Alushousut 10/575

Tänään 20.2. Hämeen Sanomissa paljastui meidän salaisehko projekti Hämeenlinnassa. Nimittäin ensi lauantaina 23.2. tulee Ystävyydenpuistoon ilmestymään alushousujen pop-up installaatio!

Mikäli olet liikenteessä tuolloin, käy ihmeessä paikan päällä ihmettelemässä. Meille voit tänne blogiin tulla kirjoittamaan pop-upin aiheuttamista fiiliksistä, kuulemme niitä mielellämme.

Ohessa alushousuihin enemmän syventyvää tekstiä Mintulta. :) Meri

Juttu pop-up installaatiosta Hämeen Sanomissa 20.2.2019

Alun perin olin ajatellut tehdä alushousuja vain eri muotoihin eri vartalomallien ja kokojen mukaan. Niitä oli tarkoitus laittaa sisäkkäin kokojen havainnoimiseksi. Nyt, kun olen elänyt alushousujen keskellä useamman viikon, tai oikeastaan kuukauden, olen päätynyt siihen, etteivät pelkät alushousut riitä.

Alushousu itsessään on kovin kaunis kapine. Muodossaan se tuo esiin kaikki veistokselliset ominaisuudet joita olen kaivannutkin, tietenkin symboliikasta puhumattakaan.

Kuitenkin halusin viedä asiaa vielä pidemmälle ja kokeilla erilaisia materiaaleja alushousujen pinnalle. Kuitenkaan luopumatta symboliikasta ja tarkoituksista, joiden takia näitä alushousuja teen.

Kaikissa teoksissani on nähtävillä huumorin pilkahduksia vakavista aiheista huolimatta. Olen itse kyllästynyt ottamaan itseni ja maailman liian vakavasti, mikä tietysti hiertää monen taideihmisen mieltä niin kuin kovettuneet kalsarit konsanaan.

Tietysti suhtaudun taiteeseeni tietyllä vakavuudella ja pyrin tekemään vain laadukasta taidetta. Sisällön ja sanoman on oltava tärkeää ja puhuttelevaa. Mutta haluan, että teoksia voi katsoa monelta kannalta, eikä se vakavuus ole se maailman tärkein asia. Vaikeita aiheita on yleensä helpompi käsitellä huumorin kautta ja oivallukset syntyvät mutkattomammin kun mieli ei ole kireä. Jokainen kuitenkin tyylillään.

Ensimmäiset, karva-alushousut, syntyivät tietenkin perimmäisen kysymyksen myötä, että miksi naisten tulee olla karvattomia. Bikinirajaa tai muita häpykarvoja ajelee tai ajelututtaa useimmat naiset. Tämä operaatio saattaa olla kivulias ja aiheuttaa helpommin karvatupen tulehduksia ja muita näppylöitä sekä ihon alle kasvavia karvoja, jotka nekin voivat olla kivuliaita. Kuitenkin kovin harva näkee näitä ajeltuja haaro välejä. Miksi siis teemme sitä?

Onhan haaro väli kieltämättä jotenkin siistimmän oloinen huoliteltuna ja helpompi pitää puhtaana, kovin rehottavat karvat kun kuitenkin kerää likaa ja bakteereja. Mutta se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi naisen olisi ajeltava karvansa, jotta olisi viehättävä. Eiväthän miehetkään ajele karvojaan, tai jos ajelevat, ei monikaan nainen taida innostua siitä kovasti. Karvat siis kuuluvat maskuliinisuuteen. Ja hui kamala jos nainen on maskuliininen. Kyllähän jokaisen hyvän naisen kuuluu olla himottava sisar hento valkoinen jonka kaavun alla on karvaton jumalatar.

Naisten karvoitus on kiistelty aihe. Toiset naiset pitävät karvattomuutta niin itsestään selvänä etteivät näe siinä mitään ongelmaa. Meidät on niin opetettu siihen että jo lapsena naiset alkavat ajella karvojaan joka puolelta kehoa.

Karvakalsarit syntyivät siis tästä ajatuksesta, karvojenajelupakon saattelemina. Näissä kalsareissa on aivan sama, onko karvoitusta itsellä vai ei. Alushousuissa niitä on aivan riittämiin vaikka pienelle kylälle.

Toisekseen karvakalsarit ovat todella kaunis esine. Ne muistuttavat afrikkalaista heimopäähinettä jossa eri eläinten karvat ja sulat hulmuavat käyttäjänsä juostessa. Tämä mielikuva oli mielenkiintoinen, sillä näin erilaisia rouvashenkilöitä juoksemassa karvakalsareissa savannilla. Kaunista!

Karvat kalsareihin sain lahjoituksena. Ne olivat ylijääneet hiuskuidut, joista oli alun perin pitänyt tulla rastoja, mutta yllätyksekseen ne päätyivätkin alushousuja kaunistamaan. Koskaan ei voi hiuskuidutkaan tietää mitä elämä tuo tullessaan.

Kävin muutamia viikkoja sitten myös Kiasmassa Shoplifterin näyttelyssä, jossa hiuskuituja oli ripustettu kattoon erilaisiksi pötkylöiksi suuren huoneen täydeltä. Se oli varsin hauska kokemus ja ilahduin tietysti siitä, että joku tunnustettu taiteilija käyttää samaa materiaalia omassa työssään, tosin hiukan suuremmassa mittakaavassa. Siihen teokseen eivät lahjoituskuidut olisi riittäneet.

Olin myös iloinen siitä, että teoksen värikkyys ja muoto sekä kosketeltavuus toi hyvän mielen eikä ollut pönöttävää ja vakavaa, sitä ei liioin tarvinnut ymmärtää, kokea vain. Mielestäni teoksissa on parasta se, että ulottuvuuksia on monia eikä tarvitse lukea sivutolkulla tekstiä kokeakseen teoksen. Sitten vasta kun on jo mieltynyt teokseen, on ihana lukea, mitä taiteilija sillä haluaa sanoa.

<3 Minttu

Ihanat karvakalsongit!