Tekstit

Aimo joutui kissahyökkäyksen kohteeksi

Kuva
Rauni ja Aimo ovat joutuneet kissahyökkäysten kohteeksi. Omituisinta tässä on se, että Rauni on saanut säästää osan kukistaan mutta Aimon kukat ovat kadonneet parempiin suihin.         Kuvassa Aimo kissahyökkäyksen jälkeen Raunilla on yksi puhjennut kukka ja muutamia nuppuja. Nuppuja on tulossa lisääkin. Aimolta on sen sijaan viety kaikki nupun alutkin. Sen yläosat on ikävästi pureksittu ja säikeet sen sisuksista ovat näkyvillä. Se ei haittaa Aimon säntillistä kasvutapaa muta tietenkin häiritsee sen siistiä ulkonäköä. Huom. Rauni pyrkii kauemmas Aimosta Rauni on pysynyt yhtä pörheänä ja sekavasti kasvavana kuin aiemminkin ja se näyttää voivan kaikin puolin paremmin kuin Aimo. Se selkeästi hakeutuu Aimosta poispäin, minkä voi tulkita myös pakoyritykseksi kärsivästä lajitoverista, jos jätetään huomiotta se, että kasvit erkaantuivat jo heti alussa ennen, kuin Aimo haavoittui. R auni on saanut säästää kukkansa ainakin toistaiseksi Kasvit nimittäin lev

Vuorovesielämää ja Miltä tuntuu olla tekokukka?

Kuva
 Aika aloittaa uusi matka kohti uusia kokeiluja!  Vuonna 2022 aloitin projektin Vuorovesielämää- aika poikkeusolojen ja normaalin välissä.  Projekti käsittelee ihmisen erkaantumista muista ihmisistä koronarajoitusten aikana. Tutkailen erilaisia toimintoja, joita eristys ja sosiaalisten suhteiden puute aiheuttavat esimerkiksi eläinten ja kasvien (jatkossa muunlajisten) kanssa lähentyminen, käytötapojen ja totuttujen käytösmallien muuttuminen jne.  ( Täältä voit käydä lukemassa lisää, maksumuurin takana ) Jaan projektia alaotsikoihin ja näiden pohjalta rakennan pienempiä kokonaisuuksia. Myski-impi blogissa seuraillaan, miten projekti etenee. Aloitetaan osalla, jota työstän tällä hetkellä  Miltä tuntuu olla tekokukka? -Päiväni kasvina  Tämän osuuden myötä opetelen kommunikoimaan kasvien kanssa, siten, että pyrin tekeytymään itse niin lähelle kasvia kuin pystyn ja näin pyrin muodostamaan erilaisia suhteita kasvien kanssa.  Käytän apunani talvikaktuksiani Raunia ja Aimoa, jotka olen istutt

Julkaisuja mtv:llä ja Me Naisissa

 Mtv uutiset julkaisi kirjoituksen kokeilusta kesälä 2021 https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuvataiteilija-minttu-paatti-noudattaa-naistenlehden-vinkkeja-useiden-kuukausien-ajan-havainnot-yllattivat-ei-siina-jaanyt-aikaa-edes-ajatella/8166928?fbclid=IwAR378qPfUMUmNj7AKofs3fQcEi-J56pQtiHGwJdJRAMpbSR4X0TkBoN52u8#gs.4ukp7g Me Naiset julkaisi kokeilusta syksyllä 2020   https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006708463.html

Puoli vuotta kokeilun jälkeen

Mitä minulle jäi kokeilusta?  Hämmennys voi olla ehkä kuvaavin sana. 9 kuukautta elämää jonkun ulkopuolisen tahon ohjeilla, sellaisen taho, jota ei koe omakseen, on todella rankkaa.  Mielenterveys on koetuksella sellaisen rupeaman jälkeen ja itseensä uudelleentutustuminen on paikallaan.  Olen vihdoin kevään aikana ryhtynyt huomaamaan mistä olen oikeasti kiinnostunut ja mitä haluan elämältä, itseltäni ja ympäristöltäni. Jatkuva  syyllisyys ja tarkkailu on hiljalleen jäänyt vähemmälle ja elämä alkaa olla nautittavaa.  Tämä oli hurja kokeilu, jonka uskon vaikutytaneen syvästi minuun ihmisenä ja taiteilijana. Uskon, että ymmärrän ihmisyyttä ja ihmisen toimintaa paljon paremmin ja uskon saavuttaneeni osan tavoitteestani, ymmärrän oman asemani naisena jaihmisenä selkeämmin, ymmärrän naiseutta, ulkonäköpaineita ja naiseuden historiaa paljon paremmin kuin aiemmin.  Onneksi elämme maailmassa, jossa voimme itse määrittää oman elämäme normit ja tavan elää. Vaatii vain rohkeutta elää omannäköistää

Me Naisten jälkeinen alku

  Edellisestä kirjoituksesta on jo tovi. Tarvitsin tauon. Me Naiset-projekti oli rankempi kuin oletin ja vaati muutaman kuukauden toipumisen ja miettimisen. En ole vieläkään saanut ajatuksiani täysin jäsenneltyä mutta jotakin selkeyttä on jo havaittavissa. Olen keskittynyt lähinnä musiikin kuunteluun ja ilonaiheiden löytämiseen. En oikeastaan enää muistanut, mikä tuottaa minulle iloa, mikä tekee minun elämästäni hyvää ja mielekästä. Oli hämmentävää tajuta, että niin lyhyessä ajassa, kuin 9 kuukuatta, voi unohtaa itsensä. En tosin ole varma, olenko koskaan ajatellut tietoisesti sitä, mistä nautin ja mikä tekee juuri minut onnelliseksi. Olen vain tehnyt asioita ja mennyt eteenpäin. Nyt koitan ottaa erilaisen asenteen elämään ja oikeasti tutustua itseeni. Miten se ihminen, jonka kanssa viettää 24/7 voikaan olla niin vieras? En tiedä pystyykö kukaan määrittelemään itsensä tai edes oikeasti nimeämään asioita jotka tekevät onnelliseksi. Kaikki on kuitenkin lopulta aika mo

Galleria Koneessa Hämeenlinnassa 24.10-17.11.2020

Kuva
MINTTU SAARINEN Saako lihava nainen tanssia? 24.10. - 17.11.2020  Minttu Saarisen näyttelyssä videoteokset, maalaukset ja esinekoosteet puhuvat naiseudesta, elämästä ja kehollisuudesta. Lihavuuden stigma ei kohdistu vain ylipainoisiin naisiin vaan kaikkiin naisiin sosiaalisena ja emotionaalisena ongelmana.  Ruumiin paino ja koko ovat keskeisiä naisruumiin hyväksyttävyyden määrittelijöitä, mikä aiheuttaa riittämättömyyden tunteita ja estää nauttimasta täysipainoisesta elämästä.  Lihavuus symboloi kontrollin menetystä, sairautta, yhteiskunnan rappiota, laiskuutta ja älyllistä heikkoutta, monia sellaisia asioita, joita on historiassamme liitetty yleisesti naissukupuoleen. Tanssi puolestaan ilmentää älyllisyyttä, kulttuurin kehitystä, seksuaalisuutta, sulokkuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tanssin voi siis käsittää lihavuuden vastakohtana.  Näyttelyni teokset käsittelevät naiseuteen ja naisen kehoon kohdistuvia vaatimuksia, rituaaleja, toiveita ja mielikuvia, joita yhteiskunnallinen keskustelu,

16 päivää jäljellä!

Noin kahden viikon päästä alkaa näyttelyni Saako lihava nainen tanssia? Galleria Koneessa Hämeenlinnassa. Olen uppoutunut näyttelyn teoksiin, ripustukseen ja teksteihin. Näyttelystä tulee henkilökohtainen, rohkea ja paljastava. Laitan itseni likoon kaikin mahdollisin tavoin, pieni häpeä ja jännitys on läsnä takaraivossa. Mielessäni pyörittelen kokemiani asioita Me Naiset-projektista, joka loppuu 16 päivän päästä. Tänään on keskiviikko. Lehti ilmestyi tänään. Olen jo muutama viikko sitten huomannut itsessäni irtautumista projektista. Loppusuora häämöttää ja omistautuminen alkaa hiipua. Yritän pinnistää ja lukea uusimman lehden. Sivulla 16 alkaa jo ahdistaa. Silmälasikehyksillä ilmettä kasvoihin, meikkivoidemainos, pikainen kertomus jonkun häämatkasta ja lukemista kirjoista, jonkun henkilön katsaus omaan syksyyn, rakkauteen ja keskenmenoon, kirjasuosituksia, apteekkituotemainos, kuvia meikatuista naisista, jotka katsovat kaihoisasti tai intensiivisesti hiukan kamerasta sivuun,