myski impi

  Edellisestä kirjoituksesta on jo tovi. Tarvitsin tauon. Me Naiset-projekti oli rankempi kuin oletin ja vaati muutaman kuukauden toipumisen ja miettimisen. En ole vieläkään saanut ajatuksiani täysin jäsenneltyä mutta jotakin selkeyttä on jo havaittavissa. Olen keskittynyt lähinnä musiikin kuunteluun ja ilonaiheiden löytämiseen. En oikeastaan enää muistanut, mikä tuottaa minulle iloa, mikä tekee minun elämästäni hyvää ja mielekästä. Oli hämmentävää tajuta, että niin lyhyessä ajassa, kuin 9 kuukuatta, voi unohtaa itsensä. En tosin ole varma, olenko koskaan ajatellut tietoisesti sitä, mistä nautin ja mikä tekee juuri minut onnelliseksi. Olen vain tehnyt asioita ja mennyt eteenpäin. Nyt koitan ottaa erilaisen asenteen elämään ja oikeasti tutustua itseeni. Miten se ihminen, jonka kanssa viettää 24/7 voikaan olla niin vieras? En tiedä pystyykö kukaan määrittelemään itsensä tai edes oikeasti nimeämään asioita jotka tekevät onnelliseksi. Kaikki on kuitenkin lopulta aik...

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran maaliskuussa Olen saanut ihanasti palautetta Me Naiset – kokeilusta, osa tykkää ja osa ei. Ihan perus homma. Monet tosin myös kysyy, että mikä juttu tämä on? Kuun vaihteen iloksi koitan taas selittää asian ja tuoda esiin uusia näkökulmia ja lisätäkin sellaisia, mitä en olisi osannut ajatellut aiemmin. Seuraan siis 9 kuukauden ajan Me Naiset lehden kaikkia mielipide, muoti, meikki, ihonhoito, trendi, kehonhuolto, kulttuuri ym. vinkkejä. Käytännössä se menee niin, että luen uusimman lehden silmäillen ja alan hahmotella tulevaa viikkoa ( Me Naiset ilmestyy kerran viikossa). Sen jälkeen luen lehden huolellisemmin, teen muistiinpanoja tunnelmasta, yleisteemasta, yksittäisistä kirjiotuksista, mainoksista, muodista, kaikesta. Listaan uusia trendisanoja ja ilmiöitä, koitan pistää kuvista merkille asentoja ja ilmeitä, listaan elokuvat ja musiikin, mitä mainitaan ja sitten olenkin valmis aloittamaan uuden viikon. Lehti ohjailee viikon ...

Taas uusi Torstai! Tällä kertaa Me Naisissa oli juttua mm. lamasta. Olen aloittanut vuosia sitten kirjoittamaan kirjaa elämästäni laman lapsena. Olin ajatellut, että saan kirjan vuoden sisään valmiiksi mutta tulevan vuoen kalenteri alkaa uhkaavasti täyttyä joten aikaa kirjoittamiselle on vähän. En usko enää, että kirja koskaan valmistuu mutta se ei ole niin tärkeää. Tässä kuitenkin pala kokonaisuudesta! ” Muhennettu kasvutarina Valmistuaika useita vuosikymmeniä, mahollisesti usean sukupolven ajan Yksi lapsi desi häpeää desi nöyryytystä yksi maailma yksi elämä kattilallinen köyhyyttä kaksi sukua vanhemmat Ota lapsi ja anna sen kasvaa n. 10 vuotiaaksi. Täytä lapsi nopeasti häpeällä, nöyryytyksellä ja köyhyydellä. Pidä huoli, että lapsi kuulee kaikki vanhempia koskevat nöyryytykset ja häpäisyt, näin varmistut, että lasta on helpompi hallita paistovaiheessa. Riko maailma ja aseta se lapsen syliin. Kasvata lapsi aikuiseksi marinoituna si...

Lastenhankinnan lisäksi Me naisissa puhuttiin pelosta ja sen kokemisesta. Muutamat haastateltavat kertoivat omista peloistaan ja niiden lähtökohdista. Nyt onkin minun miettiä pelkojani. Ensimäisenä tulee mieleen se, miten paljon pelkään ihmisiä. Pelkään sitä, että kaikki inhoavat minua, eivät nää osaamistani tai ammattitaitoani tai sitä, että olen itseasiassa kiltti ja epävarma vaikka näytän kuulemma joltain muulta. Turvallinen koti.  Pelkään juuri sitä mitä minusta puhutaan selän takana, mitä inhoajat sanovat päin naamaa ja kuinka moni naura tai suhtautuu negatiivisesti. Kuulun niihin harvoihin, joita monikaan ei siedä. Olen ehkä vähän kuin yrtti Lipstikka, joko siitä tykkää hirveästi tai sitten ei lainkaan. Välimaastoa ei juurikaan ole. Pelkään siis omaa vaikutustani ihmisiin ja heidän reaktiotaan minuun. Mitä suurempi porukka, sen nopeammin häviän lähettyviltä. Tästä syystä eristäydyn usein työhuoneelle. Toinen asia mitä pelkään, on epäonnist...

Ilokseni huomasin, että Me Naisien helmikuun ensimmäisessä lehdessä puhuttiin paljon asioita, joiden arvoja ja sanomaa noudatan muutenkin. Asenteiden mukaan tästä on tulossa helpompi viikko. Lehdessä luki siitä, miten kannattaa aina kysyä ja ottaa aioista selvää huolimatta sioitä, pitää joku tyhmänä. Kannustettiin kunnolla kysymään ja tekemään, jotta ymmärtää! Juuri tänään valitin ystävällinen siitä, miksi niin monet ihmiset tyytyy eikä heitä kiinnosta mikään. Ei kehitetä itseä eikä koiteta parantaa omaa ja yhteistä maailmaa. Ihanaa, että tiedon hankintaan kannustetaan, vaikka usein se tuntuu nololta kysyä! Samoin ilahduin varsin suuresti siitä, että yksi pienen pieni kirjoitu kehotti unohtamaan ulkonäköpaineet! Seela Sella oli sanonut, että mikäli 30- vuotiaana keskittyy murehtimaan ulkonäköään, on vanhempana kurttuine ja kärttyinen. Ihanaa! Siis pois huolet ja murheet ulkonäöstä täksi viikoksi! Samoin alkulehdillä mainittiin, että jos nykymuoti ei miellytä eikä halua jatkuvasti ostaa...

Löysin vihdoin hyvän puolen meikkaamisesta. Lisäsin pitkän työpäivän jälkeen valokynää ja peilistä katsoi virkeä tyyppi. Oli ilahduttavaa nähdä, ettei naamasa näy uupumus. Sillä jaksoin hienosti koko 12 tuntisen urakan. Hyvä valokynä. Veikkaan, että siitä muodostuu mun lempimeikki. No sitten ikävämpään aiheeseen. Mun ulkonäköä ei ole juuri kommentoitu viimeisten vuosien aikana. Joku random on joskus sanonut tyylistä jotain kommenttia mutta olen itse saanut olla rauhassa kommentoinnilta. Nyt tämän neljän päivän meikkaus ja vaatetusmuutoksen jälkeen tutut ja tuntemattomat on tulleet oikein oputtelemaan olkapäälle ja kehuneet kauniiksi ja sanoneet että ,on ihana nähdä sut noin pirteenä, ilosena, reippaana ja millon minäkin. Oon saanu paljon whatssapp ja mese viestejä puolitutuilta, jotka on seuranneet somea. Yksi juttu tässä projektissa on myös se, mite kuvia voi manipuloida, miten kuka tahansa voi selfiessä näyttää supermallilta. Ja se uppoaa kaikkiin. Niin monet ke...

Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut ...

Aloitin tänään Saako lihava nainen tanssia? - projektiin liittyvän teoksen, jossa noudatan orjallisesti Me Naiset -lehden ulkonäkö ja laihdutus vinkkejä. Luen myös jokaisen tekstin huolellisesti ja pyrin omaksuman lehden maailman niin hyvin kuin vain pystyn. Lähtötilanne on se, että en ole lukenut kauneusvinkkejä, meikkausoppaita tai käherrystutoriaaleja sitten teinivuosien. Olen käynyt kampaajalla kerran viimeisen 25 vuoden aikana ja se tapahtui n. 17 vuotta sitten. Muotimaailmasta en ole ollut koskaan kiinnostunut ja pääasiassa pukeudun kimonoon, turbaabiin ja kierrätys ”silkki”mekkoon sekä maihareihin tai talvitossukoihin. Housuja olen käyttänyt joskus kymmenen vuotta sitten, tässä tapauksessa en laske kotona mekon kanssa käytettyjä housuja. En ole katsonut telkkaria vuosiin, en seurannut suomalaisia julkkiksia tai muutenkaan populaarikulttuuria. Olen keskittynyt taidemaailmaan ja jättäytynyt hyvillä mielin omaan kulttuurikuplaani, johon ei kuulu näyttelijöide...