Sukupolvi, kuilu ja kehitys
Kirjoitus "Pelkkä pullamässäsukupolvi? " Oli hanan rauhoitteleva.
Siinä kerrottiin x ja y sukupolvien eroista, milleniaaleista ja boomereista.
Jutun mukaan
Boomerit ovat niitä suurien sukupolvien ihmisi, jotka rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan.
sukupolvi x on nyt 45-55 -votiaita
milleniaalit eli Y-sukupolvi on 90-luvulla syntyneitä.
ilmeisesti 80-luvulla syntyneet on jommassa kummassa tai molemmissa sukupolvissa. Itse koen kuuluvani ehkä molempiin..
Jutussa kerrottiin kuinka x-sukupolvea on sanottu uusavuttomiksi, heillä ei ole tavoitteita, ei unelmia eivätkä he jaksa keskittyä muuhun kuin itsensä viihdyttämiseen.
Samaa kai sanotaan nykypäivän miellaniaaleista. Kuitenkin x-sukupolvela menee nykyisin aika hyvin. On rahaa, työtä, lainaa ja lapset.
Kuitenkin arvomaailma on jäänyt vähän heikoksi. On opetettu, että kaikki on jo tehty, varsinkin taiteen ja kulttuurin saralla. Mitään ei voi enää saavuttaa koska kaikki on jo saavutettu. Tätä ei ole milleniaalien arvoissa koska he elävät maailmassa, jossa kaikki on mahdollista.
Olen aina ihmetellyt, mistä minuun on iskenyt vahva käsitys siitä, että mitään ei voi enää saavuttaa, kaikki on jo tehty ja aina on liian myöhäistä. Sehän siis tulee yhteiskunnallisista arvolatauksista, joiden seassa on saanut kasvaa.
Olen aina ollut liian nuori tai liian vanha, liikaa jotain tai liian vähän, mikään mitä tekee ei riitä eikä saavutkset kanna pitkälle. Se on todella erikoinen, jostain ulkoa tuleva käsitys. En tiedä mistä se on tullut, sillä vanhempani ovat kyllä yrittäneet parhaansa mukaan kannustaa siihen että kaikki on mahdollista.
Veikkaan, että 90-luvun laman aikaan kasvaminen on vaikuttanut myös tähän niinkuin moniin muihinkin mahdollisuuksiin ja käsityksiin, arvoihin ja elämänrytmiin.
Me Naisissa puhutaan aika paljon lamasta ja sen vaikutuksista. Lukijakuntahan on nyt juuri se sukupovi, joka siitä kärsi eniten. Minusta se on hienoa, että sen vaikutuksia ei ole unohdettu sillä sellainen katastrofi vaikuttaa kyllä syvästi niin silloin aikuistuneisiin, kasvaneisiin ja syntyneisiin.
Samoin digitalisoituminen ja maailman muutos.
On itseasiassa aika hurjaa miettiä sitä, miten paljon maaimla on muuttunut 90-luvun jälkeen ja miten nopeasti kaikki on tapahtunut.
Muistan, kun meillä ala-asteella opetettiin tietokoneen käyttöä viihteenä muutamalla tunnilla. Sen jälkeen konetta ei juurikaan käytetty. Vasta lukion jälkeen 2006 opettelin käyttämään sähköpostia, 2009 liityin facebookiin ja samaan aikaan opin käyttämään googlea.
Vieläkin moni asia hukassa mutta kaikki tapahtuu pääasiassa koneella.
Milleniaalit sen sijaan leikkii tableteilla jo kaksivuotiaana ja ymmärtää internettiä enemmän kuin minä tulen ikinä ymmärtämään.
Ei ihme, jos tuntuu, että putoilee kärryiltä vähän väliä, ei koe saavuttavansa mitään, jämähtelee paikalleen ja katselee rannalta kun muut menee uudella veneellä ohi.
Onneksi meillä on kauniita rantoja joissa voi katsella laineiden liplatusta, tyynellä säällä niiden perässä saattaa pysyä.
Siinä kerrottiin x ja y sukupolvien eroista, milleniaaleista ja boomereista.
Jutun mukaan
Boomerit ovat niitä suurien sukupolvien ihmisi, jotka rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan.
sukupolvi x on nyt 45-55 -votiaita
milleniaalit eli Y-sukupolvi on 90-luvulla syntyneitä.
ilmeisesti 80-luvulla syntyneet on jommassa kummassa tai molemmissa sukupolvissa. Itse koen kuuluvani ehkä molempiin..
Jutussa kerrottiin kuinka x-sukupolvea on sanottu uusavuttomiksi, heillä ei ole tavoitteita, ei unelmia eivätkä he jaksa keskittyä muuhun kuin itsensä viihdyttämiseen.
Samaa kai sanotaan nykypäivän miellaniaaleista. Kuitenkin x-sukupolvela menee nykyisin aika hyvin. On rahaa, työtä, lainaa ja lapset.
Kuitenkin arvomaailma on jäänyt vähän heikoksi. On opetettu, että kaikki on jo tehty, varsinkin taiteen ja kulttuurin saralla. Mitään ei voi enää saavuttaa koska kaikki on jo saavutettu. Tätä ei ole milleniaalien arvoissa koska he elävät maailmassa, jossa kaikki on mahdollista.
Olen aina ihmetellyt, mistä minuun on iskenyt vahva käsitys siitä, että mitään ei voi enää saavuttaa, kaikki on jo tehty ja aina on liian myöhäistä. Sehän siis tulee yhteiskunnallisista arvolatauksista, joiden seassa on saanut kasvaa.
Olen aina ollut liian nuori tai liian vanha, liikaa jotain tai liian vähän, mikään mitä tekee ei riitä eikä saavutkset kanna pitkälle. Se on todella erikoinen, jostain ulkoa tuleva käsitys. En tiedä mistä se on tullut, sillä vanhempani ovat kyllä yrittäneet parhaansa mukaan kannustaa siihen että kaikki on mahdollista.
Veikkaan, että 90-luvun laman aikaan kasvaminen on vaikuttanut myös tähän niinkuin moniin muihinkin mahdollisuuksiin ja käsityksiin, arvoihin ja elämänrytmiin.
Me Naisissa puhutaan aika paljon lamasta ja sen vaikutuksista. Lukijakuntahan on nyt juuri se sukupovi, joka siitä kärsi eniten. Minusta se on hienoa, että sen vaikutuksia ei ole unohdettu sillä sellainen katastrofi vaikuttaa kyllä syvästi niin silloin aikuistuneisiin, kasvaneisiin ja syntyneisiin.
Samoin digitalisoituminen ja maailman muutos.
On itseasiassa aika hurjaa miettiä sitä, miten paljon maaimla on muuttunut 90-luvun jälkeen ja miten nopeasti kaikki on tapahtunut.
Muistan, kun meillä ala-asteella opetettiin tietokoneen käyttöä viihteenä muutamalla tunnilla. Sen jälkeen konetta ei juurikaan käytetty. Vasta lukion jälkeen 2006 opettelin käyttämään sähköpostia, 2009 liityin facebookiin ja samaan aikaan opin käyttämään googlea.
Vieläkin moni asia hukassa mutta kaikki tapahtuu pääasiassa koneella.
Milleniaalit sen sijaan leikkii tableteilla jo kaksivuotiaana ja ymmärtää internettiä enemmän kuin minä tulen ikinä ymmärtämään.
Ei ihme, jos tuntuu, että putoilee kärryiltä vähän väliä, ei koe saavuttavansa mitään, jämähtelee paikalleen ja katselee rannalta kun muut menee uudella veneellä ohi.
Onneksi meillä on kauniita rantoja joissa voi katsella laineiden liplatusta, tyynellä säällä niiden perässä saattaa pysyä.
Kommentit
Lähetä kommentti