lauantai 5. tammikuuta 2019

Projektin motiiveista

Mun mielestä puhumalla voi muuttaa maailmaa. Yksi tosi hieno asia elämässä on höpöttää tuntikausia ihmisen kanssa, jonka kanssa on samalla levelillä. Silloin tulee tosi vahva fiilis. Ja sitten sieltä fiiliksestä nousee tällaisia asioita, kuin esimerkiksi ”Saako lihava nainen tanssia?” -projekti. Joka esiteltiin tänään myös Hämeen Sanomissa! Käykää lukemassa.


Kuva: Riku Hasari / Hämeen Sanomat
Sovittiin Mintun kanssa, että kirjoitetaan molemmat sisältöä blogiin. Koitetaan parhaamme tehdä teille lukijoille selväksi, kumman sanoja luette. Seuraava teksti avaa Mintun näkökulmasta projektin taustaa ja motiiveja, olkaa hyvä! <3

Olen tutkinut taiteellisessa työssäni milloin mitäkin ihmisen käyttäytymiseen liittyvää osa-aluetta. Käyttäytyminen on niin monimuotoista ja vaikeaselkoista, linkittyy kommunikointiin ja tietenkin, toivottavasti, ajatustoimintaan ja arvoihin. Ihminen on niin monipuolinen otus, jonka tekemisissä on loputtomasti tutkittavaa. Olen aina ollut enemmän tarkkailija kuin osallistuja ja tästä syystä oppinut mainioksi ihmistuntijaksi ja eleiden tulkitsijaksi.

Olen halunnut kuulua joukkoon ja ymmärtää mielipiteiden muodostumisesta, putkikatseisuuden syntymisestä ja monesta muusta sellaisesta ajatusmallista mistä minulla ei ole käsitystä. Näihin en ole kuitenkaan saanut vastausta vaikka törmään niihin jatkuvasti.

Suurimpia ongelmiani ihmisten ymmärtämisessä ovat edellä mainittujen lisäksi ahneus, tuhoamisen tarve, mielensä pahoittaminen, keskittyminen omaan itseen ja vaikeus puhua asioista.

Näitä asioita tulen käsittelemään tämänkin projektin aikana luultavasti useinkin.

Lihavuuden, lihavan naisen, lihavan naistaiteilijan saati lihavan feministisen lapsettoman karismaattisen naistaiteilijan sietäminen on monelle vaikea juttu. Siinä törmää kaikkiin yllä mainitsemiini asioihin joita en ymmärrä ihmisen käyttäytymisessä. Ne kokemukset, joita olen saanut olemassaoloni muodon tähden, ovat hyvin monimuotoisia ja jännittäviä. Täytyy myöntää, että monet niistä ovat saaneet minut pois tolaltani mutta siihenkin taitaa tottua. Saatan niitäkin listailla tänne joskus mutta mielestäni ne eivät ole niin tärkeitä projektin sisällön kannalta, tärkeämpää on se mitä ajatuksia niistä on syntynyt ja miten se on vienyt asioita eteenpäin.

Ja sitten projektin aloituksen syihin.

Olen aina ollut ylipainoinen, joskus enemmän joskus vähemmän. Nyt olen lihavampi kuin koskaan ennen. Sairastin pitkään erinäisten autoimmuunisairauksien vuoksi ennen, kuin hoito saatiin kohdalleen, joten liikkuminen ja itsestä huolehtiminen keskittyi lähinnä hengissä selviämiseen.

Nyt kun olen ryhtynyt toipumaan, oli vaihtoehtona joko märehtiä omaa surkeutta tai ryhtyä hyväksymään asioiden tila.

Ensin ajattelin, että märehtiminen ja itsesyytös on parempi, eihän tällaista olemusta voi hyväksyä. Lihavuus oli kauhein asia mitä voi maailmassa olla ja niin olin elänyt koko ikäni häveten, inhoten ja ahmien.

Sitten törmäsin baarissa mieheen, joka innostui lihavuudestani niin, että ei meinannut pysyä nahoissaan koko iltana vaan lähestyi minua toistamiseen erinäisillä kysymyksillä ja ihmettelyillä. Häntä vaivasi olemukseni niin, että koko ilta meni keskittyessä minuun. Olin hiukan ihmeissäni ja hämmentynyt mutta silloin tajusin, että totuttuun kuvastoomme ei kuulu lihavat ihmiset, ei turbaanit, ei värikkäät mekot tai mikään muukaan poikkeava, siksihän se on poikkeavaa koska emme ole tottuneet sellaiseen.

Yleensä ihmisiä hämää enemmän värikkyyteni ja turbaanini mutta joskus joku sattuu huomaamaan, että niiden alla on lihava nainen, mahdollisesti feministi. Hyi.

Vähemmästäkin kauhistuttaisi. Kaikkein suppeimmille riittää pelkkä lihavuus.

Ulkonäköäni kommentoidaan hyvin usein, se on ollut aina ihmisiä kiinnostava aihe milloin mistäkin syystä. Se on kuitenkin aina yhtä ärsyttävää, loukkaavaa ja typerää. Olen täysin kyllästynyt puolituttujen ihmettelyyn turbaanistani, lihavuudesta, mekoistani ja pukeutumis-, meikkaus- ja hiustenlaittovinkkeihin!

Täytyy myöntää että joskus jätän menemättä sellaisiin paikkoihin, joissa tiedän tapaavani sellaisia ihmisiä, joilla on kerta toisensa jälkeen sanottavaa aiheesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti