Rakkautta koronan aikaan

En ole saanut kirjoitettua sanaakaan moneen päivään. Tilannehan on katastrofaalinen, kaikki työt peruttu, toimeentulo peruttu, laskut ei peruttu. Kauhun ja epätoivon nieleskeleminen vei tovin.

Samaan aikaan pelkään sairastuvani, pelkään läheisteni sairastuvan. Mutta nyt, parin päivän hengittelyn jälkeen tilanne näyttää jo paremmalta.

Yritän rentoutua, hengittää ja tehdä kaikki rästissä olevat työt, ryhtyä maalaamaan ja keskittyä omiin töihini, niihin, joista ei makseta.

Olen jutellut paljon 92-vuotiaan isoäitini kansa, joka kokee koronatilanteen samanlailla kuin sota-aikaan valmistumisen hänen lapsuudessaan. Hän on kertonut mielenkiintoisia kertomuksia siitä, mitä kaikkea yhteistä näissä tilanteissa on. Olen onnellinen, että minulla on isoäiti.

Olen onnellinen myös siitä verkostosta, joka minulla on. Rakkaat ystävät, jotka auttavat ja tukee minua kaikessa mitä teen, nytkin, eristyksissä.

Olen iloinen siitä, että minulla on aikaa ajatella. Aikaa olla.

Kaikesta huolimatta pelkään, että aika loppuu. Jokainen varmasti pelkää omalta osaltaan jotakin, minkä korona tuo tullessaan.

Minä olen sairauteni myötä pelännyt pitkään kuolevani. Ruumiini on toiminut jopa huonommin kuin isoäitini vanha keho. Olen päässyt pelosta vasta vuodeksi, sillä sen aikaa olen ollut jokseenkin terve tai ainakin paranemassa.

Nyt pelkään jälleen. Minusta on hölmöä vähätellä pelkoa. Mitä kaikkea se meissä aiheuttaa, mitä se saa meidät ajattelemaan ja tuntemaan. Koska olen tottunut pelkoon, se ei lamaannuta minua. Silti se ei ole pieni tunne. Se herättää öisin ja vapisuttaa päivisin. Se saa tekemään huonoja valintoja koska joskus tuntuu, että tämä hetki voi olla viimeinen nautinto.

Pelko saa kaiken näyttämään turhalta ja se herättää aivan päättömiä ajatuskulkuja.

Siksipä onkin hyvä olla kotona ja miettiä pelkoa ja tunteita, pureksia niitä ja antaa niiden tulla ja mennä. Olla toimimatta niiden mukaan, ihan vain tuntea ne kaikki tunteet mitä on.

Suosittelen lukemaan vaikka Gabriel Garcia Marquezin Rakkautta korelan aikaan (voisi hyvin olla koronakin) tai jos ei kykene pitkään tarinaan keskittymään niin Surullinen ja uskomatont tarina toimii myös.

Joskus ainakin Rakkautta koleran aikaan löytyi myös areenasta elokuvana. Sitä en osaa millainen se on, en ole sitä vielä katsonut mutta taidanpa tämän viikon aikana kurkistaa.

Yritetään selvitä taudista, pelosta, kauhusta ja epätoivosta. Tuetaan toisiamme, miten vaan voidaan.

Ja mikä tärkeintä, ei vähätellä toistemme pelkoa! Emme voi tietää mitä pelon taustalla on ja miltä se kullekin tuntuu.

Rakkautta!