myski impi

Lähdin eilen Helsinkiin kokoukseen koko päiväksi. Testasin siis ensimmäistä kertaa uutta lookkiani virallisemmissa ja projektista tietämättömien seurassa. Nolotti. Asuvalinta ei ollut vaikea, sillä musta paita oli pesussa, oli siis otettava raidallinen paita. Hiukset ei meinanneet mennä mitenkään ja meikkikin meni ihan plörinäksi. Oli tosi epämiellyttävä olo. Pelkään myös matkustamista ja jännitän jotenkin ihan liian kovasti junassa oloa, eksymistä ja kulkemista ja ihmispaljoutta. En tunne Helsinkiä juuri lainkaan ja siellä kulkeminen tuntuu kaoottiselta. Sain itseni kasaan. Lähdin ulos, onneksi etuajassa. Kadulla oli eksyneen näköinen sokea mies. Menin kysymään voinko auttaa. Hän oli hyvin hämmentynyt, kun luuli eksyneensä tutussa paikassa eikä saanut kiinni siitä missä oli. Todellisuudessa hän oli tullut kaksi metriä liian pitkälle yhdestä käännöksestä ja joutunut parkkipaikalle. Ohjaustoimenpide ei ollut vaativa, mies oli mukava ja tyytyväinen päästessään takaisin kartalle ja...

Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut ...

Ensimmäinen päivä Me Naiset lehden parissa oli jokseenkin mielenkiintoinen mutta ei ihan sellainen kuin odotin. Luin lehden ensimmäiset sivut aamulla ja mietin niitä koko päivän. Osa asioista oli enemmän lifestyle juttuja, kirjoja, elokuvia ja sellaista. Pääsin kyllä joihinkin ulkonäköasioihinkin jo kiinni ja löysin muutamia muotijuttuja, tai ainakin oletan, että ne ovat muotia. Eli punaiset, pitkät kiharat hiukset, vaatteissa selkeät linjat ja yksiväriset kuosit (opin myös sanan kuosi ), luonnollinen meikki, aktiivisuus kuvissa, tietynlainen rentous mutta silti menevä ote. Hauskinta mielestäni oli se, että lehdessä puhuttiin samaan aikaan rentoutumisesta ja elämän hallinnasta sekä personoinnista mutta myös tehokkuuden lisäämisestä, virkeystason ylläpitämisestä ja sen sellaisesta. Olen nyt vähän ymmälläni, että kumpaa pitäisi olla.. Hyggeillä teekupin kanssa vai lenkkeillä tehotreeniä mukaillen koiran kanssa ja nauttia ulkoilmasta? Onneksi en vielä t...

Ulkonäköpaineita (peilialushousut) Valitettavan useat meistä naisista kasvavat sirpaleisen minäkuvan tahdittamina. Naisen kuuluisi olla viehttävä, laitettu, hento, kaunis, hoikka, iloinen, nauravainen ja hillitty, toisaalta myös voimakas, äiti, luja, määrätietoinen, energinen, hoivaava, organisointikykyinen superihminen. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin näyttää näiltä kaikilta vaikkei sitä olisikaan. Oikeastaan tärkeintä on olla hoikka ja huoliteltu. Muulla ei sitten olekaan väliä. Kaikki tuntemani naiset ovat kärsineet ulkonäköpaineista ja huonosta itsetunnosta. He ovat hävenneet kehojaan ja muotojaan, seksuaalisuuttaan, olemistaan ja kuukautisiaan. Siis aivan koko olemassaoloaan eikä tämä ole vain nuorten naisten asia vaan ihan kaikki tuntemani naiset 7-92 -vuotiaat. Koko kulttuuri naisen asemasta ja olemisesta on vääristynyt. Tätä jatkavat niin miehet kuin naisetkin eli vika on koko kulttuurissa ei vain toisessa sukupuolessa. Peilialushousut kuvaava...

Kaikkien teosteni lähtökohtana on ollut sisällön monipuolisuus ja ajatusten herättäminen. Teokset ovat symbolisia ja niiden tehtävä on herättää tunteita ja mielikuvia. Mikäli totutuista ajattelumalleista pystytään irtautumaan, teokset avautuvat täysin eri valossa. Osaan teoksista olen ottanut esimerkkiä vanhoista tunnetuista teoksista kuten Warholin Marilyn sekä Vermeerin Turbaanipäinen tyttö. Kaikissa henkilökuvissa olen käyttänyt itseäni mallina. Kuvien taustalla olen pohtinut mielikuvia, mainontaa ja kuvien vaikutusta ajatteluumme sekä esittävän kuvan mahdollisuuksia. Olen tehnyt aiemmin pääasiassa abstrakteja suuria maalauksia sekä dystooppisia kuvauksia mutaatioista ja ihmisen vaikutuksesta luontoon. Tämän projektin aikana olen siirtynyt digitaalisen kuvamanipulaation pariin ja koonnut näistä teoksista kollaaseja eri materiaaleja hyväksikäyttäen. Mielestäni on jännittävää kuinka väreillä ja sommittelulla saa aikaan mielikuvia ja tunnelmia joita tosiasiassa ei...