myski impi

Alkaakohan mun keho elää Me Naisten tahdissa. Ihan kuin se olisi tiennyt etukäteen, että ”seuraavassa numerossa tulee vinkkejä kutiavan ja kuivan ihon hoitoon, ryhdynpä nyt ihan kiusallani kutiamaan” . Olen aina ihmetellyt sitä miksi kuivaan ihoon jää kaikki rasvat ja mömmöt pyörimään, niin kuin ne ei imeytyisi ollenkaan vaikka juuri silloin niiden pitäisi imeytyä. Jutussa kerotaan, että se on normaalia. En kaipaa enempää selitystä, vai kaipaanko? Kysymyksistä huolimatta, olen tyytyväinen siihen, että ilmiö on normaali. On pakko kokeilla kuivan ihon Bio-oil geeliä heti kun pääsen sitä jostakin hankkimaan. Ensin googlaan kyllä arvostelut vaikkei se varsinaisesti tähän vaikuta. Juttu tuntuu olevan kirjoitettu enemmän mainokseksi kuin infopläjäykseksi mutta toisaalta mainos on toimiva. Ostan. Jutussa kerrotaan myös : ”ihoa kannattaa kuoria säännöllisesti hellävaraisilla tuotteilla.. . kanattaa suosia maitomaisia, voidemaisia tai ölymäisiä puhdistusaineita.” Jaa. Mitähän ne on .. ...

Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut ...

Ensimmäinen päivä Me Naiset lehden parissa oli jokseenkin mielenkiintoinen mutta ei ihan sellainen kuin odotin. Luin lehden ensimmäiset sivut aamulla ja mietin niitä koko päivän. Osa asioista oli enemmän lifestyle juttuja, kirjoja, elokuvia ja sellaista. Pääsin kyllä joihinkin ulkonäköasioihinkin jo kiinni ja löysin muutamia muotijuttuja, tai ainakin oletan, että ne ovat muotia. Eli punaiset, pitkät kiharat hiukset, vaatteissa selkeät linjat ja yksiväriset kuosit (opin myös sanan kuosi ), luonnollinen meikki, aktiivisuus kuvissa, tietynlainen rentous mutta silti menevä ote. Hauskinta mielestäni oli se, että lehdessä puhuttiin samaan aikaan rentoutumisesta ja elämän hallinnasta sekä personoinnista mutta myös tehokkuuden lisäämisestä, virkeystason ylläpitämisestä ja sen sellaisesta. Olen nyt vähän ymmälläni, että kumpaa pitäisi olla.. Hyggeillä teekupin kanssa vai lenkkeillä tehotreeniä mukaillen koiran kanssa ja nauttia ulkoilmasta? Onneksi en vielä t...

Saako lihava nainen tanssia? -projekti jatkuu tänäkin vuonna. Seuraava näyttely aukeaa lokakuun lopulla Galleria Koneeseen Hämeenlinnan. Blogi seuraa näyttelyyn valmistautumista ja tänä vuonna onkin hyvin mielenkiintoisia juttuja tuloillaan. Keskityn nimittäin naisten lehtien maailmaan. Luen 9 kuukauden aikana huolellisesti me naiset- lehden ja otan sieltä kaikki muoti ja kauneus vinkit käyttöön. Helmikuusta lähtien ryhdyn dokumentoimaan tätä kokeilua. Saa nähdä miten minun käy. Sen verran kerron taustastani, että en ole koskaan ollut esim. hiustenlaittaja. En osaa tehdä itselleni edes lettiä saati käyttää suoristus- tai käherrysrautaa. En juuri ymmärrä meikkaamisesta enkä pukeutumisesta, en trendiliikunnasta saati ruokavalioista. Uskon, että tästä tulee mielenkiintoinen matka. Samalla käyn läpi sitä, mitä ajatuksia ja tunteita naistenlehtien maailmaan uppoutuminen tuo. Onnea matkaan minulle siis !

Näyttelyn alushousuja:  Kuivuus Veri ja kipu  Kokoshnik - culotte  Pöheikkö  Sirpaleista kasattu Tyttöjen ympärileikkauksesta

Kuvissa teoksia Galleria Paperihuoneen näyttelystä syksyltä 2019

Nyt osoitan sormeni siihen virtahepoon olohuoneessa. Se sama virtahepo on kaikkien poliittisten ja yhteiskunnallisten ongelmien taustalla, eikä siihen yleensä kukaan kiinnitä huomiota, vaikka se on sytyttänyt koko olohuoneen tuleen. Kapitalismi liittyy kaikkeen, myöskin keskusteluun lihavuudesta, laihuudesta, kauneudesta ja sukupuolten tasa-arvosta. Onnettomat ihmiset kompensoivat onnettomuuttaan ostamalla asioita, siksi on kapitalismin edun mukaista pitää mahdollisimman moni ihminen onnettomana. Kun ihmiset kääntävät katseensa sisäänpäin ja keskittyvät laihduttamiseen tai kauneusrutiineihin, voi maailma palaa taustalla ilman että kukaan edes huomaa sitä. Mitä pahemmin asiat menevät, mitä pahempi maailmasta tulee, sitä enemmän saamme viestejä keskittyä vain itseemme. Kauneusrutiinit eivät kuitenkaan estä ilmastonmuutosta. Kukaan ei tule laihtumalla estämään lajien sukupuuttoa. Eikä se ole tarkoituskaan. Tarkoituksena on, että ihmiset saavat muuta ajateltavaa jotta maailman menon ihmet...

Joskus kiinnitän kaupungilla huomiota siihen, että kerään paheksuvia tai kummastelevia katseita, ja ensimmäinen ajatukseni on aina “apua, nyt vilkkuu perse hameen alta” tai “apua, mulla on naamassa jotain likaa” koska itselleni minä näytän normaalilta. Tämän ihmisen minä näen aina peilistä, tämän ihmisen minä puen aamulla milloin milläkin tavalla. On outoa huomata että muille minä en olekaan normaalin näköinen, vaan kummallinen. Muut ihmiset ihmettelevät minun olemustani yhtä paljon kuin minä ihmettelen tuulipukuja, jakkupukuja, todella tyylikkäitä ihmisiä, koiria joilla on vaatteet, shokkivärjättyjä hiuksia ja niin monta muuta asiaa. Lihavoituneena ihmisenä olen huomannut että tuo katseiden määrä – sekä katseiden sisältämä paheksunta – on lisääntynyt. Katseiden paheksunta tuntuu liittyvän siihen, että minä kehtaan lihavana ihmisenä tehdä kaksinkertaisen virheen, kehtaan olla lihava ja kehtaan olla tyyliltäni erilainen. Tuntuu että lihavan naisen pitäisi sulautua seinään, pukeutu...

Työhuoneeni muistuttaa hiukan varastoa. Sen sopukoihin mahtuu mitä ihmeellisempiä materiaaleja ja välineitä joiden kaikkien olemassaoloa en edes ole muistanut. Laatikoiden kaiveleminen on ihanan yllätyksellistä toimintaa. Vietin viime vuonna paljon aikaa Espanjassa josta toin aina kotiin tullessani kilotolkulla simpukoita mukanani. Silloin en tiennyt mitä niillä teen mutta koin ne vahvasti naista ja seksuaalisuutta symboloiviksi esineiksi joiden kautta pystyy sanomaan paljon, kontekstista riippuen tietenkin. En olisi voinut kuvitellakaan niille sopivampaa paikkaa kuin alushousut. Sen lisäksi että alushousuista tuli esteettisesti miellyttävä esine simpukoiden ansiosta, se myös sisältää paljon symboliikkaa ja naiseuteen liittyvää tarustoa. Simpukan symboliikka onkin mielenkiintoinen aihe, josta löytyy paljon tekstiä riippuen katsantokannasta. Eri uskonnoilla ja maailmankatsomuksilla on omat symboliikkansa simpukalle mutta hyvin usein ne osuvat naiseuteen ja hedelmällisyyteen...

Tämä alushousukulho -asia on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi projektin osaksi. Meistä tehtiin Hämeen Sanomiin juttu vuoden alussa, jossa puhuttiin alushousukulhoista ja olen tietenkin itsekin puhunut aiheesta paljon erilaisissa foorumeissa. Mielenkiinto ja innostus aiheesta on ollut aivan uskomatonta. Lahjoituksia on tullut ja tulee koko ajan lisää jännittävien ja erikoistenkin keskustelujen saattelemina. Yksi yleisin aihe on se, että miten ja mistä alushousut ovat tulleet. Monet kertovat halunneensa seksikkäitä alushousuja, mutta ne ovat olleet päällä niin epämukavia, ettei niitä voi käyttää.   On stringejä ja pitsisiä pöksyjä, rikkinäisiä lempparialkkareita, hienoja merkkituotteita, kaikenlaista. Alushousut on osoittautuneet niin jännittäväksi materiaaliksi, että en olisi uskonut niin monen muunkin innostuvan aiheesta. Ja miten ihanan rohkeita kanssaeläjiä minulla onkaan! Kiitän siis kaikkia lahjoituksista, menneistä ja tulevista! Näistä syntyy vaikka mitä!...

Luin Mintun lähettämää tekstiä kiitoksen ja kehujen ääneen sanomisen tärkeydestä. Minttu oli otsikoinut tekstin sanoilla ”Onko tästä mihinkään?”. Melkein tuli tippa linssiin tekstiä lukiessa. Toivottavasti Minttu osaat ottaa tän kehun nyt vastaan, sillä kyllä on! Tekstistä todellakin on mihinkään, se on täynnä tärkeitä huomioita ja raastavaa totuutta siitä, miten hölmösti ja egoistisesti ihmiset välillä ajattelevat. Ja susta on mihinkään, susta on kaikkeen! Oot Minttu hieno ja fiksusti ajatteleva, taitava ja kaunis ihminen! Lukekaahan te muutkin. Palaveri, valmistautuminen iltaan ja salakuvausta kylppärissä, hoituu. Olen kiinnittänyt viimeaikoina huomiota siihen, miten puhun itselleni ja miten olen muiden kuullut puhuvan itselleen. Aiheeseen liittyen katsoin Vatsamielenosoituksen klipin aiheesta ”mitä jos ystäväsi puhuisi sinulle samalla tavalla?” Se oli aika valaisevaa katsottavaa. Miten uskomatonta onkaan se, millä lailla itseensä suhtautumista opitaan vanhemmilt...