myski impi

Mutuillen sanoisin, että jokaisella naisella on alushousuja eri kategorioissa. On mukavia alushousuja, on seksikkäitä alushousuja, on niitä joita käytetään vain hätätilanteessa, on niitä jotka on niin epämukavia, että olisi melkein mieluummin kommandona. On mummopöksyjä, vähän rikkinäisiä, sekä niitä joita ei muista ostaneensa eikä myöskään oikein tiedä mistä ne ovat kaappiin päätyneet. Miksi juuri alushousut ovat sellainen vaate joka jakautuu niin moneen kastiin? Onko muissa vaatteissa tällaisia kasteja? Vai onko useamman kastin syynä se, että alushousuja tarvitsee omistaa useammat kuin vaikkapa farkkuja? Vaikeaa kuitenkaan ajatella, että kukaan säilyttäisi vaikkapa rikkinäisiä sukkia sillä ajatuksella, että käytän näitä vain jos muita ei ole puhtaana. Sukkia kuitenkin pitää omistaa suunnilleen sama määrä kuin alushousujakin. Voisiko syynä eroon olla se, että sukat ovat julkisemmat kuin alushousut? Vai se, että rikkinäinen sukka on häiritsevämpi normaalielämässä kuin rikkinä...

Joillain ihmisillä tuntuu olevan valtava tarve päästä kommentoimaan – muiden tekemiset, vaatteet, kehot ja yleinen olemus ovat heille kuuluvia asioita, joista heidän on oikeus sanoa mielipiteensä. Tämä on ihmeellinen asia. Ihmettely on tietysti ihmisen elämään kuuluva asia ja näin pitääkin olla, maailma on ihmeellinen paikka ja kaikista ihmeellisintä maailmassa ovat ihmiset. Mutta miksi jotkut ihmiset kokevat velvollisuudekseen ja oikeudekseen tulla ihmettelemään ääneen toisen ihmisen tekemisiä ja olemusta? Juuri hänen mielipiteensä siitä, mikä on viehättävää ja mikä ei on tärkeää. Juuri hänen mielipiteensä siitä, mikä on normaalia ja mikä ei on tärkeää. Jatkuva kommentointi tai edes kommentoinnin mahdollisuus saa minut joskus linnoittautumaan kotiin. En jaksa edes ajatusta siitä, että käydessäni kaupassa tai kirjastossa tai baarissa minun velvollisuuteni on selittää olemassaoloni kommentoijille. Haluaisin vain olla rauhassa ja elää maailmassa, tehdä omia asioita omalla tahdillan...

Voisi ajatella, että Saako lihava nainen tanssia? -projektin ”ensimmäinen osa” on alushousukulhot ja Ystävyydenpuistossa järjestetty pop-up installaatio oli tietysti alkkareiden ensimmäinen esiintyminen. Projektin toinen osa on Mintun tekemä, aivan älyttömän pähee räppibiisi nimeltä Pirtelöpoika. Biisiä ei olla virallisesti vielä julkaistu, se odottaa vuoroaan hieman tuonnempana. ;) Nyt ollaan siirrytty projektin kolmanteen osaan ja kuvataan Pirtelöpojalle musavideota. Ja se on ollut ihan sairaan hauskaa! Mulle on tullut siitä jotenkin tosi nostalgisia fiiliksiä. On ollut samanlainen olo, kun joskus lapsena. Meillä oli muksuna serkkujen kanssa vaikka mitä projekteja. Tehtiin näytelmiä, kuunnelmia, kirjoja, taidetta ja vaikka mitä. Se ilo ja onni, mitä tuollaisista projekteista saa, on jotenkin ihan omaa luokkaansa. Semmoista energistä pöhköilyä, nauramista ja ideointia. Se on ihan parasta. Huomaan, että oon ”aikuiseksi” kasvaessani unohtanut semmoisen pöhköilyn ja ottanut t...