Tekstit

Näytetään tunnisteella lihavuus merkityt tekstit.

nettituttuja..

Kuva
Oon vaihtelevasti jutellut yhden Espanjalaisen miehen kanssa vuoden verran  Hän esittäytyi taidemaalarina mutta veikkaan että hän on jotain ihan muuta. No, mua ei ole haitannut vastata hänen juttuihinsa tai puhua väreistä. Enemmän oon aatellut että on kohteliaampaa vastailla kun jättää vadtaamatta varsinkin, kun puhe on ollut taiteesta. Tänään kävin instagramissa ja hän oli laittanut tällaisia viestejä mun taiteilijasivuille  Ja tällaisia Myski-impi sivulle  oon vähän hämmentynyt.  Ajattelin jakaa tämänkin ilon teillekin koska näistä tulee aina paska fiilis. En ymmärrä miksi kukaan kokee , että toinen ihminen on vain häntä varten olemassa.  Tuntuu vielä kurjemmalta, kun olen kuunnellut hänen valituksiaan ja kurjaa elämäntilannetta ja kaikkea mahdollista ja sitten tulee tämmösiä.  Onko kohteliaita normaaleja ihmisiä enää olemassa?  Enkä ymmärrä mihin näillä pyritään. Mitä ihminen kuvittelee saavansa ...

Vihdoin musiikkivideot ovat valmiit!

Kuva
Projektin tiimoilta olen tehnyt kaksi biisiä ja kaksi musavideota. ajatuksena oli tutkia nykykulttuuria ja rap-kulttuuria sukupuolisuuden ja naisen kehon kautta. Tuloksena syntyi pirtelöpoika- biisikaksikko Toisessa biisissä on selkeä biletunnelma ja olen pyrkinyt videossa sekä musiikissa hyvin selkeään ilmaisuun, jossa ei ole taka-ajatuksia. Biisi on vain pelkkää herutusta eikä mitään muuta. Toinen syvempi ja hitaampi pirtelöpoika, on selkeästi sanomallinen biisi. Sen tunnelma on pysäyttävä ja saa miettimään naisen kehoa välineenä, antautumista ja uuvuttavaa tarvetta tulla hyväksytyksi kehonsa kautta. Biisit tulisi katsoa peräjälkeen siten, että ensin katsoo pirtelöpoika 1. biisin ja toiseksi Pirtelöpoika 2. Varsinkin silloin huomaa kuinka helposti tunnetila muuttuu lähes härskistä hyvin vakavaan. Jostain syystä ihmisen aivot eivät toimi toiin päin samalla tavalla. Tunnelman nostattaminen on vaikeampaa kuin sen laantuminen. Tässä videot, olkaa hyvät. - Minttu

Suhtautumiseroja

Kuva
Joskus kiinnitän kaupungilla huomiota siihen, että kerään paheksuvia tai kummastelevia katseita, ja ensimmäinen ajatukseni on aina “apua, nyt vilkkuu perse hameen alta” tai “apua, mulla on naamassa jotain likaa” koska itselleni minä näytän normaalilta. Tämän ihmisen minä näen aina peilistä, tämän ihmisen minä puen aamulla milloin milläkin tavalla. On outoa huomata että muille minä en olekaan normaalin näköinen, vaan kummallinen. Muut ihmiset ihmettelevät minun olemustani yhtä paljon kuin minä ihmettelen tuulipukuja, jakkupukuja, todella tyylikkäitä ihmisiä, koiria joilla on vaatteet, shokkivärjättyjä hiuksia ja niin monta muuta asiaa. Lihavoituneena ihmisenä olen huomannut että tuo katseiden määrä – sekä katseiden sisältämä paheksunta – on lisääntynyt. Katseiden paheksunta tuntuu liittyvän siihen, että minä kehtaan lihavana ihmisenä tehdä kaksinkertaisen virheen, kehtaan olla lihava ja kehtaan olla tyyliltäni erilainen. Tuntuu että lihavan naisen pitäisi sulautua seinään, pukeutu...

Kehuja ja kiitoksia

Kuva
Luin Mintun lähettämää tekstiä kiitoksen ja kehujen ääneen sanomisen tärkeydestä. Minttu oli otsikoinut tekstin sanoilla ”Onko tästä mihinkään?”. Melkein tuli tippa linssiin tekstiä lukiessa. Toivottavasti Minttu osaat ottaa tän kehun nyt vastaan, sillä kyllä on! Tekstistä todellakin on mihinkään, se on täynnä tärkeitä huomioita ja raastavaa totuutta siitä, miten hölmösti ja egoistisesti ihmiset välillä ajattelevat. Ja susta on mihinkään, susta on kaikkeen! Oot Minttu hieno ja fiksusti ajatteleva, taitava ja kaunis ihminen! Lukekaahan te muutkin. Palaveri, valmistautuminen iltaan ja salakuvausta kylppärissä, hoituu. Olen kiinnittänyt viimeaikoina huomiota siihen, miten puhun itselleni ja miten olen muiden kuullut puhuvan itselleen. Aiheeseen liittyen katsoin Vatsamielenosoituksen klipin aiheesta ”mitä jos ystäväsi puhuisi sinulle samalla tavalla?” Se oli aika valaisevaa katsottavaa. Miten uskomatonta onkaan se, millä lailla itseensä suhtautumista opitaan vanhemmilt...

Ajatuksia lihavuudesta, hyväksymisestä ja vähän seksistäkin

Olen syyttänyt lihavuutta koko ikäni milloin mistäkin. Kaikki kurjat jutut kuten yksinäisyys, epäonnistumiset, ulkopuolisuuden tunteet, masennus, sairaudet, riidat ym. ovat johtuneet muka lihavuudesta. ”Jos olisin hoikka, asiat olisivat toisin, minua kohdeltaisiin toisin, minua rakastettaisiin, minä rakastaisin. Ihmiset olisivat mukavampia, olisin itse mukavampi, olisin samanlainen kuin muut, olisin jotain muuta” Vasta tämän vuoden aikana olen tajunnut että lihavuudella ei ole mitään tekemistä oikeastaan minkään kanssa. Olen sairastanut bulimian turhaan, hävennyt ulkonäköäni turhaan ja keskittynyt aivan vääriin asioihin mitkä ovat johtaneet ahmimiseen, oksentamiseen, itseinhoon ja lamaannukseen. Miksi? Kaikki mediat tuuppaavat aivosoluihimme informaatiota, jonka mukaan lihavuus on kaiken pahan alku ja juuri. Kaikkialla halveksitaan lihavuutta, pelätään kilojen kertymistä ja yritetään päästä eroon olemassa olevista kiloista. Kiloja pitää hävetä, painoa pitää hävetä, makkaroita, vaat...