manipulointia ja kikattelua+

Löysin vihdoin hyvän puolen meikkaamisesta. Lisäsin pitkän työpäivän jälkeen valokynää ja peilistä katsoi virkeä tyyppi. Oli ilahduttavaa nähdä, ettei naamasa näy uupumus. Sillä jaksoin hienosti koko 12 tuntisen urakan. Hyvä valokynä. Veikkaan, että siitä muodostuu mun lempimeikki.

No sitten ikävämpään aiheeseen.

Mun ulkonäköä ei ole juuri kommentoitu viimeisten vuosien aikana. Joku random on joskus sanonut tyylistä jotain kommenttia mutta olen itse saanut olla rauhassa kommentoinnilta.

Nyt tämän neljän päivän meikkaus ja vaatetusmuutoksen jälkeen tutut ja tuntemattomat on tulleet oikein oputtelemaan olkapäälle ja kehuneet kauniiksi ja sanoneet että ,on ihana nähdä sut noin pirteenä, ilosena, reippaana ja millon minäkin. Oon saanu paljon whatssapp ja mese viestejä puolitutuilta, jotka on seuranneet somea.

Yksi juttu tässä projektissa on myös se, mite kuvia voi manipuloida, miten kuka tahansa voi selfiessä näyttää supermallilta. Ja se uppoaa kaikkiin. Niin monet kehuu ja ihastelee. Miksi?

Oon kuvitellut, että ihminen saa olla nykypäivänä jo rauhassa kommenteilta mutta ei. Siis kehuminen on myös kommentointia ja varsinkin ulkonäön kehuminen on minusta erikoista. Itse vaan ahdistun siitä. Minusta on tärkeämpää olla älykäs, onnellinen ja kehittyä, tutkia..

Ja miten kauniita mun ihanat silkkimekot on. Ja huivit. Viitoista ja kimonoista puhumattakaan. Ne tuntuu päällä niin kepeiltä ja ihanilta, kuin olisi aina kietoutunut silkkilakanoihin.

Ne kuvastaa mun päänsisältöä, vilkasta ja värikästä mieltä, jota ei voi kesyttää eikä kahlita.

Tämä Me naiset – tyyli, yksivärinen ja suoralinjainen, hillitty, kuvaa alistumista, sitä miten on muunneltavissa sisältä ja ulkoa, alistuu siihen, mikä on hyväksyttyä, ettei kellekään tule paha mieli.

Musta tuntuu tämän meikkikerroksen ja opeteltujen hymyjen kanssa siltä, kuin manipuloisin ihmisiä koko ajan. Miten helppo on hymyllä ja erilaisilla asennoilla tai ilmeillä saada tietynlainen vaikutus toiseen ihmiseen.

Minusta on ollut ihanaa omassa normaalissa olemisessani se, että en ole kokenut vaikuttavani ihmisiin ulkonäköni kautta.

Ulkonäöm käyttäminen manipulointiin tuntuu väärältä ja niin primitiiviseltä. Onko totta, että meihin vaikuttaa sellaiset asiat kuin silmien tai suun asento.

En ole koskaan sietänyt sellaisiaihmiselapsia, jotka oppivat räpyttelemään silmiään siksi, että se toimii ja jatkavat sitä koko elämänsä vanhempiensa kannustuksella. Olen luullut, että niillä tyypeillä on oikeasti jokin muukin konsti selvitä ja toimia, haju tai jokin muu ominaisuus mihin he eivät voi itse vaikuttaa. Ilmeisesti ei ole, kaikki on jossain vaiheessa opeteltua kikatuksinen päivineen. Eli ilmeiden a eleiden lisäksi opettelen nauramaan ja puhumaan niinkuin naisen kuuluu.

Ihmisen toiminta on minulle niin ihmeellistä ja kuulostaa täysin hölmöltä, ihan kuin en itse olsi tästä maailmasta lainkaan.