Rakkautta koronan aikaan
En ole saanut kirjoitettua sanaakaan moneen päivään. Tilannehan on katastrofaalinen, kaikki työt peruttu, toimeentulo peruttu, laskut ei peruttu. Kauhun ja epätoivon nieleskeleminen vei tovin. Samaan aikaan pelkään sairastuvani, pelkään läheisteni sairastuvan. Mutta nyt, parin päivän hengittelyn jälkeen tilanne näyttää jo paremmalta. Yritän rentoutua, hengittää ja tehdä kaikki rästissä olevat työt, ryhtyä maalaamaan ja keskittyä omiin töihini, niihin, joista ei makseta. Olen jutellut paljon 92-vuotiaan isoäitini kansa, joka kokee koronatilanteen samanlailla kuin sota-aikaan valmistumisen hänen lapsuudessaan. Hän on kertonut mielenkiintoisia kertomuksia siitä, mitä kaikkea yhteistä näissä tilanteissa on. Olen onnellinen, että minulla on isoäiti. Olen onnellinen myös siitä verkostosta, joka minulla on. Rakkaat ystävät, jotka auttavat ja tukee minua kaikessa mitä teen, nytkin, eristyksissä. Olen iloinen siitä, että minulla on aikaa ajatella. Aikaa olla. Kaik...