Tekstit

Näytetään tunnisteella hyväksyminen merkityt tekstit.

Suhtautumiseroja

Kuva
Joskus kiinnitän kaupungilla huomiota siihen, että kerään paheksuvia tai kummastelevia katseita, ja ensimmäinen ajatukseni on aina “apua, nyt vilkkuu perse hameen alta” tai “apua, mulla on naamassa jotain likaa” koska itselleni minä näytän normaalilta. Tämän ihmisen minä näen aina peilistä, tämän ihmisen minä puen aamulla milloin milläkin tavalla. On outoa huomata että muille minä en olekaan normaalin näköinen, vaan kummallinen. Muut ihmiset ihmettelevät minun olemustani yhtä paljon kuin minä ihmettelen tuulipukuja, jakkupukuja, todella tyylikkäitä ihmisiä, koiria joilla on vaatteet, shokkivärjättyjä hiuksia ja niin monta muuta asiaa. Lihavoituneena ihmisenä olen huomannut että tuo katseiden määrä – sekä katseiden sisältämä paheksunta – on lisääntynyt. Katseiden paheksunta tuntuu liittyvän siihen, että minä kehtaan lihavana ihmisenä tehdä kaksinkertaisen virheen, kehtaan olla lihava ja kehtaan olla tyyliltäni erilainen. Tuntuu että lihavan naisen pitäisi sulautua seinään, pukeutu...

ääniä vuoden takaa osa 2.

Kuva
Löysin toisen vuodentakaisen kirjoituksen. Eipä tiennyt Minttupoloinen mitä päässä liikkui tätä kirjoittaessa. Ja tässä ollaan. Oli aivan totta, että risteyksessä olin ja valitsin juurikin sen vaikeamman tien. Mutta hyvin menee ja päätös oli oikea , Elämä on jatkuvaa muutosta ja oivalluksia. Tänä keväänä on ehtinyt tapahtua paljon. Ulkoisesti mikään ei ehkä ole muuttunut, mutta itse koen olevani aivan eri henkilö mitä olin puoli vuotta sitten kun aloitettiin tämä projekti. Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Ei nyt varsinaisesti mitään suurta ja mullistavaa, mutta olen esimerkiksi kokeillut rajojani taiteen tekemisen suhteen niin pitkälle, etten enää muista mistä lähdin. Mistä maalasin tai mitä ajatuksia teosteni takana on ollut. Mistä ammensin kaiken, mitä halusin sanoa? Tuntuu kuin olisin tienristeyksessä. Pitäisi joko palata tai jatkaa eteenpäin johonkin tuntemattomaan. Itseni tuntien valitsen tuntemattoman. Itsensä haastaminen ja uusien asioiden oivaltaminen on aina o...

Naiseuden paineita

Alushousujen pop-up installaation jälkeen olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja kehosta ja naiseudesta, naiseksi kasvamisesta sekä paineista, joita naiseus aiheuttaa. Samoin feminismi on puhuttanut paljon. En tiedä missä vaiheessa feminismin merkitys on muuttunut ihmisten mielissä miesvihaksi? Olen keskustellut useiden ihmisten kanssa kulttuurin vaikutuksesta ja muutoksesta sekä kehityksestä. Monet ovat kokeneet, että pohtiessani naisen asemaa ja ulkonäköpaineita, syytän aiheesta miehiä. Mietin tätä paljon, miksi monet miehet kokevat tällaisen keskustelun uhkaavana? Onko näiden miesten ajatus se, että vain miehet vaikuttavat kulttuuriin? Kyllähän naiset ylläpitävät sukupuolirooleja ja vaikuttavat kulttuuriin ja sen kehitykseen yhtälailla kuin miehetkin. Me kaikki ihmiset teemme kulttuurin, sukupuolesta riippumatta. Minun parhaat ystäväni ovat miehiä. Olen aina elänyt miesten keskellä ja kasvoin veljeni ja hänen ystäviensä kanssa. Ehkä siksi olen suorapuheinen ...

Alushousut 10/575

Kuva
Tänään 20.2. Hämeen Sanomissa paljastui meidän salaisehko projekti Hämeenlinnassa. Nimittäin ensi lauantaina 23.2. tulee Ystävyydenpuistoon ilmestymään alushousujen pop-up installaatio! Mikäli olet liikenteessä tuolloin, käy ihmeessä paikan päällä ihmettelemässä. Meille voit tänne blogiin tulla kirjoittamaan pop-upin aiheuttamista fiiliksistä, kuulemme niitä mielellämme. Ohessa alushousuihin enemmän syventyvää tekstiä Mintulta. :) Meri Juttu pop-up installaatiosta Hämeen Sanomissa 20.2.2019 Alun perin olin ajatellut tehdä alushousuja vain eri muotoihin eri vartalomallien ja kokojen mukaan. Niitä oli tarkoitus laittaa sisäkkäin kokojen havainnoimiseksi. Nyt, kun olen elänyt alushousujen keskellä useamman viikon, tai oikeastaan kuukauden, olen päätynyt siihen, etteivät pelkät alushousut riitä. Alushousu itsessään on kovin kaunis kapine. Muodossaan se tuo esiin kaikki veistokselliset ominaisuudet joita olen kaivannutkin, tietenkin symboliikasta puhumattakaan. Ku...

Traumoja kaikesta

Kuva
Viimeaikoina olen useasti törmännyt keskusteluun ”taakkasiirtymästä”. Siis siitä, miten ihmiset eivät kanna vain omia traumojaan, vaan myös vanhempiensa, isovanhempiensa ja jopa koko sukupuunsa traumoja. Monet suvuille tai perheille tapahtuneet asiat voivat olla niin kauhistuttavia tai järisyttäviä, että niistä on erittäin haastava puhua kenellekään. Eikä asioiden myös tarvitse olla kuin vähän vinksallaan, kun puhumisesta tulee vaikeaa. Ja asioista puhuminen on kuitenkin paras lääke kaikkeen. Ainakin mun mielestä.Tuli tämä kaikki mieleen tästä Mintun seuraavasta tekstistä ja halusin lähinnä vaan sanoa, että muistetaan puhua ja kuunnella ja kysyä ja keskustella ja analysoida ja puhua vielä vähän lisää! :) Meri Voi traumat ja kasvaminen sekä itsetunto ja sen kehittäminen. Onneksi itsetuntoa voi kehittää aikuisenakin, eikä se ole edes kovin vaikeaa. Minä en usko, että pelkkä lihavuus on se juttu, miksi ihmiset kärsivät lihavuudestaan tai ulkomuodostaan. Eihän kaikki ruumistaan v...

Onko kaikki yhtä viallisia?

Kuva
Kävelen kadulla ja on vähän kiire. Tekee mieli juosta, mutta alan miettimään kuinka oudolta se näyttää, kun en ole juoksemassa esim. bussiin tai minulla ei ole lenkkivaatteita päällä. Katson olkieni yli joka puolelle. Eihän kukaan vaan katso? Alan juosta pyrähdellen jalkakäytävää pitkin. Risteyksen takaa kääntyykin vastaan kulkija. Lehahdan tulipunaiseksi, hiljennän tahtia nolosti ja koetan jatkaa matkaa mukamas luonnollisesti. Jostain syystä hävettää. Kaikki ihmiset tekee hassuja asioita silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Meillä kaikilla on jänniä tapoja, joita piilottelemme vaan itsellämme ja toteutamme vain yksin. Maailma voisi olla paljon mielenkiintoisempi ja iloisempi paikka, jos tekisimme hassuja asioita myös muiden nähden, häpeästä välittämättä! Seuraava teksti on jatkoa Mintun ma 28.1. julkaistulle tekstille! <3 Meri Nyt pahin ongelmani on luonteeni. En saa pidettyä sisälläni valitusta enkä ilkeitä sanoja. En osaa käyttäytyä minulta odotetulla tavalla. En pys...

Langanpäiden keräilyä

Kuva
Hirmu pitkä paussi ehti vahingossa hurahtaa edellisestä tekstistä! Viime viikko oli tooosi kiireinen, ei ehtinyt edes stressaamaan. :D Palaveristakin on ehtinyt aikaa vierähtää, yritän nyt muistella, mitä kaikkea käytiin viimeksi läpi. Juteltiin paljon siitä, miten itse kokee olevansa ja miten se näyttäytyy ulkopuolisille. Ja siitä myös, että onko sillä mitään väliä. Onko millään mitään väliä ja kannattaako mitään murehtia, jos itsellä on hyvä olo itsensä kanssa? Päästiin siihen lopputulokseen, että meillä molemmilla on aika hyvä olla just nyt. Se on aika siistiä, eikä siihen pitäisi antaa minkään ulkopuolisen asian vaikuttaa. Suunniteltiin myös musavideoiden sisältöä, pitää tehdä niistä ihan oma juttu jossain vaiheessa. Tulee aika monipuolista materiaalia. Kuvia käytiin myös ottamassa, tässä pari! :) <3 Meri

Kehuja ja kiitoksia

Kuva
Luin Mintun lähettämää tekstiä kiitoksen ja kehujen ääneen sanomisen tärkeydestä. Minttu oli otsikoinut tekstin sanoilla ”Onko tästä mihinkään?”. Melkein tuli tippa linssiin tekstiä lukiessa. Toivottavasti Minttu osaat ottaa tän kehun nyt vastaan, sillä kyllä on! Tekstistä todellakin on mihinkään, se on täynnä tärkeitä huomioita ja raastavaa totuutta siitä, miten hölmösti ja egoistisesti ihmiset välillä ajattelevat. Ja susta on mihinkään, susta on kaikkeen! Oot Minttu hieno ja fiksusti ajatteleva, taitava ja kaunis ihminen! Lukekaahan te muutkin. Palaveri, valmistautuminen iltaan ja salakuvausta kylppärissä, hoituu. Olen kiinnittänyt viimeaikoina huomiota siihen, miten puhun itselleni ja miten olen muiden kuullut puhuvan itselleen. Aiheeseen liittyen katsoin Vatsamielenosoituksen klipin aiheesta ”mitä jos ystäväsi puhuisi sinulle samalla tavalla?” Se oli aika valaisevaa katsottavaa. Miten uskomatonta onkaan se, millä lailla itseensä suhtautumista opitaan vanhemmilt...