myski impi

Lehdessä oli kirjoitus nuoresta naisesta, joka oli kokenut väkivaltaa parisuhteessaan ja lopulta hakenut apua kriisikeskuksesta ja päässyt eteenpäin tajuttuaan, että asiat eivät ole kunnossa. Moni suhde perustuu miellyttämiselle. Ei tarvita aina fyysistä väkivaltaa, henkinenkin on tarpeeksi paha. Henkistä väkivaltaa on monenlaista eikä se välttämättä ole sellaista, minkä edes tajuaa, mieltä kalvaa riittämättömyys, tarve miellyttää ja jatkuva varpaillaan olo, jonkinlainen etäisyys ja kummallinen valtasuhde. Parisuhteiden aiheuttamista traumoista on haastavaa päästä yli. Parantuminen ja itsensä korjaaminen kestää vuosia, jos tapahtuu ikinä. Moni onneksi hakeutuu terapiaan mutta ei kaikki. Samaan tilanteeseen ajautuu helposti uudelleen, sillä uhrin asema tuntuu luonnolliselta ja tutulta. Se vaatii uudeltakin kumppanilta skarppaamista, että ei anna toisen uhriutua. Nuorena koetusta väkivallasta ja huonoista parisuhteista on helpompi päästää irti ja toipua. Miten vaikeaa on yli

  Tinder x 2 Olen ollut tinderissä nyt viikon, kaksi. Tämä on toinen Tinder-jakso Me Naiset kokeilun aikana. Aiempi oli keväällä ennenkoronaa ja silloin keskityin enemmän juttelemaan ihmisten kanssa ja hain sitä, mitä miehet naiselta haluavat. En ollut omalla ammatillani tai sellaisilla kuvilla, jotka oikeasti näyttävät minulta. Tein sellaisen profiilin, minkä oletin olevan naisen ihannekuva. Niin se olikin. Keskusteluja tuli hirveä määrä ja juttujen aiheet pysyivät mies-nais asetelmassa. Puhuttiin treenaamisesta, ulkonäöstä ja sellaisesta turhanpäiväisestä. Miehet tuntuivat olevan kiinnostuneita sellaisesta pinnallisesta läpätyksestä. Nyt tein profiilin, jossa olen ihan oma itseni. Kuvissa on sekä Me Naiset ajan kuvia, että oman tyylini kuvia. Teksti on minua, ei sitä, mitä joku toivoisi. Päätin lähteä tähän tinderkokeiluun ihan tosissani ja ihan omana itsenäni. Jutella niitä asioita, mitä itse koen mielekkääksi. Joitakin keskusteluja on synytnyt. Muutamat ovat tyssä

  Me Naisten kehotuksesta olen liittynyt Tinderiin ja pariin muuhun deittisovellukseen. Olen käynyt yksillä treffeillä ja muutamat on suunnitteilla, kunhan aikataulu antaa myöden. Pyrin pysymään avoimena ajatukselle parisuhteesta ja läheisyydestä. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista, mikä olisi tuntunut mitenkään mahdolliselta. Pariutumiseen liittyen tämän viikon lehdessä oli vinkkejä Ina Mikkosen Runkkarin käsikirjaan liittyen. Lehdessä on puhuttu intiimiydestä ja seksuaalisuudesta mutta ei varsinaisesti seksistä tai muusta kanssakäymisestä. Enemmän parisuhteesta ja deittailusta mutta ei suoraan viitattu seksin harrastamiseen. Tämä on ollut itselleni varsin hyvä asia. Nyt kuitenkin on toimittava ohjeiden mukaan. Lyhennettynä ne menivät jokseenkin näin: 1. ”Kun häpykarvoja hipelöi, ne lähettävät hermostolle mielihyväsignaaleja.” 2. ”jos haluaa kertoa kumppanille esimerkiksi suuseksitoiveistaan, näyttäminen toimii usein sanoja paremmin. Pyydä siis kumppaniasi ojent

  Noniin. Jokaisessa lehdessä on aina horoskooppi. Otetaanpas tarkkailuun tämän viikon neuvot. Luen aina sekä härän että kaksosten horoskoopin, sillä olen syntynyt puoli tuntia ennen kuin härän merkki vaihtuu kaksoseksi. Tässä olisi viikon neuvot pähkinänkuoressa. Katsotaan viikon päästä miten näiden kanssa kävi. Härkä: Kiinnitä uomiota pieniin yksityiskohtiin äläkä jätä mitään sattuman varaan. Kiinnostava tilaisuus osuu kohdallesi, jos pidät silmäsi ja mielesi avoinna. Ystävällä tai sukulaisella on tarjota sinulle erinomainen neuvo, ota siitä vaari. Edit 28.8 Sain kyllä paljon neuvoja mutta mitään jännittävää ei tapahtunut, eikä mitään mieleenpainuvaa.  Kaksonen: päädyt epäilemään omia uskomuksiasi ja suunnitelmiasi. Kuuntele sydäntäsi ja toimi sen mukaan, mikä sinut aidosti tekee onnelliseksi. Et ihan pysy kärryillä mitä joku tuttavasi yrittää viestiä. Ole ystävällinen mutta suora, kysy mitä hän tarkoittaa. Edit. 28.8  Olen yrittänyt olla suotära ja kysellä

  Aloitanpas tämänviikkoisen lehden purkamisen Sami Kurosen haastattelusta. Minusta on ihanaa, että lehdessä on miesnäkökulmia enenevissä määrin. Miesten ajatuksen kulku on aina mielenkiintoista ja varsinkin rakkauksiin liittyvät asiat koskettaa suurta osaa naisista. No mutta asiaan. Jutussa puhuttiin yllättäen rakkauksista ja parisuhteista. Tuntui kivalta lukea siitä, mihin mies (tosin vain tämä yksilö mutta yleistän) kiinnittää huomiota naisessa ja mitä hän ajattelee rakkaudesta. Jäin miettimään miten itse vastaisin Kuroselle esitettyihin kysymyksiin. Tässä ne tulee: Mitä minulle tulee mieleen sanasta rakkaus? Rakkaudesta sananana voisi puhua miten päin tahansa mutta jos olen täysin rehellinen, rakkauden käsitteestä tulee mieleen yhteys, kumppanuus, varmuus, kasvaminen ja vapaus. Minusta rakkaus on vapautta, energiaa ja luovuutta. Siitä voi ammentaa vaikka mitä ja varsinkin jos se on molemminpuolista, se voi olla koko elämä. Tosin se on myös pelkoa, traumoja ja

  Me Naisissa oli mielenkiintoinen juttu köyhyydestä ja vähätuloisuudesta. Jutussa puhuttiin enimmäkseen terveydenhuollosta ja itsestään huolehtimisesta, mikä on pienituloiselle haastavaa. On jätettävä pois lääkkeitä ja ravitsevan ruoan hankkiminen on kallista. Päädytään makaroniin ja makkaraan koska se on edullisempaa. Moni pienituloinen on myös jollakin tapaa syrjäytynyt. Ei ole työyhteisöä eikä selkeää päivärytmiä. Elämää varjostaa jatkuva epävarmuus. On vaikea pitää kiinni elämästä, elämänilosta, uteliaisuudesta ja kaikesta siitä, mitä ihminen yleensä elämää kohtaan tuntee. Positiivinen jännitys on tuntematon käsite. Itse olen aina ollut pienituloinen. Se on osaltaan oma valintani koska työni on niin epävarmaa mutta toisaalta jotenkin on aina ollut töitä ja pärjännyt. Toisaalta olisin voinut valita ammatin, joka työllistää mutta toisaalta olen unelma-ammatissani ja se on se juttu, mikä pitää minut hengissä ja kiinni elämässä. Köyhyydessä kuormittavinta on epävarmuus. Ko

  Eilen julkaistussa Me Naiset lehdessä esiteltiin Eino Saaren kirja Miehen kosketus. Aihe mieheksi kasvamisesta ja miehenä olemisesta on hyvin mielenkiintoinen ja sitä olen itsekin työssäni pohtinut muutama vuosi sitten toteutetussa Isän kädestä- yhteisötaideprojektissa. Käsitys mieheydestä ja miehenä olemisesta on suuressa murroksessa. Puhumaton, kova ja tunteeton mies nähdään menneen maailman mieskuvana, moni kuitenkin kamppailee asian kanssa edelleen, sillä puhumattomuuden kulttuuri on miesten keskuudessa edelleen voimakkaana. Minun ystävistäni suuri osa on miehiä. Monelle on ollut vaikeaa ryhtyä puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan avoimesti ja selkeästi. Se vaatii turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin mutta myös luottamuksen toiseen ihmiseen ja itseensä. Miten vaikeaa on puhua omista tuntemuksista, jos pelkää tulevansa satutetuksi tai hätkähtää omia tunteitaan, mitä jos ryhtyykin itkemään tai tunteet lähtee muuten valloilleen, eikä niitä pystykään hallitsemaan. M

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran maaliskuussa Olen saanut ihanasti palautetta Me Naiset – kokeilusta, osa tykkää ja osa ei. Ihan perus homma. Monet tosin myös kysyy, että mikä juttu tämä on? Kuun vaihteen iloksi koitan taas selittää asian ja tuoda esiin uusia näkökulmia ja lisätäkin sellaisia, mitä en olisi osannut ajatellut aiemmin. Seuraan siis 9 kuukauden ajan Me Naiset lehden kaikkia mielipide, muoti, meikki, ihonhoito, trendi, kehonhuolto, kulttuuri ym. vinkkejä. Käytännössä se menee niin, että luen uusimman lehden silmäillen ja alan hahmotella tulevaa viikkoa ( Me Naiset ilmestyy kerran viikossa). Sen jälkeen luen lehden huolellisemmin, teen muistiinpanoja tunnelmasta, yleisteemasta, yksittäisistä kirjiotuksista, mainoksista, muodista, kaikesta. Listaan uusia trendisanoja ja ilmiöitä, koitan pistää kuvista merkille asentoja ja ilmeitä, listaan elokuvat ja musiikin, mitä mainitaan ja sitten olenkin valmis aloittamaan uuden viikon. Lehti ohjailee viikon

  Viimeisimmässä Me Naiset lehdessä oli useita pieniä kirjoituksia sairastamisesta ja sairauksien kanssa elämisestä. Muistaakseni olen kirjoittanut omasta sairashistoriastani jo aiemmin, joten en palaa siihen. On kuitenkin mukava lukea selviytymistarinoita ja sitä miten ihmiset oppivat elämään uudenlaisen kehon kanssa, hyväksymään sen ja antamaan anteeksi. Anteeksiantaminen itselle on yleensä enemmän henkistä puolta, sairastamisen jälkeen pitää oppia suhtautumaan kehoon uudella tavalla ja hyväksyä sen vajavaisuus. Joskus, kun keho on muuttunut liikaa ja se tuntuu rajoittavan elämää vielä pitkään tervehtymisen jälkeenkin, voi anteeksiantaminen olla todella vaikeaa. Samalla pelkää, että keho pettää uudelleen ja väkisinkin mieleen hiipii ajatus siitä, että aikaa ei enää ole. Tulee epätoivo tai kiire, pahimmassa tapauksessa molemmat. Itse välillä kärsin niistä ajatuksista, että tässäkö tämä oli? En ole ehtinyt tehdä tarpeeksi töitä enkä ehkä rakastaa tarpeeksi. Otinko ne riskit,

Tänään luin nopeasti läpi kolme Me Naiset lehteä. Päällimmäisin tunne oli ahdistus. Onnellisia, hymyileviä pareja, odottavia äitejä, burnoutin kokeneita sinkkuja.. Parisuhteessa eläminen on kulttuurissamme normaalia ja ihmisessä on jollain tasolla sisään kirjoitettu kaipuu toiseen ihmiseen. Parisuhde on ihana asia mutta sen tavoittelu ja yhteiskunnan määrittämä ”oikeanlainen” parisuhde on katastrofi. Helposti unohdamme, että voimme elää sellaista elämää kuin itse koemme parhaaksi. Meidän ei tarvitse noudattaa niitä normeja mitä annetaan. Ei tarvitse asua yhdessä, ei mennä naimisiin, ei hankkia lapsia, ei istua sohvalla kainalokkain iltaisin tai käydä matchaavissa tuulipuvuissa kivasti kävelyllä. Moni haaveilee täydellisestä suhteesta ja roikkuu surkeana huonossa suhteessa vuosia. Josus on helpompi elää siinä toivossa, että asiat muuttuu, joskus ei kykene enää näkemään vaihtoehtoja paremmasta koska itsetunto ja koko minuus on murennettu. Monelle myös jää ne vanhat suh

Heinäkuu ei mennyt kuitenkaan hukkaan, vaikka Me Naiset -projekti oilkin tauolla.  Tein videon kehollisuudesta ja kehonkuvasta. Tämä kiteyttää monien tuntoja siitä, miltä tuntuu elää muiden mielestä vääränlaisessa kehossa ja kokea häpeää, epävarmuutta ja riittämättömyyttä itsestään.  olkaapa hyvät! 

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt tovi. Oli pakko pitää tauko. Koko projekti vaatii hirveästi itsekuria ja keskittymistä, aikaa ja ajattelua. Viimeisen kuukauden aikana aivoihini ei ole mahtunut mitään tähän liittyvää. Heinäkuun alussa pystytettiin Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n La Differance – näyttely tyhjillään olevan kauppakeskuksen tiloihin. Olin toisena juryttajana näyttelyssä ja työtä riitti paljon, omiakin teoksiani on esillä näyttelyssä. Eilen pystytettiin ryhmänäyttely, Ilmaperintö, Suomenlinnan Ranrtakasarmin galleriaan. Näyttelyssä on mukana Mari Isotalo, Eira Lähteinen, Katri Stenberg ja minä. Siitä tuli hieno, suosittelen käymään niin galleriassa kuin Suomenlinnassakin elokuun aikana. Moni muukin asia on vienyt tilaa aivoistani mutta luulen, että saan kaikkeen selvyyden ja itseni takaisin Me Naiset-projektin pariin. Tunnustan, että en ole edes lukenut Me Naisia neljään viikkoon. Huomenna julkaistaan uusi lehti ja ryhdyn tavaamaan sitä heti aamusta