myski impi

Me Naisissa oli juttu intuitiivisesta syömisestä, joka tuntuu olevan nyt trendikästä. Intuitiivisuus kaikessa on nyt trendikästä. Inhoan sanaa intuitiivinen. Yök. Ja koska inhoan tätä sanaa niin kovasti, annoin itselleni luvan palkita itseni intuitiivisesti kuuntelemalla Suistamon Sähköä kokonaiset kaksi tuntia. Minä olen iloinen. Tämä musiikki tekee minussa jotakin ihanaa! Suosittelen! Intuitiivinen kuvavalinta arkipäivästä No mutta se syöminen. En ihan pienestä artikkelista saanut kiinni, mitä se pitää sisällään ja tämäkin viikko on mennyt kuin siivillä, joten en ole ehtinyt tutkailla asiaa paremmin. Olen siis koittanut syödä intuitiivisesti ja itse asiassa minun kohdallani se on tarkoittanut sitä, että koitan kuunnella nälkääni. intuitiivinen kuvateksti intuitiiviseen kuvaan.. Onkohan siinä mitään järkeä, että ruokapostaukseen tuli alushousuja.. No onhan niitä syötäviä alushousuja.. onkohan tämä mnyt sitä intuitiota?  En ole koittanut rajoittaa itse...

Näyttelyn alushousuja:  Kuivuus Veri ja kipu  Kokoshnik - culotte  Pöheikkö  Sirpaleista kasattu Tyttöjen ympärileikkauksesta

Kuvissa teoksia Galleria Paperihuoneen näyttelystä syksyltä 2019

Ceci n´ nest pas une culotte - Nämä eivät ole alushousut Teos mukailee Magritten teosta ”tämä ei ole piippu” . Teos viittaa siihen, että asiat joita ympärillämme näemme, ovat monipuolisia symboleita, opittuja merkkejä asioista. Esineet, värit ja rytmitys eivät koskaan ole niin yksinkertaisia kuin luulemme ensi näkemältä. Mikäli kuvassa olevan esineen näkee vain alushousuina, niiden merkitys ei koskaan avaudu. Moni muukin asia jää meiltä huomaamatta, koska emme aina vaivaudu kutittelemaan ajatuksiamme sillä, mitä asiat voisivat olla. Tuudittaudumme siihen, että ”aikuinen tietää mikä mikäkin on ja sillä selvä”. Olemme lopettaneet ihmettelyn, kyseenalaistuksen ja mielikuvilla leikkimisen. Pari vinkkiä alushousujen ajatteluun: miksi alushousut ovat olemassa, millaiset ovat alushousut, mitä niillä tehdään, missä ne ovat, missä niitä säilytetään, kuka niitä tarvitsee ja koska? Näiden kysymysten jälkeen voi kysyä mitä muuta alushousuilla voi tehdä? Mitä ne voivat symbol...

Naiseus ja hedelmät Tässä pientä kertomusta Hauholla 4.7 alkavan näyttelyn sisällöstä ja pohdinnasta Näyttelyn kaikkia teoksia yhdistää naiseuden eri muotojen pohtiminen. Kuinka naiseksi kasvetaan ja miten nainen näkyy yhteiskunnassa nyt ja ennen. Millä symboleilla naista kuvataan, mikä viittaa naiseen ja mikä seksuaalisuuteen, voiko naista kuvata muuten kuin seksuaalisuuden kautta? Kuulin vuosia sitten erityisen hyvän huomion naiseudesta. Vuosisatoja naiselta on kysytty: oletko neiti vai rouva, oletko siis harrastanut seksiä vai et. Eikö olekin erikoinen tapa aloittaa keskustelu? Naisia on myös aina kuvattu seksuaalisuutensa kautta: teini-ikäisiä ”kukkaan puhkeamaisillaan”, neitsyitä puhtaina ja siveellisinä mehukkaina hedelminä, äitejä ihmeellisinä synnyttäjinä, jotka tietävät kaiken ja rakastavat kaikkea ja joiden seksuaalinen viehätys on jo mennyttä – hedelmä alkaa jo vanhentua, vanhoja naisia jo menetettyinä kuivuneina hedelminä ym. Siis hedelminä? Moni ...

Projektin tiimoilta olen tehnyt kaksi biisiä ja kaksi musavideota. ajatuksena oli tutkia nykykulttuuria ja rap-kulttuuria sukupuolisuuden ja naisen kehon kautta. Tuloksena syntyi pirtelöpoika- biisikaksikko Toisessa biisissä on selkeä biletunnelma ja olen pyrkinyt videossa sekä musiikissa hyvin selkeään ilmaisuun, jossa ei ole taka-ajatuksia. Biisi on vain pelkkää herutusta eikä mitään muuta. Toinen syvempi ja hitaampi pirtelöpoika, on selkeästi sanomallinen biisi. Sen tunnelma on pysäyttävä ja saa miettimään naisen kehoa välineenä, antautumista ja uuvuttavaa tarvetta tulla hyväksytyksi kehonsa kautta. Biisit tulisi katsoa peräjälkeen siten, että ensin katsoo pirtelöpoika 1. biisin ja toiseksi Pirtelöpoika 2. Varsinkin silloin huomaa kuinka helposti tunnetila muuttuu lähes härskistä hyvin vakavaan. Jostain syystä ihmisen aivot eivät toimi toiin päin samalla tavalla. Tunnelman nostattaminen on vaikeampaa kuin sen laantuminen. Tässä videot, olkaa hyvät. - Minttu

Hauhon Hovinkartanolle 3.7 avautuvaan näyttelyyn on tulossa useita kollaasiteoksia sekä alushousuveistoksia. Osan niistä esittelen täälläkin ja tuon esiin niitä kysymyksiä ja ajatuksia joita teosta tehdessäni olen miettinyt. Projektin nimikkoteos Saako lihava nainen tanssia? Olkaa hyvät. Saako lihava nainen tanssia? - julisteteos on esillä myös Pinnallinen Suomi -näyttelyssä Tampere talolla 18.6 - 25.8.2019 Projektissa naisten erikokoiset alushousut ovat tulleet pinnallisuuden symboliksi, sillä ne ovat arkinen, jokapäiväinen esine joka on kuitenkin salattu ja peitelty. Alushousut symboloivat persoonallisuutta ja ilmentävät vaatimuksia joita varsinkin naisen ulkonäköön kohdistuu. Alushousujen tulee olla kauniita ja seksikkäitä. Oma mukavuus kärsii, pääasia että näyttää hyvältä vaikka kukaan ei niitä näe. Tämä kuvaa hyvin niitä uhrauksia joita meidän on tehtävä näyttääksemme joltain mitä emme luonnostaan ole. Ulkonäön korostamisesta on tullut persoonan ja...

Hauhon hovinkartanolle on tulossa kesänäyttely, josta löytyy Mintun julisteita, alushousuja, tekstejä ja kuvamanipulaatioita. Tässä yksi ehkä provosoivimmista kuvista, joka tulee esille näyttelyyn. Näyttely valmistuu 8.6 mennessä mutta virallisesti se avataan heinäkuun puolella.     Kuvalla on väliä Mikä tekee kuvasta uskonnollisen? Mikä symboliikka ja mitkä värit yhdistetään uskonnolliseen ilmaisuun ja miksi? Entä sommittelu ja henkilönkuvaus? Miten olemme tottuneet näkemään uskonnollisten henkilöiden kuvauksen? Onko näillä yhteyttä propagandaan? Mikä on ylipäänsä vaikuttava kuva ja miksi? Tämä kuva on saanut inspiraationsa Puolassa tapahtuneesta seikasta jossa henkilö maalasi Neitsyt Marian sädekehän tilalle sateenkaaren. Sananvapaus ja ilmaisunvapaus on moniulotteinen asia niin kuin uskontokin ja uskonnolliset kuvalliset loukkaukset. Miksi tämä kuva muistuttaa meitä uskonnollisesta ilmaisusta? Kuvassa olen käyttänyt omia kasvojani, kankaiden pinnat on li...

Mutuillen sanoisin, että jokaisella naisella on alushousuja eri kategorioissa. On mukavia alushousuja, on seksikkäitä alushousuja, on niitä joita käytetään vain hätätilanteessa, on niitä jotka on niin epämukavia, että olisi melkein mieluummin kommandona. On mummopöksyjä, vähän rikkinäisiä, sekä niitä joita ei muista ostaneensa eikä myöskään oikein tiedä mistä ne ovat kaappiin päätyneet. Miksi juuri alushousut ovat sellainen vaate joka jakautuu niin moneen kastiin? Onko muissa vaatteissa tällaisia kasteja? Vai onko useamman kastin syynä se, että alushousuja tarvitsee omistaa useammat kuin vaikkapa farkkuja? Vaikeaa kuitenkaan ajatella, että kukaan säilyttäisi vaikkapa rikkinäisiä sukkia sillä ajatuksella, että käytän näitä vain jos muita ei ole puhtaana. Sukkia kuitenkin pitää omistaa suunnilleen sama määrä kuin alushousujakin. Voisiko syynä eroon olla se, että sukat ovat julkisemmat kuin alushousut? Vai se, että rikkinäinen sukka on häiritsevämpi normaalielämässä kuin rikkinä...