2. ”jos haluaa
kertoa kumppanille esimerkiksi suuseksitoiveistaan, näyttäminen
toimii usein sanoja paremmin. Pyydä siis kumppaniasi ojentamaan
kätensä ja imuttele hänen käsivarttaan tavalla, jolla haluaisit
hänen antavan suuseksiä sinulle.” – ” ”Pornosta kannattaa
maksaa”
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">3. ”Orgasmin voi
saada pelkän hengitystekniikan avulla”</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tästä tulee
mielenkiintoinen tehtäväsarja. Onneksi kuitenkaan ei ollut puhetta
varsinaisesta penetraatiosta eli tehtävät voi suorittaa luovuutta
käyttäen. En silti ole vielä aivan varma, kuinka tämän tulen
toteuttamaan mutta aloitan hengitysharjoitukset jo tänään.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p>
<p style="line-height: 16px; margin-bottom: 0cm;">Apua! </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 16px; margin-bottom: 0cm;">Kyllä tästä selvitään! </p><p style="line-height: 16px; margin-bottom: 0cm;"><br></p><p style="line-height: 16px; margin-bottom: 0cm;">Tehtävä 1. Suoritettu. Käytin hyväkseni La Differance näyttelyssä olevaa Reima Hirvose COW ME -teosta. </p><p style="line-height: 16px; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbQ3kSTaott0Qyf4D_MelIhg_rSblhllDIqi07255Njzo1XBcoBm9BzPXGRD6icyR8MllnQthPTRZab2vAsgfp-YIdpjSAC5QLnGccqKsXYtEe7xEynpNFxcx6v5Y7XlYcXrZ9RzUyWyc/s1600/1598621213381691-0.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbQ3kSTaott0Qyf4D_MelIhg_rSblhllDIqi07255Njzo1XBcoBm9BzPXGRD6icyR8MllnQthPTRZab2vAsgfp-YIdpjSAC5QLnGccqKsXYtEe7xEynpNFxcx6v5Y7XlYcXrZ9RzUyWyc/s1600/1598621213381691-0.png" width="400">
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk5KEkYdfAir4AGPI054NMphr94PgknHy3RTa5P-rZAkWXb4HcKR2uDofhQJABD6iws1ayG4DSoRPPLt8t0xkbs4U1IiugWLHbkArKC-WkDg0dWZNW7bm_6f6tiTR5v_8g5J-BNLsroQA/s1600/1598621208731984-1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk5KEkYdfAir4AGPI054NMphr94PgknHy3RTa5P-rZAkWXb4HcKR2uDofhQJABD6iws1ayG4DSoRPPLt8t0xkbs4U1IiugWLHbkArKC-WkDg0dWZNW7bm_6f6tiTR5v_8g5J-BNLsroQA/s1600/1598621208731984-1.png" width="400">
</a>
</div><br><p></p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-40138665535985444122020-08-20T15:24:00.001+03:002020-08-28T16:29:28.721+03:00Horoskooppi! Ei rakkautta, ihanaa! <p> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Noniin. Jokaisessa
lehdessä on aina horoskooppi. Otetaanpas tarkkailuun tämän viikon
neuvot.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Luen aina sekä
härän että kaksosten horoskoopin, sillä olen syntynyt puoli
tuntia ennen kuin härän merkki vaihtuu kaksoseksi.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tässä olisi viikon
neuvot pähkinänkuoressa. Katsotaan viikon päästä miten näiden
kanssa kävi.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Härkä:</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kiinnitä uomiota
pieniin yksityiskohtiin äläkä jätä mitään sattuman varaan.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kiinnostava
tilaisuus osuu kohdallesi, jos pidät silmäsi ja mielesi avoinna.
Ystävällä tai sukulaisella on tarjota sinulle erinomainen neuvo,
ota siitä vaari.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Edit 28.8</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Sain kyllä paljon neuvoja mutta mitään jännittävää ei tapahtunut, eikä mitään mieleenpainuvaa. </p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kaksonen:
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">päädyt epäilemään
omia uskomuksiasi ja suunnitelmiasi. Kuuntele sydäntäsi ja toimi
sen mukaan, mikä sinut aidosti tekee onnelliseksi.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Et ihan pysy
kärryillä mitä joku tuttavasi yrittää viestiä. Ole ystävällinen
mutta suora, kysy mitä hän tarkoittaa.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Edit. 28.8
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olen yrittänyt olla suotära ja kysellä. Joihin asioihin olen saanut selvuuööyyden mutta ne suurimmat asiat on selviämättä. En ole siis vieläkään kärryillä. </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olen kuitenkin kuunnellut itseäni ja löytänyt onnellisia hetkiä. </p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Voivoi. Kumpikin
näistä sopii edelliseen viikkooni, joka oli yhtä hullunmyllyä.
Toivottavasti tämä viikko on hiukan helpompi.
</p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-35947846811662755272020-08-19T15:09:00.003+03:002020-08-19T15:09:36.648+03:00Lisää rakkautta, eikä tämä ikinä lopu? <p> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Aloitanpas
tämänviikkoisen lehden purkamisen Sami Kurosen haastattelusta.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Minusta on ihanaa,
että lehdessä on miesnäkökulmia enenevissä määrin. Miesten
ajatuksen kulku on aina mielenkiintoista ja varsinkin rakkauksiin
liittyvät asiat koskettaa suurta osaa naisista.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">No mutta asiaan.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Jutussa puhuttiin
yllättäen rakkauksista ja parisuhteista. Tuntui kivalta lukea
siitä, mihin mies (tosin vain tämä yksilö mutta yleistän)
kiinnittää huomiota naisessa ja mitä hän ajattelee rakkaudesta.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Jäin miettimään
miten itse vastaisin Kuroselle esitettyihin kysymyksiin. Tässä ne
tulee:
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Mitä minulle
tulee mieleen sanasta rakkaus? </b>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Rakkaudesta sananana
voisi puhua miten päin tahansa mutta jos olen täysin rehellinen,
rakkauden käsitteestä tulee mieleen yhteys, kumppanuus, varmuus,
kasvaminen ja vapaus. Minusta rakkaus on vapautta, energiaa ja
luovuutta. Siitä voi ammentaa vaikka mitä ja varsinkin jos se on
molemminpuolista, se voi olla koko elämä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tosin se on myös
pelkoa, traumoja ja hylkäämistä. Mistä näkökulmasta sitä
haluaakaan katsoa.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Kuka oli
ensirakkauteni? </b>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Hui. Ensirakkauteni
oli veljeni jääkiekkojoukkueessa pelannut poika, jonka nimeä en
kyllä kehtaa tunnustaa. ikää oli ehkä 10v. Lopulta tutustuimme vuosia myöhemmin ja
rakastuin häneen uudelleen. Olimme ystäviä ja ehkä jonkin aikaa
jotain muutakin mutta täytyy myöntää, että edelleen kun häntä
näen jossakin, sydän vähän hypähtää. Olen ilmeisesti aina
pitänyt sellaisista luovista ja herkistä tyypeistä, jotka
kuitenkin ovat ulkokuoreltaan äkkipikaisia ja kovia, ehkä olen
itsekin vähän sellainen..
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Entä elämäsi
suurin rakkaus? </b>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kuronen hienosti väisti kysymyksen vastaamalla, että hänen
tyttärensä. Minulla eio le sitä korttia tässä käytettävänä
mutta voisin vastata, että musiikki.
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Millainen olet
rakastuneena? </b>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Sekopäinen. Pelkään kuollakseni, että ihastuksesta tulee rakkaus
ja siitä tulee parisuhde ja olenkin yhtäkkiä jumissa jossain,
missä en haluaisi olla. Tai sitten pelkään hylkäämistä ja teen
itse kaikkeni, että asia olisi käsitelty ja ohi lopullisesti.
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Rakastuminen on minulle jonkinlainen hulluuden tila. Olen järjettömän
enerfinen mutten pysty tekemään mitään, ajatus ei kulje ja toimin
todella hölmösti. Kaikki järki katoaa ja arvostelukyky niin oman
kuin toisenkin toiminnan suhteen on tipotiessään. Joskus mietin
haenko tahallani jonkinlaista nöyryytystä?
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kuitenkin kohdalle on osunut upeita tyyppejä, jotka ovat nähneet
minut itsenäni sen hullunmyllyn takaa, mitä suuret tunteet
aiheuttaa.
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Mikä toisessa
kiinnittää huomiosi? </b>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Karisma, syvyys, monipuolisuus ja älykkyys. Luovuus ja intohimo on
suurta plussaa.
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Millainen
kumppani olet? </b>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Tarvitsen paljon keskusteluja, paljon omaa aikaa ja aivojen
stimulointia. Riippuu ihan henkilöstä, miten haastavaksi ihmissuhde
muuttuu.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Oletko väleissä
eksiesi kanssa? </b>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kyllä. Muutaman kanssa olemme jääneet erittäin hyviksi ystäviksi.
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Kadutko jotain
rakkauden saralla? </b>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
En tiedä katumisesta mutta monia asioita olisin voinut tehdä
toisin. Tiedän pilanneeni muutaman alkavan hyvältä tuntuneen
ihmissuhteen ajattelemattomuudellani tai sekopäisellä ihastuksella.
Koitan silti välttää jossittelua ja pyrin yleensä korjaamaan
virheeni heti. Kaikkea ei aina voi paikata eikä tekoja saa
tekemättömäksi mutta uskon, että monet sanat saa puhumalla
ainakin helpommmiksi ymmärtää. Toisoivin siis jatkossa enemmän
keskusteluja.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b>Miltä tuntuu,
kun rakkauselämästäsi puhutaan julkisesti? </b>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Muutaman vuoden olen saanut olla rauhassa julkiselta kirjoittelulta,
eikä nyt olisi mitään kirjoitettavaakaan. Toistaiseksi siis olen
hyvässä asemassa mutta myönnän, että aiemmin se tuntui pahalta
jatkuessaan vuosikausia.
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Lopuksi voisin sanoa, että en ehkä usko, että miesten ja naisten näkökulmat rakkauksista on niin erilaisia. ekä niistä tulee vain puhuttua jotenkin eri tyyliin. </p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-20668871208163758092020-08-18T08:49:00.004+03:002020-08-18T08:49:51.216+03:00Usko, toivo ja rakkaus vai säännölliset tulot? <p> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Me Naisissa oli
mielenkiintoinen juttu köyhyydestä ja vähätuloisuudesta. Jutussa
puhuttiin enimmäkseen terveydenhuollosta ja itsestään
huolehtimisesta, mikä on pienituloiselle haastavaa. On jätettävä
pois lääkkeitä ja ravitsevan ruoan hankkiminen on kallista.
Päädytään makaroniin ja makkaraan koska se on edullisempaa.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> Moni pienituloinen
on myös jollakin tapaa syrjäytynyt. Ei ole työyhteisöä eikä
selkeää päivärytmiä. Elämää varjostaa jatkuva epävarmuus. On
vaikea pitää kiinni elämästä, elämänilosta, uteliaisuudesta ja
kaikesta siitä, mitä ihminen yleensä elämää kohtaan tuntee.
Positiivinen jännitys on tuntematon käsite.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Itse olen aina ollut
pienituloinen. Se on osaltaan oma valintani koska työni on niin
epävarmaa mutta toisaalta jotenkin on aina ollut töitä ja
pärjännyt. Toisaalta olisin voinut valita ammatin, joka työllistää
mutta toisaalta olen unelma-ammatissani ja se on se juttu, mikä
pitää minut hengissä ja kiinni elämässä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Köyhyydessä
kuormittavinta on epävarmuus. Koskaan ei tiedä mitä seuraava
kuukausi tuo tullessaan, onko töitä, onko rahaa, mitä jos tulee
vakuutuslasku tai muu yllättävä meno?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olin muutaman
kuukauden apurahalla. Se oli paras hetki pitkään aikaan vaikka se
olikin todella lyhyt pätkä. Parin kuukauden tulot oli tiedossa,
pystyi hengähtämään hetken. Ei tarvinnut raapia kasaan kymppiä
sieltä ja toista täältä. Kun apuraha loppui, kaikki oli yhtä
epävarmaa kuin aiemmin mutta tuntui vieläkin stressaavammalta
aloittaa kaikki alusta. Ja tähän päälle vielä päätään
uudelleen nostava korona, mikä kasvattaa epävarmuutta entisestään.
Moni työni, kun on opetustyötä, esiintymistä tai muuta ihmisten
kanssa olemista.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Köyhyydessä ja
epävarmuudessa on myös vaikea rakentaa elämää. Parisuhteessa
minulla tuskin olisi mitään annettavaa paitsi jatkuva stressi ja
kasa epävarmuuteen liittyviä ongelmia. Suurin osa ihmisistä on
tottunut jonkinlaiseen vakauteen, minä tuskin osaisin enää elää
jatkuvassa varmuudessa, ainakin pelkäisin, koska se romahtaa.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">En ehkä enää
uskaltaisikaan rakentaa elämää työn ulkopuolelle, vaikka siitä
haaveilenkin toisinaan.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olen huomannut
epävarmuuden vaikutukset ja jatkuvan stressin myös kehossani. Kuusi
vuotta olen sinnitellyt, siitä kaksi kuukautta hengähtänyt. Olen
väsynyt. Myönnän. Elämän ei kuuluisi olla sinnittelyä ja
jatkuvaa epävarmuutta. Kyllä minä kaipaan pysyvyyttä, jotain
mistä pitää kiinni. Sitä en tiedä mikä se on se jokin. Ehkä
usko, toivo ja rakkaus? Ehkä vain säännölliset tulot..
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-24903939265707230742020-08-13T08:14:00.003+03:002020-08-18T08:51:24.890+03:00Herkkä, puhuva ja rohkea mies? <p> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Eilen julkaistussa
Me Naiset lehdessä esiteltiin Eino Saaren kirja Miehen kosketus.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Aihe mieheksi
kasvamisesta ja miehenä olemisesta on hyvin mielenkiintoinen ja sitä
olen itsekin työssäni pohtinut muutama vuosi sitten toteutetussa
Isän kädestä- yhteisötaideprojektissa.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Käsitys mieheydestä
ja miehenä olemisesta on suuressa murroksessa. Puhumaton, kova ja
tunteeton mies nähdään menneen maailman mieskuvana, moni kuitenkin
kamppailee asian kanssa edelleen, sillä puhumattomuuden kulttuuri on
miesten keskuudessa edelleen voimakkaana.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Minun ystävistäni
suuri osa on miehiä. Monelle on ollut vaikeaa ryhtyä puhumaan
tunteistaan ja ajatuksistaan avoimesti ja selkeästi. Se vaatii
turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin mutta myös luottamuksen
toiseen ihmiseen ja itseensä. Miten vaikeaa on puhua omista
tuntemuksista, jos pelkää tulevansa satutetuksi tai hätkähtää
omia tunteitaan, mitä jos ryhtyykin itkemään tai tunteet lähtee
muuten valloilleen, eikä niitä pystykään hallitsemaan.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Mieleeni tuli ajatus
siitä, voiko tässä olla kysymys myös jollain tapaa biologiasta.
Nainen ei perinteisesti ole osallistunut metsästykseen eikä sotiin
mutta on tottunut erilaisiin tunteisiin jatkuvasta huolesta,
luopumisesta ja surusta. Ne tunteet on ollut pakko käsitellä, jotta
suku jatkuu ja uusi elämä voi alkaa miehen kuoltua. Mies sen sijaan
on vaiennut traumoistaan ja elänyt päivän kerrallaan tietämättä,
näkeekö huomista.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Nyt siis, erilaiseen
maailman aikaan miehille on avautunut samat mahdollisuudet tuntea,
elää ja olla, kuin naisillekin. Mutta miten niistä vuosisatoja tai
-tuhansia vanhoista normeista pääsee eroon?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Nyt keski-ikäiset
miehet ovat väliinputoajan asemassa. Osalle on jo kotona opetettu
puhumista ja tunnetaitoja, osalle ei. Moni on joutunut opettelemaan
ne itse mutta se ei välttämättä ole helppoa, joskus jopa
mahdotonta.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olen törmännyt
viime aikoina useisiin miehiin, jotka ovat äärimmäisen herkkiä
mutta eivät osaa kanavoida tunteitaan tai käsitellä niitä
lainkaan. Ne purkautuvat raivona ja johtavat eristäytymiseen ja
jatkuvaan ahdistukseen. Puhuminen on lähes mahdotonta.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Itse en kestä
lainkaan sellaista epätietoisuutta tai puhumattomuutta. Miten voisin
koskaan ymmärtää toista ihmistä tai itseäni, jos asioista ei
puhuta. Tiedän sen olevan hyvin ärsyttävää monellekin, varsinkin
mieseläjälle, mutta se helpottaa tulevaisuuden kanssakäymistä ja
tilanteiden ymmärtämistä. Varsinkin herkkien ihmisten,
sukupuolesta riippumatta, pitäisi opetella puhumaan. Sitä en tiedä,
miten se tapahtuu mutta se vaatii rohkeutta ja luottamusta.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Minä jatkan
puhumista ja analysointia siitäkin huolimatta, että se häiritsee
joitakin. Asiat on pakko käsitellä, jotta niiden kanssa pystyy
elämään.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-62075778999254119312020-08-10T23:51:00.000+03:002020-08-10T23:51:43.069+03:00Mistä nyt olikaan kysymys? <i>Teksti julkaistu ensimmäisen kerran maaliskuussa</i><br>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br></div><div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br></div><div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Olen saanut ihanasti
palautetta Me Naiset – kokeilusta, osa tykkää ja osa ei. Ihan
perus homma. Monet tosin myös kysyy, että mikä juttu tämä on?</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kuun vaihteen iloksi
koitan taas selittää asian ja tuoda esiin uusia näkökulmia ja
lisätäkin sellaisia, mitä en olisi osannut ajatellut aiemmin.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Seuraan siis 9
kuukauden ajan Me Naiset lehden kaikkia mielipide, muoti, meikki,
ihonhoito, trendi, kehonhuolto, kulttuuri ym. vinkkejä.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Käytännössä se
menee niin, että luen uusimman lehden silmäillen ja alan hahmotella
tulevaa viikkoa ( Me Naiset ilmestyy kerran viikossa). Sen jälkeen
luen lehden huolellisemmin, teen muistiinpanoja tunnelmasta,
yleisteemasta, yksittäisistä kirjiotuksista, mainoksista, muodista,
kaikesta. Listaan uusia trendisanoja ja ilmiöitä, koitan pistää
kuvista merkille asentoja ja ilmeitä, listaan elokuvat ja musiikin,
mitä mainitaan ja sitten olenkin valmis aloittamaan uuden viikon.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Lehti ohjailee
viikon puheenaiheita mutta myös tunnelmia. Pohdin kirjoitukset hyvin
syvästi ja esimerkiksi tämän viikon numerossa on aika paljon
synkempiä aiheita, se näkyy heti omassa mielialassa ja siinä, mitä
puhuu.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kokeilu kestää 9
kuukautta siksi, että tuolla ajalla on vahva symbolinen merkitys ja
siksi, että aloitin helmikuun alussa ja näyttelyni Galleria
KONEessa alkaa lokakuun lopussa. Halusin viedä tämän kokeilun
loppuun ennen näyttelyn alkua, jotta saan teokset aiheesta esille
näyttelyyn.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kysymyksiä joihin
etsin vastauksia ja joita haluan ymmärtää paremmin ovat:</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Miltä tuntuu
seurata jonkin toisen tahon määrittämiä ihanteita, arvoja ym?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Miltä tuntuu
kuunnella toisen tahom äärittämää musiikkia, katsoa jonkun muun
valitsemia elokuvia, sarjoja, kirjoja?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Miten muut reagoivat
siihen, mitä teen? Läheiset muutokseen? Miten uudet tuttavuudet
reagoivat eri tavalla olemassaolooni kuin aiemmin? Onko mielipiteeni
tai sanomani jotenkin eri lailla vastaanotettu ilman turbaania ja
silkkimekkoja?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Lähestyytäänkö
minua enemmä ntai vähemmän? Ymmärretäänkö paremmin?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Koenko olevani
yhteenkuuluvampi, hyväksytympi tai normaalimpi?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Miten kokeilu
vaikuttaa identiteettiini? Mitä uutta se tuo elämääni ? Muutunko
ihmisenä? Mikä osa on minua ja mikä on opittua? Miten helposti
pystyy muuttamaan tapojaan? Miten kokeilu vaikuttaa ulkonäköön ja
terveyteen? Pystynkö toteuttamaan sen niin kuin olensuunnitellut ja
miltä tuntuu käyttää itseään koekaniinina?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ilokseni olen
huomannut, että Me Naiset on monipuolinen ja laadukas lehti jossa ei
ole esim. fat shamingia, ei suoria ohjeita mihinkään eikä täysin
mielivaltaisia vaatimuksia siihen miten ja millainen pitäisi olla.
Jo ensimmäisen kuukauden jälkeen von sanoa, että käsitykseni
lehdestä on muuttunut täysin ja olen iloinen siitä, että valitsin
juuri Me Naiset kokeiluni lehdeksi.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Muistakaahan seurata
instagramissa Myski_impi sivua. Pyrin kehittämään instakuvia
populaarimpaan suuntaan ja pikkuhiljaa parannan sisältöä
monipuolisemmaksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div>
Lähtötilannehan oli tämä. Turbaani, silkkimekko, tumma meikki, vähän ilmeetön<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjta9FGrvFNqbvKmSBJrXWNz35N5bbClq3_seuQ-wUlFO1o5sTQqm91-L4G9w0vP5UkG49mp842Ggt8HCvWQMQ3rD8ZEL_gxFdNcpjFUZVzeqpSG3KkniLMysDcvQKUo2Asu4BrjYe3jY8/s1600/1597092591577385-0.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjta9FGrvFNqbvKmSBJrXWNz35N5bbClq3_seuQ-wUlFO1o5sTQqm91-L4G9w0vP5UkG49mp842Ggt8HCvWQMQ3rD8ZEL_gxFdNcpjFUZVzeqpSG3KkniLMysDcvQKUo2Asu4BrjYe3jY8/s1600/1597092591577385-0.png" width="400">
</a>
</div><br>
<br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFgLYulVVRbvhy_Vw_-HxHh4J76o8MRBjylMkY2oqUwHBbKJkYY9yk49c2X_wGGnBlkSETR4tevXBzgnN5inX6ZnUo98VJkBTMDNy6QRvHQbvFMjem6TNvGrmMUMfp30Hb9nHd0FwBl2A/s1600/IMG_20200206_092835.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFgLYulVVRbvhy_Vw_-HxHh4J76o8MRBjylMkY2oqUwHBbKJkYY9yk49c2X_wGGnBlkSETR4tevXBzgnN5inX6ZnUo98VJkBTMDNy6QRvHQbvFMjem6TNvGrmMUMfp30Hb9nHd0FwBl2A/s320/IMG_20200206_092835.jpg" width="240"></a></div>
<br>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Kuukauden kuluttua pari opeteltua hymyä, taivaansininen huivi ja kiva arkinen nuttura. </div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br>
</div>
<br>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-46099149322041604752020-08-10T22:53:00.003+03:002020-08-13T08:14:55.608+03:00Voiko keholle antaa anteeksi? <p> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Viimeisimmässä Me
Naiset lehdessä oli useita pieniä kirjoituksia sairastamisesta ja
sairauksien kanssa elämisestä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Muistaakseni olen
kirjoittanut omasta sairashistoriastani jo aiemmin, joten en palaa
siihen. On kuitenkin mukava lukea selviytymistarinoita ja sitä miten
ihmiset oppivat elämään uudenlaisen kehon kanssa, hyväksymään
sen ja antamaan anteeksi. Anteeksiantaminen itselle on yleensä
enemmän henkistä puolta, sairastamisen jälkeen pitää oppia
suhtautumaan kehoon uudella tavalla ja hyväksyä sen vajavaisuus.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Joskus, kun keho on
muuttunut liikaa ja se tuntuu rajoittavan elämää vielä pitkään
tervehtymisen jälkeenkin, voi anteeksiantaminen olla todella
vaikeaa. Samalla pelkää, että keho pettää uudelleen ja
väkisinkin mieleen hiipii ajatus siitä, että aikaa ei enää ole.
Tulee epätoivo tai kiire, pahimmassa tapauksessa molemmat.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Itse välillä
kärsin niistä ajatuksista, että tässäkö tämä oli? En ole
ehtinyt tehdä tarpeeksi töitä enkä ehkä rakastaa tarpeeksi.
Otinko ne riskit, joita piti vai pelkäsinkö liikaa? Luovutinko
liian aikaisin ?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Joskus se tuo
rohkeuttakin. Ei enää pelkää turhanpäiväisiä asioita ja vie
eteenpäin niitä asioita, mitä kokee tärkeiksi. Se ei aina
miellytä kaikkia mutta onko elämän tarkoitus miellyttää muita
vai itseään?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Joskus keho yllättää
myös positiivisesti. Tuntuu hyvältä huomata, että se liikkuu ja
jaksaa enemmän kuin viime viikolla, oppii nopeasti tasapainoon ja
notkeuteen liittyviä asioita, siihen pitää vaan tutustua
uudelleen. Mutta miten voi tutustua omaan kehoonsa? Tuntuu aivan
hassulta ajatukselta.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">On hankalaa tutustua
siihen miten esimerkiksi iho reagoi asioihin, miksi se on joskus
karhea kuin hiekkapaperi ja joskus kuin öljypurkissa uitettu, miten
kasvot turpoavat lääkityksestä tai miten sitä voi hillitä, miten
silmät näkevät sairauden jälkeen ja miten niitä voi jumpata tai
kehittää, miten elää jatkuvan väsymyksen kanssa jne?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Ennen sitä vain
oli, hengitteli ja liikkui.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Nyt, kun itse olen
tässä uudelleentutustumisvaiheessa, olen alkanut miettiä elämää.
Tulevaisuutta, toivoa ja mahdollisuuksia. Mitä haluan kehollani
tehdä ja mihin haluan sen pystyvän?
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Toivoisin, että
jonain päivänä en huomaa kehoni rajallisuutta. Haluan myös antaa
keholleni anteeksi ja hyväksyä sen tällaisena. Sitä en tiedä
miten sen teen mutta uskon sen vielä tapahtuvan.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-89716493463166459002020-08-08T15:02:00.001+03:002020-08-08T15:02:00.291+03:00Lehtiähky ja ahdistus vol1.<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tänään luin
nopeasti läpi kolme Me Naiset lehteä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Päällimmäisin
tunne oli ahdistus. Onnellisia, hymyileviä pareja, odottavia äitejä,
burnoutin kokeneita sinkkuja..
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Parisuhteessa
eläminen on kulttuurissamme normaalia ja ihmisessä on jollain
tasolla sisään kirjoitettu kaipuu toiseen ihmiseen.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Parisuhde on ihana
asia mutta sen tavoittelu ja yhteiskunnan määrittämä
”oikeanlainen” parisuhde on katastrofi. Helposti unohdamme, että
voimme elää sellaista elämää kuin itse koemme parhaaksi. Meidän
ei tarvitse noudattaa niitä normeja mitä annetaan. Ei tarvitse asua
yhdessä, ei mennä naimisiin, ei hankkia lapsia, ei istua sohvalla
kainalokkain iltaisin tai käydä matchaavissa tuulipuvuissa kivasti
kävelyllä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Moni haaveilee
täydellisestä suhteesta ja roikkuu surkeana huonossa suhteessa
vuosia. Josus on helpompi elää siinä toivossa, että asiat
muuttuu, joskus ei kykene enää näkemään vaihtoehtoja paremmasta
koska itsetunto ja koko minuus on murennettu.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Monelle myös jää
ne vanhat suhteet kummittelemaan, miehillä varsinkin tuntuu olevan
ongelmia päästä eroon entisistä heiloista. Uutta kumppania
verrataan ja entisestä puhutaan.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Olisiko ainoa hyvä
vaihtoehto löytää kumppani teininä ja pysyä saman ihmisen kanssa
koko elämä? Luulen, että jollain tapaa yksiavioisuuden perusta on
nimenomaan se, että suurin osa ei koskaan pääse yli entisistä
rakkauksistaan.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Toisille se taas on
helppoa.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Toisille rakkauden
ja pitkän parisuhteen tavoittelu on pakonomaista. On löydettävä
mahdollisimman pian kumppani, mentävä naimisiin ja suoritettava
hyvä parisuhde-. Muistan itsekin ajatelleeni, että olen
epäonnistunut ilman parisuhdetta. Ihan kuin se tekisi
minustaparemman ihmisen, että ”joku jaksaa katsella minua koko
elämän”. Sillä ei ollut meritystä mitä itse ajattelin tai
tunsin, pääasia oli, etten ollut yksin. Että muutkin näkevät,
ettäjoku huolii minut. Tämä on valitettavan yleinen ajattelumalli
eikä se ole tervettä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Parisuhteeseen,
seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen asetetaan niin paljon
kirjoittamattomia sääntöjä, että niitä ei edes kyseenalaisteta.
Se on kamalaa.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Jos minä joskus
olen vielä parisuhteessa, haluan, että se rakennetaan juuri niin
sekopäiseksi kuin kumpikin osapuoli on.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><br />Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-55223778552183974002020-08-05T09:05:00.001+03:002020-08-05T09:05:01.330+03:00Video kehollisuudestaHeinäkuu ei mennyt kuitenkaan hukkaan, vaikka Me Naiset -projekti oilkin tauolla. <div>Tein videon kehollisuudesta ja kehonkuvasta. Tämä kiteyttää monien tuntoja siitä, miltä tuntuu elää muiden mielestä vääränlaisessa kehossa ja kokea häpeää, epävarmuutta ja riittämättömyyttä itsestään. </div><div><br /></div><div>olkaapa hyvät! </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/dHhITo4aSs8" width="320" youtube-src-id="dHhITo4aSs8"></iframe></div><div><br /></div>Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-4723893285571404192020-08-04T09:05:00.002+03:002020-08-04T09:05:10.310+03:00Loma, tauko ja kuormitus<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Edellisestä
päivityksestä on vierähtänyt tovi.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Oli pakko pitää
tauko.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Koko projekti vaatii
hirveästi itsekuria ja keskittymistä, aikaa ja ajattelua. Viimeisen
kuukauden aikana aivoihini ei ole mahtunut mitään tähän
liittyvää. Heinäkuun alussa pystytettiin Hämeenlinnan
Taiteilijaseura ry:n La Differance – näyttely tyhjillään olevan
kauppakeskuksen tiloihin. Olin toisena juryttajana näyttelyssä ja
työtä riitti paljon, omiakin teoksiani on esillä näyttelyssä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Eilen pystytettiin
ryhmänäyttely, Ilmaperintö, Suomenlinnan Ranrtakasarmin
galleriaan. Näyttelyssä on mukana Mari Isotalo, Eira Lähteinen,
Katri Stenberg ja minä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Siitä tuli hieno,
suosittelen käymään niin galleriassa kuin Suomenlinnassakin
elokuun aikana.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Moni muukin asia on
vienyt tilaa aivoistani mutta luulen, että saan kaikkeen selvyyden
ja itseni takaisin Me Naiset-projektin pariin.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tunnustan, että en
ole edes lukenut Me Naisia neljään viikkoon. Huomenna julkaistaan
uusi lehti ja ryhdyn tavaamaan sitä heti aamusta. Koitan myös
lukaista pääpointit edellisistä lehdistä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tämä retkahdukseni
oli hyvä esimerkki siitä, miten vaativa projekti on ja mihin saakka
omat resurssini riittävät. Suurimpana tarpeenani tämän ”lomani”
aikana on ollut musiikin suurkulutus. En olisi selvinnyt päivääkään
ilman monipuolista ja stimuloivaa musiikkia. En kertakaikkiaan
ehtinyt miettiä kampauksia, en meikkejä saati vaatteita,
treeniohjelmia tai viime aikoina pinnalla ollutta sijoittamista ja
säästämistä.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Nyt kuitenkin palaan
taas hiljalleen ruotuun.
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><br />Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-55069740458743142912020-06-29T22:38:00.001+03:002020-06-29T22:38:32.990+03:00On niin hyvä olla nainen ! <br />
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ajatella, miten
paljon naisen asema on viime vuosikymmeninä muuttunut.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vielä meidän
vanhempiemme ikäluokalle oli normaalia olla kotiäitinä tai työssä
miehen työn kautta.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Miten paljon ollaan
menty eteenpäin tasa-arvossa ja miten paljon meillä on
määräämisvaltaa omasta kehosta.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ajatella, että
vielä 80-luvun lopulla naisen piti kysyä mieheltään lupa, mikäli
halusi sterilisaation. Aborttikaan ei ole ollut mahdollinen järin
kauaa eikä liioin ehkäisykään.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Nykypäivän
naisilla on paljon enemmän mahdollisuuksia omaan kehoon, työhön ja
elämään nähden mutta silti joitakin jännittäviä
tasa-arvokysymyksiä löytyy ihan arkipäivän kielenkäytöstäkin.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Istuimme porukalla
iltaa viime viikonloppuna. Paikalla oli muutama nainen ja yksi mies.
Olemme kaikki sellaisia, että emme juurikaan mieti sukupuoliasioita
kommunikoidessamme toistemme kanssa, on ihan sama, mitä toiselta
löytyy housuista tai paidan alta.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Yksi seurueemme
naisista sanoi miehelle ”olethan yksi meistä” . Jäimme
pohtimaan asiaa. Se, että miesporukassa sanotaan naiselle, että
”olet yksi äijistä” on kehu mutta se, jos mies on yksi
muijista, onkin alentavaa. Miksi?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Samoin mietimme
sitä, että nainen edelleen pääsee naimisiin ja mies joutuu. Monia
muitakin samankaltaisia puheeseen ja asenteisiin liittyviä asioita
tuli ilmi.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Naiselle jää
useimmiten kodin metatyöt , ihan automaattisesti, siihen vaan
ajaudutaan. Usein mies ”auttaa” siivoamisessa tai suostuu
hakemaan lapset tarhasta. Ei yhteisen kodin huoltamiseen ja
hoitamiseen pitäisi ketään auttaa, ne asiat pitää hoitaa
kuitenkin.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Moni mies kokee myös
häpeää siitä, että nainen tienaa enemmän tai on muuten
menestyneempi.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ihan kuin
sukupuolien välillä olisi jokin kilpailu.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Voiko olla niin,
että niin monella sekä miehellä että naisella on niin huono
itsetunto, että kokee aina jäävänsä toisen varjoon? Vai onko
meille jäänyt tuhansien vuosien epätasa-arvosta niin syvät
jäljet, että niitä on vaikea kitkeä?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Miksi aina
oletetaan, että vaimo pitää miestä tossun alla tai rajoittaa
miehen vapautta?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Onko sellainen ”ei
meidän pojan tarvitse tehdä, jos se ei halua” asenne jäänyt
vapaasta kasvatuksesta? Vai mistä kaikki johtuu?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Naisilla
itsetunto-ongelmat kohdistuu usein ulkonäköön ja miehillä
miehisyyden säilyttämiseen. Se on jotenkin kauhean epäreilua
kaikkia sukupuolia kohtaan. Miksi meidän tulee suojella omaa
sukupuolisuuttamme niin paljon, että se aiheuttaa ongelmia kaikissa
toiminnoissa?
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Minusta on silti
hienoa, miten pitkälle olemme päässeet ja miten vapaata on olla
nainen nykyisin. Tietysti se mietityttää, miten miehen rooli
maailmassa muuttuu ja miten siihen murrokseen suhtaudutaan kun mies
ei enää olekaan perheen pää vaan perheen päitä onkin kaksi.
Minusta se on luonnollista, että perheessä on kaksi aikuista (tai
useampi).
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Naiseuden historia
on todella mielenkiintoinen asia ja vielä mielenkiintoisempaa siitä
tekee se, että kaikkialla maailmassa ei ole saavutettu niin paljon
tasa-arvoa kuin täällä. On hienoa, että meillä on niin suuri
vapaus ja olemme arvokkaita ihmisiä, joita ei voi myydä tai antaa
kiertoon.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Meillä on kaikki
mahdollisuudet, olemme vain itse niiden tiellä omine
epävarmuuksinemme.
</div>
<br />Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8184547816781137499.post-60169680349695698632020-06-25T22:59:00.001+03:002020-06-25T22:59:31.249+03:00Misseydenkin takaa löytyy ihminen<br />
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<br />
<br />
</div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"> <span style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Suvi
Tiilikaisen terapiaa, toipumista ja traumoja käsittelevä kirjoitus
oli mielenkiintoinen esimerkki siitä, mihin suuntaan naisten lehtien
kirjoittelu on menossa. Minusta on hienoa, että ulkonäkö ja
kauneus ovat saaneet syvemmän ulottuvuuden eikä misseys itsessään
riitä jutun aiheeksi.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Myös
se, että monessa kirjoituksessa tuodaan jollain tapaa esiin vihjeitä
älystä, kunnianhimosta ja ihmisenä kasvamisesta.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Aika
moni teksti on jollain t<span style="font-family: inherit;">asolla syvempi kuin
ennen. Koronan aikana huomasin muutoksen selkeästi. Joku meissä
muuttui, vaikka pääosin näyttää siltä, että maailma olisikin
palautunut ennalleen.</span></span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: inherit;">Rohkeasta
ja henkilökohtaisesta kirjoituksesta johtuen avaan itsekin
samantyyppisiä asioita omasta elämästäni.</span></span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Muutamia
vuosia sitten kävin traumaterapiassa noin vuoden. Olisin jatkanut
pidempään mutta muutin silloin Tallinnasta takaisin Kankaanpäähän,
missä terapiaa ei jatkettu.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Elämä
oli heitellyt 90-luvun lamasta asti kaikenlaista eteen ja muokannut
aikamoisen sekamelskan päähän. Isäkin siinä Tallinnassa asuessa
kuoli ja monia asioita purkautui siinä surressa.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: x-small;">Terapiasta
on edelleen hyötyä näin vuosienkin jälkeen, sillä sain työkaluja
kohdata arjen ja vähän arjen ulkopuolellakin olevat
vastoinkäymiset.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: x-small;">Tänään
nousi pintaan suurin ongelmani, josta tuskin koskaan pääsen eroon.
Minä en riitä. Vaikka tekisin mitä, se ei ole koskaan
tarpeeksi.<br />
Pelkään kuollakseni sitä, että minulle rakkaat
ihmiset hylkäävät minut, Muilla hylkäämisillä tai
ulkopuolellejättämisillä ei ole niin suurta vaikutusta vaikkei ne
kivalta tunnukaan. Riittämättömyys läheisille, itselleni ja
jollekin epämääräiselle on vaikein asia.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: x-small;">Traumojen
ja tunnelukkojen juuret ulottuu niin syvälle, että niitä ei aina
saa yksin kaivettua esiin. Ne sairastuttaa koko kehon ja aiheuttaa
monen monta muuta ongelmaa.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: x-small;">Onneksi
oppii joka päivä hiukan vahvemmaksi ja uusia keinoja
selviytymiseen.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<br />
<br />
</div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #1c1e21;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: x-small;">Seuraavaksi
ryhdyn etsimään täydellistä kesämekkoa ja näillä näkymin
isolieristä hattua. Miten sellaisen saa pysymään päässä onkin
sitten toinen kysymys.</span></span></span></div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0.16cm; margin-top: 0.16cm; orphans: 2; widows: 2;">
<br />
<br />
</div>
<br />Myskiimpihttp://www.blogger.com/profile/11684279798700317286noreply@blogger.com0