torstai 17. tammikuuta 2019

Jatkoa feminismin olemuksen pohdintaan

Tällä viikolla projekti on mun osalta edennyt verkkaisesti taustahommia tehdessä. Monenlaisia mielenkiintoisia yhteistyöhakemuksia on lähtenyt eteenpäin, saa nähdä, mitä kaikkea ne poikii. Seuraava teksti jatkaa pohdintaa feminismin ympärillä. Ja by the way, meidät löytää nyt myös Bloglovin`ista! :)

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19749645/?claim=yca9xxzd3s6">Follow my blog with Bloglovin</a>

Lainaus Wikipediasta feminismistä:

”Feminismi on naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä radikaali liike.[1]. Feminismin historia jaetaan useaan aaltoon, joissa on ollut eri tavoitteet. Feminismin (naisasialiikkeen) alkuperäisenä tavoitteena 1800-luvulta alkaen oli miesten ja naisten samanarvoisuuden tavoittelu yhteiskunnallisessa elämässä. 1960-luvulta alkaen feminismi on voimakkaasti korostanut naisten itsenäistä kulttuuria ja arvomaailmaa sekä tuominnut miesten perinteisen valta-aseman.[2] Ensimmäinen suomalainen naisjärjestö perustettiin 1884.[3]”

Niin feminismillä kuin kaikella muullakin toiminnalla on ääriliikkeensä. Eikö me ihmiset olla jo opittu, että ääriliikkeet ovat niitä jotka näkyy. Tämä kun toistuu kaikkialla, oli kyse ammattiliitoista, uskonnosta, politiikasta tai vaikka surrealismista.

Kuitenkin, olen siis hyväksynyt oman feminismini. Olen siis osa jotakin liikettä haluamattani. Uskon vakaasti siihen, että jokainen ihminen sukupuoleen, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta omaa saman ihmisarvon huolimatta varallisuudesta tai muusta yhteiskunnallisesta asemasta, ulkonäöstä puhumattakaan.

Olen seurannut viime aikoina uutisia naisen asemasta ja kohtelusta maailmalla sekä tietenkin täällä meidän suunnalla. Kyllä on paljon vielä muutettavaa asenteissa joka puolella. Mutta ei mikään ihme. Siitä kun on vain n. 100 vuotta, kun naiset ovat saaneet äänestä. Aborttikin on kielletty monissa paikoissa niin kuin moni muukin naisen oman kehin määräämiseen liittyvä asia.

Miten olen monesti miettinytkään kuinka olisi helppoa olla mies. Ei olisi niin suuria ulkonäköpaineita - okei, joillakin on, mutta suurin osa tuntemistani miehistä ei juuri kriiseile hiusten, ryppyjen tai parin makkaran tähden. Miksi siis naisen pitää olla niin saakelin täydellinen? Naisten lehden tursuaa ulkonäkövinkkejä, paineita ja vaatimuksia, mitä miesten lehdissä on? No naisia tietty jotka täyttävät nuo kaikki naistenlehtien vaatimukset.

Onneksi suurin osa miehistä ei vaadi samaa varustusta elämänkumppaneiltaan mutta pariutumisvaiheessa voi olla hankalaa löytää tyyppiä, joka ei niinkään välittäisi siitä, mitä muut ajattelevat. Itse olen törmännyt tähän muutaman kerran. Olin aivan rakastunut yhteen mieheen vuosia sitten. Hän piti persoonastani mutta häntä selkeästi haittasi pinkit hiukseni jotka sojottivat ympäriinsä. Värjäsin ne tavallisen ruskeaksi ja kampasin kauniiksi, tämä oli erään ystäväni neuvo, jota päätin kokeilla. Heti kelpasin ja mies näki minut naisena. Se oli outoa.

Nyttemmin olen katunut asiaa sillä miksi edes kuvittelin, että elämästä tulisi jotakin sellaisen miehen kanssa, joka ei hyväksynyt edes sojottavia hiuksia? Niitä, jotka olivat minun mielestäni niin ihanat. (Huomautuksena se, että värikkäät hiukset eivät olleet silloin vielä muodissa vaan shokkivärit piti tilata muualta.)

tiistai 15. tammikuuta 2019

Ajatuksia feminismistä

Feminismi -sana tuntuu kaipaavan päivitystä. Termistä, jonka sisällön tulisi olla itsestään selvä arvo arkipäivissämme, on tullut punainen vaate ja väärinymmärryksien kulmakivi. Näin tulen välillä ajatelleeksi. Tässä myös Mintun mietteitä samasta aiheesta. -Meri

En ole koskaan mieltänyt itseäni feministiksi. Olen kokenut olevani kaikkien määritelmien ulkopuolella enkä ole pitänyt siitä että minua luokitellaan johonkin kategoriaan itseni tai muiden toimesta.

Viime vuosina olen hyväksynyt sen, että en pääse siitä mihinkään, että olen nainen ja taiteilija eli naistaiteilija. Tähän törmää valitettavan usein. Pääasiassa nykyisinkin menestyneet taiteilijat ovat miehiä, on niitä muutamia poikkeuksiakin tietenkin mutta sama kaava toimii taidemaailmassa kuin muuallakin, naiset eivät menesty tai tienaa niin hyvin miehet. Menestyneet naistaiteilijat ovat usein liitoksissa miehiin, osa on entisiä pornotähtiä tai seksuaalisesti virittyneitä malleja, miehille siis entuudestaan tuttuja sellaisesta ympäristöstä mikä ei liity taiteeseen tai on naisen vartaloon ja näin ollen jollain tapaa ulkonäköön keskittyvää.

Olen törmännyt viime aikoina usein feminismin vastustajiin. En ole saanut mitään järkevää keskustelua aiheesta aikaiseksi mutta muistan erään keskustelun jossa miehen toiminta ryhtyi ärsyttämään minua ja sanoin jotenkin näin ” jos asiat ei muutu niin ryhdyn feministiksi” vastaus oli ”älä herran jumala siihen ryhdy”. Miksi? Mitä vikaa siinä on?

Samoin eräs naispuolinen ystäväni totuudenvimmassaan kertoi kuinka hänen miespuoliset ystävänsä kyselivät minusta että ”onko se se feministin näköinen”, ”ai se läski”, ” ai se joka kuvittelee olevansa jotakin”. En tiedä miten nämä asiat liittyvät toisiinsa mutta minusta ne kertovat enemmän sanojistaan kuin minusta. Mutta miten feministi sanasta on tullut haukkumasana? Minä olen ymmärtänyt feminismin tasavertaisen yhteiskunnan tavoitteluna jossa kaikilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet. –Minttu


lauantai 12. tammikuuta 2019

Palaveripohdintaa

Viime viikon palaveri pyörii vieläkin mielessä. Pyritään luonnollisesti näkemään projektin tiimoilta usein, vaikka tässä palapeliduuniyhteiskunnassa se on välillä haastavaa. Siinä joutuu tasapainoilemaan sellaisella rajalla. Vaikka välillä tuntuu, ettei jaksaisi, niin erilaiset työkuviot ja projektit pitää myös mielen virkeänä ja ruokkii toisiaan. Mä olen itse sellainen joka suuntaan intohimoinen tyyppi. :D

Mutta anyway palaveri oli mahtava. Puhuttiin tosi paljon projektista ja annettiin ajatuksen lentää kaikessa siihen liittyvässä. Suunniteltiin teoskokonaisuuksia ja kuvattiin alushousukulhoja, joista tulikin postattua monta kuvaa edellisen tekstin yhteydessä. Alettiin myös miettimään Myski-impi -brändin, joo voi jo sanoa brändi (tai kollektiivi tai elämäntapa tai tai…) ympärille erilaisia oheistuotteita. Työn alle on lähiaikoina tulossa heijastimia, kangaskasseja ja tietysti totta kai alushousuja! Mutta niistä lisää myöhemmin.


Minttu kun tulee tulevaisuudessakin syöksemään analyyttistä ajatusten virtaa, niin mä kertoilen konkreettisemmin meidän päivistä ja projektin etenemiseen liittyvistä asioista. Kaiken meidän höpöttelyn lisäksi maalausteosten pohjat on työn alla ja musiikki musavideoon viimeistelty. Seuraavalla viikolla pidetään musavideopalaveri ja pitäisi saada kuvakässäri aikaan. Innolla odotan, mitä kaikkea kreisiä silloin syntyy!

Minttu työn touhussa viimeistelemässä räppibiisin taustoja.

Maalauspohjien rakentamista.

<3 Meri

torstai 10. tammikuuta 2019

Alushousuinstallaatio

Meillä oli toissapäivänä Mintun kanssa pähee palaveri. Vietiin juttuja taas hurjasti eteenpäin höpisemällä kaikenlaista. Ideoitiin uusia ja jännittäviä Myski-impeen liittyviä asioita, mistä saatte tuonnempana tietenkin kuulla lisää! :)

”Saako lihava nainen tanssia?” -projekti käsittelee naiseutta sekä lihavuutta monipuolisten maalaus-, video-, ääni- sekä installaatioteosten kautta. Yhdeksi keskeiseksi teemaksi on noussut naisten erikokoiset alushousut. Minttu on tehnyt upeita kulhoja alushousuista, joita myös palaverin yhteydessä kuvattiin. Tässä Mintun pohdintaa teosten takaa ja muutama mieletön kuva!


Mietin pitkään miten saisin tuotua naisen vartalon eri kokoja ja muotoja konkreettisesti esille.

Naisen vartaloon ja kokoon liittyy niin paljon erilaisia mielikuvia ja symboliikkaa, että sanomani esiin tuominen vaikutti mahdottomalta.

Taiteessa on tutkittu usein ihmisen takapuolia ja eläimellistä vaistoa tuijottaa pyllyjä. Tämä on eläinmaailmassa näkyvä ja hyväksytty toiminta mutta jostain syystä me kiellämme oman eläimellisyytemme emmekä myönnä, että esim. kahvilassa istuessamme katsomme ohikulkevien pyllyjä. Se on täysin normaalia, eikä siinä ole mitään seksuaalista, takamus on se kohta, mihin katse jää, liikkuuhan se niin jännittävästi samalla kun ihminen kävelee..


Alushousut olivat mainio materiaali toteuttaa ajatukseni, sillä niihin liittyy ihmisyyden perusasioita seksuaalisuudesta arkipäivään. Eri kehon muodot tulee esiin ja alushousut jos mikä, on jokaiselle tuttu asia, vaikka lopulta aika harvoin kukaan niitä alushousuja oikeasti näkee, oli sitten miten vilkas seksielämä tahansa.

Alushousut ovat myös se esine, jota kaikissa lihavia pilkkaavissa elokuvissa heitellään pitkin poikin ja kaikki yhdessä kivasti nauravat suurille alushousuille. Tämä on aiheuttanut monelle naiselle traumoja koosta huolimatta.


Samoin mummokalsareille, muotoileville alushousuille, menkkapöksyille ja kaikille muille paitsi seksikkäille alushousuille irvaillaan. Miksi ihmeessä? Olisiko kiva käyttää aina pitsisiä alushousuja jotka painavat pitsikuvion takamukseen kun istuu 8 tuntia luennoilla? Ei tulisi mieleenkään.


Alushousujen mielenkiintoisen symboliikan lisäksi niiden muoto kiehtoo minua. Kuinka saada alushousut näyttämään siltä, että niissä on sisällä ihminen? Kuinka saada kymmenen kokoa alushousuja sisäkkäin siten, että ne ovat kaikki samanmuotoisia? Onko edes niin paljoa samanmuotoisia takamuksia?

Tästä lähtikin sitten uusi haara alushousukulhojen tekemisessä. Lähdin nimittäin tutkimaan erimuotoisia takamuksia sen sijaan että olisin keskittynyt eri kokoihin.

Veikkaan, että tästä alushousuprojektista tulee vielä hyvin mielenkiintoinen ja jännittävä tutkimus kehollisuudesta.


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Ajatuksia lihavuudesta, hyväksymisestä ja vähän seksistäkin

Olen syyttänyt lihavuutta koko ikäni milloin mistäkin. Kaikki kurjat jutut kuten yksinäisyys, epäonnistumiset, ulkopuolisuuden tunteet, masennus, sairaudet, riidat ym. ovat johtuneet muka lihavuudesta. ”Jos olisin hoikka, asiat olisivat toisin, minua kohdeltaisiin toisin, minua rakastettaisiin, minä rakastaisin. Ihmiset olisivat mukavampia, olisin itse mukavampi, olisin samanlainen kuin muut, olisin jotain muuta”

Vasta tämän vuoden aikana olen tajunnut että lihavuudella ei ole mitään tekemistä oikeastaan minkään kanssa. Olen sairastanut bulimian turhaan, hävennyt ulkonäköäni turhaan ja keskittynyt aivan vääriin asioihin mitkä ovat johtaneet ahmimiseen, oksentamiseen, itseinhoon ja lamaannukseen. Miksi?

Kaikki mediat tuuppaavat aivosoluihimme informaatiota, jonka mukaan lihavuus on kaiken pahan alku ja juuri. Kaikkialla halveksitaan lihavuutta, pelätään kilojen kertymistä ja yritetään päästä eroon olemassa olevista kiloista. Kiloja pitää hävetä, painoa pitää hävetä, makkaroita, vaatekokoa, kaikkea pitää hävetä, inhota ja syyttää. Itsensä hyväksyminen, rakastaminen ja kunnioitus olisi hirveä teko. Mitä jos minä, lihavana ihmisenä sanoisin julkisesti olevani tyytyväinen itseeni? Antaisin itselleni luvan olla tällainen kun olen, milloin mitäkin?

Hyväksyisin kaikki ruumiini vaiheet, myös tulevat? Apua, eihän sellaista voi tehdä! Tässä vaiheessa viimeistään kuulee ”terveysalan ammattilaisilta” miten lihavuus on terveysriski ja seksiäkään kukaan ei halua lihavilta. Seksi mainittu! Oli pakko, sillä lihavuus ja seksi on niin jännittävä aihe, että moni ihmispoloinen saa siitä hepulin.

Takaisin asiaan.

Kyllä, lihavuus on terveysriski. Syyllistämällä aika harva laihtuu, saati ryhtyy onnelliseksi. Kuka haluaisi olla lihava? En usko, että kukaan, ei liioin liian laihakaan. Minä haluaisin tällä hetkellä olla hyväksytty osa yhteiskuntaa, ihminen, nainen. Jos hyväksyn itseni ja muut hyväksyvät minut tällaisena, pystynkö parempiin tuloksiin työssäni ja vapaa-aikanani? Jos minun on hyvä olla, hyötyykö yhteiskunta minusta enemmän vai vähemmän? Niinpä, uskoisin että jokainen meistä on hyödyllinen yksilö niin itselleen, läheisilleen kuin yhteiskunnallekin mikäli voimme hyvin emmekä kuluta kapasiteettiamme itsesyytöksiin, häpeään ja märehtimiseen turhasta. Kaikki ylipainoiset varmasti tietävät terveysriskit ja kaikki mahdolliset kauheudet mitä lihavuus aiheuttaa mutta ne jutut kuuluvat terveyskeskukseen, eivät normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.

En väitä, että lihavuus olisi kaunista. Miksi muuten olisin itsekään hävennyt itseäni? Mutta toisaalta mikä on kaunista? Varsinkin ihmisiin ja muotiin liittyvät asiat tulevat suoraan ulkopuoleltamme, jostain muualta kuin meidän sisältämme. Muoti ja kehon koko kuuluvat niin asioihin joihin totumme ulkoapäin tulevan arjenkuvaston kautta. Mitä useammin näemme jotakin asiaa, sen normaalimmaksi se tulee ja näin siitä tulee totuus. Samoin toimii mainonta, oli se sitten poliittista propagandaa tai markkinataloutta.

Olemme muodin mukana ihastelleet erilaisia vartaloita koko olemassaolomme ajan. Tämä on ulkonäköön ja vartaloon keskittymisen aikaa. Kapasiteettia on vapautunut niin paljon kehityksen edetessä, että jollain se pitää täyttää. Se oliko tämä nyt ihan oikea suunta, onkin sitten oma aiheensa.

<3 Minttu

lauantai 5. tammikuuta 2019

Projektin motiiveista

Mun mielestä puhumalla voi muuttaa maailmaa. Yksi tosi hieno asia elämässä on höpöttää tuntikausia ihmisen kanssa, jonka kanssa on samalla levelillä. Silloin tulee tosi vahva fiilis. Ja sitten sieltä fiiliksestä nousee tällaisia asioita, kuin esimerkiksi ”Saako lihava nainen tanssia?” -projekti. Joka esiteltiin tänään myös Hämeen Sanomissa! Käykää lukemassa.


Kuva: Riku Hasari / Hämeen Sanomat
Sovittiin Mintun kanssa, että kirjoitetaan molemmat sisältöä blogiin. Koitetaan parhaamme tehdä teille lukijoille selväksi, kumman sanoja luette. Seuraava teksti avaa Mintun näkökulmasta projektin taustaa ja motiiveja, olkaa hyvä! <3

Olen tutkinut taiteellisessa työssäni milloin mitäkin ihmisen käyttäytymiseen liittyvää osa-aluetta. Käyttäytyminen on niin monimuotoista ja vaikeaselkoista, linkittyy kommunikointiin ja tietenkin, toivottavasti, ajatustoimintaan ja arvoihin. Ihminen on niin monipuolinen otus, jonka tekemisissä on loputtomasti tutkittavaa. Olen aina ollut enemmän tarkkailija kuin osallistuja ja tästä syystä oppinut mainioksi ihmistuntijaksi ja eleiden tulkitsijaksi.

Olen halunnut kuulua joukkoon ja ymmärtää mielipiteiden muodostumisesta, putkikatseisuuden syntymisestä ja monesta muusta sellaisesta ajatusmallista mistä minulla ei ole käsitystä. Näihin en ole kuitenkaan saanut vastausta vaikka törmään niihin jatkuvasti.

Suurimpia ongelmiani ihmisten ymmärtämisessä ovat edellä mainittujen lisäksi ahneus, tuhoamisen tarve, mielensä pahoittaminen, keskittyminen omaan itseen ja vaikeus puhua asioista.

Näitä asioita tulen käsittelemään tämänkin projektin aikana luultavasti useinkin.

Lihavuuden, lihavan naisen, lihavan naistaiteilijan saati lihavan feministisen lapsettoman karismaattisen naistaiteilijan sietäminen on monelle vaikea juttu. Siinä törmää kaikkiin yllä mainitsemiini asioihin joita en ymmärrä ihmisen käyttäytymisessä. Ne kokemukset, joita olen saanut olemassaoloni muodon tähden, ovat hyvin monimuotoisia ja jännittäviä. Täytyy myöntää, että monet niistä ovat saaneet minut pois tolaltani mutta siihenkin taitaa tottua. Saatan niitäkin listailla tänne joskus mutta mielestäni ne eivät ole niin tärkeitä projektin sisällön kannalta, tärkeämpää on se mitä ajatuksia niistä on syntynyt ja miten se on vienyt asioita eteenpäin.

Ja sitten projektin aloituksen syihin.

Olen aina ollut ylipainoinen, joskus enemmän joskus vähemmän. Nyt olen lihavampi kuin koskaan ennen. Sairastin pitkään erinäisten autoimmuunisairauksien vuoksi ennen, kuin hoito saatiin kohdalleen, joten liikkuminen ja itsestä huolehtiminen keskittyi lähinnä hengissä selviämiseen.

Nyt kun olen ryhtynyt toipumaan, oli vaihtoehtona joko märehtiä omaa surkeutta tai ryhtyä hyväksymään asioiden tila.

Ensin ajattelin, että märehtiminen ja itsesyytös on parempi, eihän tällaista olemusta voi hyväksyä. Lihavuus oli kauhein asia mitä voi maailmassa olla ja niin olin elänyt koko ikäni häveten, inhoten ja ahmien.

Sitten törmäsin baarissa mieheen, joka innostui lihavuudestani niin, että ei meinannut pysyä nahoissaan koko iltana vaan lähestyi minua toistamiseen erinäisillä kysymyksillä ja ihmettelyillä. Häntä vaivasi olemukseni niin, että koko ilta meni keskittyessä minuun. Olin hiukan ihmeissäni ja hämmentynyt mutta silloin tajusin, että totuttuun kuvastoomme ei kuulu lihavat ihmiset, ei turbaanit, ei värikkäät mekot tai mikään muukaan poikkeava, siksihän se on poikkeavaa koska emme ole tottuneet sellaiseen.

Yleensä ihmisiä hämää enemmän värikkyyteni ja turbaanini mutta joskus joku sattuu huomaamaan, että niiden alla on lihava nainen, mahdollisesti feministi. Hyi.

Vähemmästäkin kauhistuttaisi. Kaikkein suppeimmille riittää pelkkä lihavuus.

Ulkonäköäni kommentoidaan hyvin usein, se on ollut aina ihmisiä kiinnostava aihe milloin mistäkin syystä. Se on kuitenkin aina yhtä ärsyttävää, loukkaavaa ja typerää. Olen täysin kyllästynyt puolituttujen ihmettelyyn turbaanistani, lihavuudesta, mekoistani ja pukeutumis-, meikkaus- ja hiustenlaittovinkkeihin!

Täytyy myöntää että joskus jätän menemättä sellaisiin paikkoihin, joissa tiedän tapaavani sellaisia ihmisiä, joilla on kerta toisensa jälkeen sanottavaa aiheesta.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Myski-impeyden alku

Ajatus tämän blogin kirjoittamisesta syntyi pienellä parvekkeella viinilasien ja savukkeiden äärellä puoli kuudelta aamuyöstä, kun Kitkerien Neitsyiden laulaminen täyttä kurkkua tuntui myös tosi hyvältä idealta. Oltiin Mintun kanssa jo hetki jaettu keskenämme ajatuksia maailman menosta ja siihen liittyvistä yhteiskunnallisista, sosiaalisista, psyykkisistä ja fyysisistä ilmiöistä ja tuli sellainen olo, että niistä voisi kertoa muillekin. 

Tässä siis ollaan ja Myski-impi on valmiina jaettavaksi teidän kaikkien kanssa. Myski-impi alkoi kehittyä, kun Minttu kysyi multa, haluanko lähteä sen kanssa toteuttamaan tutkivaa taideprojektia nimeltä ”Saako lihava nainen tanssia?”. Projekti on eräänlainen jatkumo Mintun aikaisempiin töihin, joissa on käsitelty mm. mieheksi kasvamista ja miehenä olemista nykykulttuurissa, nykykulttuurin normeja, vapautta ja kommunikointia.

Uudessa projektissa oli aluksi tarkoitus pureutua naiseuteen ja lihavuuteen taiteen keinoin, mutta sitten niin sanotusti shit hit the fan ja aihepiiri lähti elämään omaa elämäänsä. Siitä sitten syntyi idea instagramiin ja tähän blogiin, jossa kaikenlaisia ajatuksia jaetaan laajemminkin.

Myski-immen on tarkoitus toimia väylänä taideprojektien, ajatusten, tiedon ja yleisen häröilyn välittämiseen. Minttu toimii projektien sisällöntuottajana ja teosten pääasiallisena valmistajana. Minä taas dokumentoin teosten luomis- ja valmistusprosessit ja tuon parhaat palat kaikkien nähtäville.

Meinattiin laittaa tanner tutisemaan huolella, joten pysy kuulolla.