sunnuntai 8. syyskuuta 2019

eeva ja Lilith pytyllä miettimässä ihmiskunnan tulevaisuutta




Eeva ja Lilith pytyllä miettimässä ihmiskunnan tulevaisuutta

Jokaisessa ihmisessä on kaksi puolta. Naisen kahta puolta kuvaa selkeästi Eeva ja Lilith, kumpikin raamatusta tuttuja hahmoja. Toinen, Eeva- kaiken äiti, alistui aatamin tahtoon, syntyi kylkiluusta ja ryhtyi koko ihmiskunnan kantaäidiksi.
Joidenkin kertomusten mukaan, Lilith syntyi kuitenkin ensin.
Lilith syntyi maan tomusta niin kuin aatamikin. Lilith ei suostunut alistumaan ja lopulta ryhtyi seurustelemaan Saatanan kanssa. Aatamille oli siis hankittava uusi nainen vaikka Eevaparkakaan ei täyttänyt kaikkia hänelle asetettuja vaatimuksia vaan meni ja lankesi syntiin.

Eeva Kaiken äiti
Miten kaiken ja kaikkien äiti ilmentyy nykypäivänä?
Minä näen sen ihmisenä, joka huolehtii kaikista ja kaikesta, syleilee maailmaa ja ihmisiä läsnäolollaan, on läsnä ja auttaa sekä ohjaa. Ei välttämättä pelasta maailmaa vaan kannattelee sen pienen joukon ihmisiä, joihin on yhteydessä. Eeva- kaiken äiti on ennen kaikkea ystävä, tietynlainen rakkaus ja elämä.

Eeva -kaiken äiti teoksen takana on raamatustakin tuttu ihmissuvun kantaäiti mutta myös ihan tavallinen tarina naisesta.

Kun kuuntelin erästä tarinaa ystäväni päivästä, näin mielessäni äitiEevan istumassa hämärässä vessassa hohtavana, syleilemässä kaikkeutta.

Näin saatiin äiti Eeva istumaan hohtavaan hämärään ja kannattelemaan ihmiskuntaa samalla kun hän päättää ihmiskunnan kohtalosta ja miettii sysätäkö se syntiin vai pitääkö sen paratiisissa.

Lilithiä kuvaa jaloissa pyörivät käärmet sekä Eevan takanaa ilmestyvä hahmo joka pitelee punaisena hehkuvaa maapalloa käsissään. Valinta on on yksin Eevan ja Lilithin, saman henkilön.

Elämme joka päivä niitä valintojen hetkiä joita tämä teos kuvaa. Kohdatako maailma, toinen ihminen ja itse kauniisti vai syöstäkö koko maailman raivo itsestä ulos kenelle nyt se sattuu purkautumaan.

Vaikka maailma on suuri ja elämässä on monia kerroksia, meidän henkilökohtaiset äiti-Eevamme ovat yhtä suuria meille kuin ihmiskunnan kantaäiti. Eeva- kaiken äiti teos muistuttaa siitä, että me emme voi kontrolloida elämää, emme omaamme emmekä muiden. Voimme vaikuttaa siihen ja tehdä siitä parempaa mutta valinta on meidän.


torstai 5. syyskuuta 2019

Sirpaleita Hovinkartanosta kesältä


Sirpaleita

Suuri osa näyttelyn teoksista koostuu erilaisista palasista ja sirpaleista. Kuvasta tekee kokonaisen sen osat, toisto, virheet, vinot reunat ja pienet yksityiskohdat.
Ihmiseksi kasvaminen, ihmisenä oleminen ja ihmisenä eläminen on sirpaleista ja palasista koostuva toiston, oppimisen, epäonnistumisen ja nousemisen summa.

Kaikki elämiseen tarvittava tieto tulee palasista, joista osan unohdamme matkalle. Kasaamme näistä paloista oman totuutemme, moraalimme ja toimintamme perustan. Joskus menemme enemmän vinoon ja toisinaan melkein oikeaan suuntaan. Joskus virheet näyttävät pahemmilta muille kuin mitä todellisuudessa ovat tai ne eivät sovi jonkun toisen maailmankuvaan, ne tapahtuvat siitä huolimatta.

Elämä on täynnä materiaalia josta voimme ammentaa ajatuksia, oivalluksia ja vahvistusta. Tulee vain muistaa, että tämä on jatkuvaa oppimista ja sirpaleiden kasaamista,

Jokainen meistä rakentaa elämänsä paloista, osista, muistoista. Olemme koko elämämme summa. Jollekin toiselle se voi näyttää kaoottiselta sirpalekasalta, toiselle se on suoraviivaista toimintaa, joka tukee elämää.

Toisinaan sirpaleista ja paloista koostuu kokonainen kuva, toisinaan pelkkä kaaos. Toiset palaset sopivat yhteen ja toiset eivät. Emme voi koskaan tietää mitä palasia kukakin elämäänsä saa. Lopulta niistä kuitenkin tulee kokonaisuus. Yksi elämä.













maanantai 2. syyskuuta 2019

Otteita Hovinkartanosta 3.


Ulkonäköpaineita
(peilialushousut)


Valitettavan useat meistä naisista kasvavat sirpaleisen minäkuvan tahdittamina. Naisen kuuluisi olla viehttävä, laitettu, hento, kaunis, hoikka, iloinen, nauravainen ja hillitty, toisaalta myös voimakas, äiti, luja, määrätietoinen, energinen, hoivaava, organisointikykyinen superihminen.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin näyttää näiltä kaikilta vaikkei sitä olisikaan. Oikeastaan tärkeintä on olla hoikka ja huoliteltu. Muulla ei sitten olekaan väliä.

Kaikki tuntemani naiset ovat kärsineet ulkonäköpaineista ja huonosta itsetunnosta. He ovat hävenneet kehojaan ja muotojaan, seksuaalisuuttaan, olemistaan ja kuukautisiaan.
Siis aivan koko olemassaoloaan eikä tämä ole vain nuorten naisten asia vaan ihan kaikki tuntemani naiset 7-92 -vuotiaat.

Koko kulttuuri naisen asemasta ja olemisesta on vääristynyt. Tätä jatkavat niin miehet kuin naisetkin eli vika on koko kulttuurissa ei vain toisessa sukupuolessa.


Peilialushousut kuvaavat siis naiseksikasvamisen ongelmia ja niitä pirstaleisia mielikuvia joiden pohjalta koitamme rakentaa omaa identiteettiämme naisena. Pääasiassa saamme aikaan kasan sirpaleita, joista heijastuu kaikki kuulemamme haukut ja arvostelut sekä jokin ohimennen sanottu kehu. Naiseus on linkittynyt itsetuntoon ja kokonaisuus muodostuu eri kokoisista sirpaleista ja palasista joista vain osa näkyy ulkopuolelle.


Pienemmät peilihousut kuvaavat nuoruutta ja lapsuusaikaa josta kasvamme aikuisiksi samojen sirpaleiden kanssa. Valitettavasti myös useat omista sirpaleistamme heijastuu lapsiimme ja läheisiimme tajuamattamme.

perjantai 30. elokuuta 2019

Nämä eivät ole alushousut


Ceci n´ nest pas une culotte - Nämä eivät ole alushousut

Teos mukailee Magritten teosta ”tämä ei ole piippu” .
Teos viittaa siihen, että asiat joita ympärillämme näemme, ovat monipuolisia symboleita, opittuja merkkejä asioista. Esineet, värit ja rytmitys eivät koskaan ole niin yksinkertaisia kuin luulemme ensi näkemältä.
Mikäli kuvassa olevan esineen näkee vain alushousuina, niiden merkitys ei koskaan avaudu. Moni muukin asia jää meiltä huomaamatta, koska emme aina vaivaudu kutittelemaan ajatuksiamme sillä, mitä asiat voisivat olla. Tuudittaudumme siihen, että ”aikuinen tietää mikä mikäkin on ja sillä selvä”. Olemme lopettaneet ihmettelyn, kyseenalaistuksen ja mielikuvilla leikkimisen.

Pari vinkkiä alushousujen ajatteluun: miksi alushousut ovat olemassa, millaiset ovat alushousut, mitä niillä tehdään, missä ne ovat, missä niitä säilytetään, kuka niitä tarvitsee ja koska?

Näiden kysymysten jälkeen voi kysyä mitä muuta alushousuilla voi tehdä? Mitä ne voivat symboloida?
Millainen on ihminen joka käyttää kuvassa olevia alushousuja? Millaisia alushousuja muut käyttävät?

Voit vastata kysymyksin vaikka ääneen tai miettiä ihan kokonaisilla lauseilla. Ne lakkaavat olemasta pelkät alushousut. Niistä tuleekin kokonainen pieni maailma, jonka keskiössä tämä esine on. Mielikuvat johdattavat eteenpäin ja koko kuva muuttuu joksikin muuksi. Ei ole enää pelkkiä alushousuja, ei ole enää pelkkää mitään. Kaikki esineet ja asiat ovat yhtä jännittäviä, kun niitä jää miettimään.


Minä näen alushousut symbolina kotoisuudelle, luonnollisuudelle ja mukavuudelle. Jokaisen kehon alushousut ovat erilaiset, ne muokkaantuvat käyttäjänsä mukaan. Vaikka niitä käytetään aina, ne ovat pääasiallinen pukine vain yöpaidan kanssa eli pääasiassa kotona.
Ne tuntuvat pääasiassa mukavilta ja ovat mainio kapistus. Harva välittää niiden ulkonäöstä pääasia on se, että ne tuntuvat mukavilta. Alushousut ovat siis ystäviä.


maanantai 26. elokuuta 2019

otteita Hovinkartanon näyttelyn teksteistä


Pohdintaa kuvan merkityksestä ja symboliikasta

Kuvien taustalla olen pohtinut mielikuvia, mainontaa ja kuvien vaikutusta ajatteluumme sekä esittävän kuvan mahdollisuuksia. Olen tehnyt aiemmin pääasiassa abstrakteja suuria maalauksia sekä dystooppisia kuvauksia mutaatioista ja ihmisen vaikutuksesta luontoon.
Tämän projektin aikana olen siirtynyt digitaalisen kuvamanipulaation pariin ja koonnut näistä teoksista kollaaseja eri materiaaleja hyväksikäyttäen.

Mielestäni on jännittävää kuinka väreillä ja sommittelulla saa aikaan mielikuvia ja tunnelmia joita tosiasiassa ei ole käytetty kuvallisessa sisällössä.
Kulttuurimme kuvallinen ilmaisu on voimakasta ja symbolista. Tunnistamme symbolit sekä tunnetut kuvat ja niiden tarkoituksen emmekä välttämättä mieti niiden sisältöä sen enempää. Perustamme mielipiteemme ja kuvatulkintamme totuttuihin mielikuviin joille annamme enemmän valtaa kuin ne ansaitsisivat. Monia näitä mielikuvia ja mielleyhtymiä käytetään myös mainonnassa ja niillä pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin.

Tämä saa miettimään, kuinka tarkkana meidän tulisi olla kuvallisen ilmaisun, mainonnan ja informaatiotulvan kanssa. Pitäisikö kaikki kokemamme tuotettu materiaali analysoida? mikä jää mieliimme piilomainonnasta ja nopeasti nähdyistä kuvista? Kuinka paljon itse asiassa näemme kuvallista mielipide- ja mielikuvavaikuttamista arkipäivässämme?

Mietin myös sitä, mistä alun perin saamme mielipiteemme ja mielikuvamme? Olemmeko koko elämämme vanhempiemme arvomaailman vaikutuksen alaisia vai luommeko omat mielipiteemme? Mikä estää meitä ymmärtämästä uutta informaatiota? Kuinka voimme avartaa ymmärrystä ja vastaanottavaisuutta ja miksi niin pitäisi tehdä?


torstai 22. elokuuta 2019

Näyttely ohi, hedelmät jäi


Hauhon Hovinkartanon näyttely on ohi, samoin oikeastaan muutkin kesän riennot Hämeenlinnan Taiteiden yötä lukuun ottamatta.

Hauhon näyttelystä tuli hyvää palautetta ja se oli aiheuttanut monen moisia tunteita. Pääasiassa iloisia ja hilpeitä kommentteja sain niin minä vieraskirjaani kuin Hovinkartanon työntekijätkin.

Näyttelyssä oli kysely jonka teksti oli osittain jo edellisesä postauksessa ennen näyttelyä:


Naiseus ja hedelmät

Näyttelyn kaikkia teoksia yhdistää naiseuden eri muotojen pohtiminen. Kuinka naiseksi kasvetaan ja miten nainen näkyy yhteiskunnassa nyt ja ennen. Millä symboleilla naista kuvataan, mikä viittaa naiseen ja mikä seksuaalisuuteen, voiko naista kuvata muuten kuin seksuaalisuuden kautta?

Kuulin vuosia sitten erityisen hyvän huomion naiseudesta. Vuosisatoja naiselta on kysytty: oletko neiti vai rouva, oletko siis harrastanut seksiä vai et. Eikö olekin erikoinen tapa aloittaa keskustelu?

Naisia on myös aina kuvattu seksuaalisuutensa kautta: teini-ikäisiä ”kukkaan puhkeamaisillaan”, neitsyitä puhtaina ja siveellisinä mehukkaina hedelminä, äitejä ihmeellisinä synnyttäjinä, jotka tietävät kaiken ja rakastavat kaikkea ja joiden seksuaalinen viehätys on jo mennyttä – hedelmä alkaa jo vanhentua, vanhoja naisia jo menetettyinä kuivuneina hedelminä ym.
Siis hedelminä?
Moni taidehistoriasta tuttu hedelmäasetelma saa tässä valossa aivan uuden sisällön.

Nainen on ollut hedelmän lisäksi kukka, se symboloi samoin naisen seksuaalista kaarta kuin hedelmäkin. Simpukat, höyhenet, linnut ja monet heikot ja hauraat esineet ja asiat ovat kuvanneet naiseutta.
Ei ole ihme, että monella naisella on vaikeuksia naiseutensa kanssa.

Jos minun pitäisi valita mikä hedelmä minä olen, olisin kookospähkinä.
Jos olisin kukka, olisin lähempänä lihansyöjäkasvia kuin ruusua.

Mikä hedelmä sinä olisit ja miksi?

Jätä postilaatikkoon vastauksesi. ”


50 vastauksesta 40 olisi ollut pioni, perusteluna pääasiassa herkkä ja kaunis. Olin iloinen. Minusta on ihanaa, että ihmiset kokevat olevansa herkkiä ja kauniita, vai oliko kenties ajatus siitä, että jos olisin kukka, olisin parempi kuin mitä olen nyt, ei siten mikä kukka kuvaa minua parhaiten tällä hetkellä. Ilahduin silti ja toivon että vastaukset viittasivat nykykuvaukseen sillä silloin keskuudessamme onihanan monta itseensä tyytyväisen kuuloista naista.


Yksi vastaus jäi mieleeni varsin selkeästi. ”olisin joku varjokasvi, toisten kukkeampien alla kasvava” Minusta se oli kaunis kuvaus. Ja muistutus siitä, että me olemme niin erilaisia, haluamme elämältä eri asioita ja elämme elämää omalla tavallamme, kuka minkäkinlaisena kasvina. Toiset ovat upeita kukkia mutta kasvavat piilossa, toiset pieniä ja hentoja mutta kasvavat näkyvillä ja levittäytyvät muiden kukkien elintilaan, toiset vahvoja ja voimakkaita mutta kukkivat vain hetken. Kaikenlaisia. Ikinä ei päällepäin osaa sanoa minkälainen kukka siellä sisällä on. Moni kukka päältä kaunis, niinhän se sanontakin meni vai? 

Jatkan aiheesta kun saan lisää dataa taiteiden yönä.
Kiitos kaikille Hauholla vastanneille! Ihmisyys, käyttäytyminen ja itsensä kokeminen on niin jännittäviä asioita!

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Naiseus ja Hedelmät


Naiseus ja hedelmät

Tässä pientä kertomusta Hauholla 4.7 alkavan näyttelyn sisällöstä ja pohdinnasta

Näyttelyn kaikkia teoksia yhdistää naiseuden eri muotojen pohtiminen. Kuinka naiseksi kasvetaan ja miten nainen näkyy yhteiskunnassa nyt ja ennen. Millä symboleilla naista kuvataan, mikä viittaa naiseen ja mikä seksuaalisuuteen, voiko naista kuvata muuten kuin seksuaalisuuden kautta?

Kuulin vuosia sitten erityisen hyvän huomion naiseudesta. Vuosisatoja naiselta on kysytty: oletko neiti vai rouva, oletko siis harrastanut seksiä vai et. Eikö olekin erikoinen tapa aloittaa keskustelu?

Naisia on myös aina kuvattu seksuaalisuutensa kautta: teini-ikäisiä ”kukkaan puhkeamaisillaan”, neitsyitä puhtaina ja siveellisinä mehukkaina hedelminä, äitejä ihmeellisinä synnyttäjinä, jotka tietävät kaiken ja rakastavat kaikkea ja joiden seksuaalinen viehätys on jo mennyttä – hedelmä alkaa jo vanhentua, vanhoja naisia jo menetettyinä kuivuneina hedelminä ym.
Siis hedelminä?
Moni taidehistoriasta tuttu hedelmäasetelma saa tässä valossa aivan uuden sisällön.

Nainen on ollut hedelmän lisäksi kukka, se symboloi samoin naisen seksuaalista kaarta kuin hedelmäkin. Simpukat, höyhenet, linnut ja monet heikot ja hauraat esineet ja asiat ovat kuvanneet naiseutta.
Ei ole ihme, että monella naisella on vaikeuksia naiseutensa kanssa.

Jos minun pitäisi valita mikä hedelmä minä olen, olisin kookospähkinä.
Jos olisin kukka, olisin lähempänä lihansyöjäkasvia kuin ruusua.





Minttu

torstai 27. kesäkuuta 2019

Vihdoin musiikkivideot ovat valmiit!

Projektin tiimoilta olen tehnyt kaksi biisiä ja kaksi musavideota. ajatuksena oli tutkia nykykulttuuria ja rap-kulttuuria sukupuolisuuden ja naisen kehon kautta.

Tuloksena syntyi pirtelöpoika- biisikaksikko

Toisessa biisissä on selkeä biletunnelma ja olen pyrkinyt videossa sekä musiikissa hyvin selkeään ilmaisuun, jossa ei ole taka-ajatuksia. Biisi on vain pelkkää herutusta eikä mitään muuta.

Toinen syvempi ja hitaampi pirtelöpoika, on selkeästi sanomallinen biisi. Sen tunnelma on pysäyttävä ja saa miettimään naisen kehoa välineenä, antautumista ja uuvuttavaa tarvetta tulla hyväksytyksi kehonsa kautta.

Biisit tulisi katsoa peräjälkeen siten, että ensin katsoo pirtelöpoika 1. biisin ja toiseksi Pirtelöpoika 2.
Varsinkin silloin huomaa kuinka helposti tunnetila muuttuu lähes härskistä hyvin vakavaan.

Jostain syystä ihmisen aivot eivät toimi toiin päin samalla tavalla. Tunnelman nostattaminen on vaikeampaa kuin sen laantuminen.

Tässä videot, olkaa hyvät.





- Minttu

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Nainen


Naisen pitäisi olla tässä maailmassa soma ja hiljainen seinäruusu, joka ei ota liikaa tilaa missään, joka keskittyy vain näyttämään hyvältä. Naisen tarkoitus on olla kaunis olento jota ihaillaan, naisen pitää olla hiljaa ja hillitysti, näkyä eikä kuulua. Kenties tästä syystä omaa tilaa ottava nainen koetaan usein uhaksi. Nainen joka ottaa oman tilansa maailmassa ja kehtaa näkyä on uhka luonnolliselle järjestykselle jossa naisen pitäisi elää miehen varjossa, miestä tukien, miestä kannustaen. Jos tämä tuntuu liian äärimmäiseltä mielipiteeltä, ajattele hetken ajan sitä, miten usein naiset määritellään miehen kautta – kenen vaimo, kenen tytär – tai kuinka usein puhutaan naislääkäristä mutta ei koskaan mieslääkäristä, näin tehdään siksi, että mies on normi ja nainen on poikkeama lähes kaikilla elämänalueilla.

Tilaa ottava nainen näyttää röyhkeästi sen, että hän on oikea ja aito ihminen jolla on muitakin ajatuksia kuin miehen löytäminen tai miehen miellyttäminen. Ja tämä on ihmisille ahdistavaa. Millainen maailma tästä tulee jos naisetkin saavat tehdä asioita ja olla olemassa? Kauhistuttavaa! Vaikka sukupuoltenvälisen tasa-arvon kanssa on tehty paljon harppauksia eteenpäin, on kulttuurimme ja käsitystemme takana vieläkin ajatus siitä, että nainen on vähemmän arvokas. Ja ennen kuin kenenkään karvat nousevat pystyyn ja mieleen tulvii kaikenlaista kritiikkiä, kerron muutaman esimerkin. Miksi oletus on että nainen vaihtaa naimisiin mennessään sukunimensä? Miksi oletus on että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia? Miksi oletus on että isompaa palkkaa saava nainen on miehelle kova pala nieltäväksi parisuhteessa? Vaikka kaikkiin näihin esimerkkeihin löytyy myöskin poikkeuksia, ne tilanteet ovat aina juuri sitä, poikkeuksia. Koska oletus on, että näin maailma vain toimii.

-Asta

torstai 20. kesäkuuta 2019

Ruumiillinen nainen ja mielellinen mies

Nainen on aina naisen kehoa asuttava naisolento, naistaiteilija, naiskirjailija, naislääkäri, nais-mitä-näitä-nyt-on. Mies vain on. Miehellä sattuu olemaan keho, naisella sattuu olemaan mieli. Nainen on aina ruumiiseensa typistetty olento.

Tämä näkyy erityisen selkeästi kauneusrutiinien korostamisessa. Naisen on tarkoitus puunata itseään, käyttää satoja euroja voiteisiin ja meikkeihin, karvanpoistoon ja vaatteisiin. Vaikka ulkonäköpaineet kohdistuvat tietysti myöskin miehiin, on tällainen toiminta miehen taholta kuitenkin aina naiselliseksi miellettyä. Jos mies käyttää niinkin yksinkertaisia ihon ylläpitotoimia kuin kosteusvoidetta tai huulirasvaa hyökkää aina jostain joku ”miehinen mies” haukkumaan homoksi tai neidiksi.

Naisen on tarkoitus keskittyä kehoonsa ja kehollisen olemuksensa puunaamiseen ja korostamiseen, kun taas miehen olisi tarkoitus keskittyä... mihin? Ei järjen korostamiseen, koska ”lukeminen on nynnyille”, ei mielen tai henkisyyden korostamiseen koska ”hengellisyys on nynnyille”. Koulussa pojan olisi tarkoitus olla fiksu mutta ei opiskella. Aikuisena miehen olisi tarkoitus olla fiksu ja aikuinen kuitenkaan tekemättä mitään kehittyäkseen. Voisikin ajatella että naisen sukupuolirooli on ahtaampi ruumiillisuuden osalta mutta naisille sallitaan enemmän muilla elämänalueilla, ainakin lukeminen ja henkisyys eivät ole naisille pilkanaihe, naisten oletetaan lukevan ja kehittävän itseään.

Perinteisen miehisyyden piirissä naiseksi tai naiselliseksi (=homoksi) haukkuminen on pahin loukkaus. Koska kuka haluaisi olla nainen kun voisi olla mies? Jopa miesten toisiinsa kohdistuva sukupuolivalvonta liittyy naisiin ja loukkaa naisia. Jokainen ”älä oo tollanen neiti” kommentti jonka tyttö kuulee iskostaa hänen mieleensä häpeän omasta sukupuolestaan, koska näissä kommenteissa hänen sukupuoltaan käytetään loukkauksena.

Ihmiset kuluttavat hämmentävän paljon aikaa ja energiaa sukupuolivalvontaan. Omaa sekä muiden sukupuolen edustusta valvotaan jatkuvasti. Tyttöporukat painostavat toisensa käyttämään meikkiä koska sellaisia naisten on tarkoitus olla. Poikaporukat painostavat toisensa puhumaan pillusta koska sellaisista asioista miehet puhuvat. Naisporukat painostavat toisensa käyttämään korkokenkiä koska korkokengät kuuluvat naisen univormuun. Miesporukat painostavat toisensa juomaan kaljaa baarissa koska drinkit kuuluvat vain naisille. Olisiko tällaisen valvonnan takana ajatus siitä, että oma sukupuolittunut olemassaolo asettuu kummalliseen valoon jos jokaisen naisen tai miehen ei tarvikkaan olla juuri sellainen kuin itse on? Oma sukupuoli paljastuukin vain esitykseksi eikä biologian sanelemaksi selviöksi jos kaikki eivät toteutakkaan sukupuoltaan samalla tavalla. Jos jokainen nainen ei käytäkään korkokenkiä, onko kaikki se aika mitä nainen on käyttänyt oppiakseen kävelemään korkokengillä ollut ajanhukkaa? Jos jokainen mies ei juokaan vain kaljaa, onko kaikki ne kerrat kun mies on kieltäytynyt haluamastaan hedelmädrinkistä olleetkin turhuutta? Ihmiset eivät halua kyseenalaistaa omaa olemassaoloaan ja omaa sukupuolenilmaisuaan, koska silloin on mahdollisuus että hänen elämänsä onkin ollut enemmän tai vähemmän valetta. Tästä syystä on helpompaa yrittää pakottaa kaikki ihmiset samaan muottiin itsensä kanssa, ja päättää että jokainen joka ei tuohon muottiin mahdu on kummallinen ja uhkaava olento, ei ihan nainen eikä ihan mies, epäilyttävä.

-Asta

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Mistä teokset tulivat?


Kaikkien teosteni lähtökohtana on ollut sisällön monipuolisuus ja ajatusten herättäminen. Teokset ovat symbolisia ja niiden tehtävä on herättää tunteita ja mielikuvia. Mikäli totutuista ajattelumalleista pystytään irtautumaan, teokset avautuvat täysin eri valossa.


Osaan teoksista olen ottanut esimerkkiä vanhoista tunnetuista teoksista kuten Warholin Marilyn sekä Vermeerin Turbaanipäinen tyttö. Kaikissa henkilökuvissa olen käyttänyt itseäni mallina.

Kuvien taustalla olen pohtinut mielikuvia, mainontaa ja kuvien vaikutusta ajatteluumme sekä esittävän kuvan mahdollisuuksia. Olen tehnyt aiemmin pääasiassa abstrakteja suuria maalauksia sekä dystooppisia kuvauksia mutaatioista ja ihmisen vaikutuksesta luontoon.

Tämän projektin aikana olen siirtynyt digitaalisen kuvamanipulaation pariin ja koonnut näistä teoksista kollaaseja eri materiaaleja hyväksikäyttäen.

Mielestäni on jännittävää kuinka väreillä ja sommittelulla saa aikaan mielikuvia ja tunnelmia joita tosiasiassa ei ole kuvallisessa sisällössä.

Kulttuurimme kuvallinen ilmaisu on voimakasta ja symbolista. Tunnistamme symbolit sekä tunnetut kuvat ja niiden tarkoituksen emmekä välttämättä mieti niiden sisältöä sen enempää. Perustamme mielipiteemme ja kuvatulkintamme totuttuihin mielikuviin joille annamme enemmän valtaa kuin ne ansaitsisivat. Monia näitä mielikuvia ja mielleyhtymiä käytetään myös mainonnassa ja niillä pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin.

Tämä saa miettimään, kuinka tarkkana meidän tulisi olla kuvallisen ilmaisun, mainonnan ja informaatiotulvan kanssa. Pitäisikö kaikki kokemamme tuotettu materiaali analysoida? mikä jää mieliimme piilomainonnasta ja nopeasti nähdyistä kuvista? Kuinka paljon itse asiassa näemme kuvallista mielipide- ja mielikuvavaikuttamista arkipäivässämme?

Mietin myös sitä, mistä alun perin saamme mielipiteemme ja mielikuvamme? Olemmeko koko elämämme vanhempiemme arvomaailman vaikutuksen alaisia vai luommeko omat mielipiteemme? Mikä estää meitä ymmärtämästä uutta informaatiota? Kuinka voimme avartaa ymmärrystä ja vastaanottavaisuutta ja miksi niin pitäisi tehdä?

-Minttu