Viimeisimmissä lehdissä on ollut haastatteluja jääkiekkoilijoiden vaimoista,
entisiä missejä ja malleja, somasti luovia, terveysalan yrittäjiksi ryhtyneitä, äitejä, kodin hengettäriä.
Kotona kiltisti odottavia, puolisoaan tukevia ja edustavia ihanuuksia.
On puhuttu rakastumisesta, auvoisesta suhteesta alamäkineen ja ongelmineen, kuitenkin aina toisiaan tukien, idyllisessä kodissa ja niin edelleen.
Ei ihme, että hienoista kotirouvista ja jalkapallovaimoista on tehty sarjoja ja heidän elämänsä seurataan. Kaikki on niin ihanan idyllistä, mitään ei puutu. Kuitenkin jollain tapaa yritetään luoda kuvaa ”mekin olemme vain ihmisiä” mutta sekin jää pinnalliseksi yritykseksi, sillä kulissien ja täydellisyyden ylläpitäminen on kuitenkin se pääasiallinen tehtävä.
Tämä itse asiassa pätee lähes kaikkiin julkisuuden naisiin. Lähes jokainen jossain välissä julkista elämäänsä haluaa painottaa ihmisyyttään mutta kuitenkin jatkaa samaan malliin idyllisen elämän esiintuomista.
Mikä meitä kiehtoo sellaisessa Kardashian-tyyppisessä maailmassa? Katsomme muovisia hyaluron huulisia kasvoja ja täydellisiä vartaloita päivästä toiseen, kuuntelemme tyhjää puhetta ja mietimme, kuinka voisi itse olla samanlainen, vaivumme epätoivoon, kun ymmärrämme ettemme voi.
Mutta miksi edes haluaisimme?
Voisiko olla hyvä muistella miten ihana elämä meillä pääasiassa on?
On ihana perhe, ystävät, lemmikit, koti , kenellä mitäkin. On ihania mielenkiinnonkohteita ja rutiineja. Uusia mahdollisuuksia, aina voi opetella jotain uutta vaikka youtubesta.
Kunpa vaan pystyisimme nauttimaan elämästä sellaisena kuin se nyt juuri on .
Tämähän ei ollut lehden sanoma. On kai ihmiselle hyvästä tuntea huonoa omaatuntoa tekemisistään ja jatkuvaa alemmuudentunnetta, silloin markkinatalous pyörii ja ostetaan lisää uusia tuotteita, jokta parantavat meitä ihmisinä sisältä ja ulkoa.
Naiseus ja Hedelmät
Naiseus ja hedelmät Tässä pientä kertomusta Hauholla 4.7 alkavan näyttelyn sisällöstä ja pohdinnasta Näyttelyn kaikkia teoksia yhdistää naiseuden eri muotojen pohtiminen. Kuinka naiseksi kasvetaan ja miten nainen näkyy yhteiskunnassa nyt ja ennen. Millä symboleilla naista kuvataan, mikä viittaa naiseen ja mikä seksuaalisuuteen, voiko naista kuvata muuten kuin seksuaalisuuden kautta? Kuulin vuosia sitten erityisen hyvän huomion naiseudesta. Vuosisatoja naiselta on kysytty: oletko neiti vai rouva, oletko siis harrastanut seksiä vai et. Eikö olekin erikoinen tapa aloittaa keskustelu? Naisia on myös aina kuvattu seksuaalisuutensa kautta: teini-ikäisiä ”kukkaan puhkeamaisillaan”, neitsyitä puhtaina ja siveellisinä mehukkaina hedelminä, äitejä ihmeellisinä synnyttäjinä, jotka tietävät kaiken ja rakastavat kaikkea ja joiden seksuaalinen viehätys on jo mennyttä – hedelmä alkaa jo vanhentua, vanhoja naisia jo menetettyinä kuivuneina hedelminä ym. Siis hedelminä? Moni
Kommentit
Lähetä kommentti