myski impi

Joskus kiinnitän kaupungilla huomiota siihen, että kerään paheksuvia tai kummastelevia katseita, ja ensimmäinen ajatukseni on aina “apua, nyt vilkkuu perse hameen alta” tai “apua, mulla on naamassa jotain likaa” koska itselleni minä näytän normaalilta. Tämän ihmisen minä näen aina peilistä, tämän ihmisen minä puen aamulla milloin milläkin tavalla. On outoa huomata että muille minä en olekaan normaalin näköinen, vaan kummallinen. Muut ihmiset ihmettelevät minun olemustani yhtä paljon kuin minä ihmettelen tuulipukuja, jakkupukuja, todella tyylikkäitä ihmisiä, koiria joilla on vaatteet, shokkivärjättyjä hiuksia ja niin monta muuta asiaa. Lihavoituneena ihmisenä olen huomannut että tuo katseiden määrä – sekä katseiden sisältämä paheksunta – on lisääntynyt. Katseiden paheksunta tuntuu liittyvän siihen, että minä kehtaan lihavana ihmisenä tehdä kaksinkertaisen virheen, kehtaan olla lihava ja kehtaan olla tyyliltäni erilainen. Tuntuu että lihavan naisen pitäisi sulautua seinään, pukeutu...

Mutuillen sanoisin, että jokaisella naisella on alushousuja eri kategorioissa. On mukavia alushousuja, on seksikkäitä alushousuja, on niitä joita käytetään vain hätätilanteessa, on niitä jotka on niin epämukavia, että olisi melkein mieluummin kommandona. On mummopöksyjä, vähän rikkinäisiä, sekä niitä joita ei muista ostaneensa eikä myöskään oikein tiedä mistä ne ovat kaappiin päätyneet. Miksi juuri alushousut ovat sellainen vaate joka jakautuu niin moneen kastiin? Onko muissa vaatteissa tällaisia kasteja? Vai onko useamman kastin syynä se, että alushousuja tarvitsee omistaa useammat kuin vaikkapa farkkuja? Vaikeaa kuitenkaan ajatella, että kukaan säilyttäisi vaikkapa rikkinäisiä sukkia sillä ajatuksella, että käytän näitä vain jos muita ei ole puhtaana. Sukkia kuitenkin pitää omistaa suunnilleen sama määrä kuin alushousujakin. Voisiko syynä eroon olla se, että sukat ovat julkisemmat kuin alushousut? Vai se, että rikkinäinen sukka on häiritsevämpi normaalielämässä kuin rikkinä...

Tämä alushousukulho -asia on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi projektin osaksi. Meistä tehtiin Hämeen Sanomiin juttu vuoden alussa, jossa puhuttiin alushousukulhoista ja olen tietenkin itsekin puhunut aiheesta paljon erilaisissa foorumeissa. Mielenkiinto ja innostus aiheesta on ollut aivan uskomatonta. Lahjoituksia on tullut ja tulee koko ajan lisää jännittävien ja erikoistenkin keskustelujen saattelemina. Yksi yleisin aihe on se, että miten ja mistä alushousut ovat tulleet. Monet kertovat halunneensa seksikkäitä alushousuja, mutta ne ovat olleet päällä niin epämukavia, ettei niitä voi käyttää.   On stringejä ja pitsisiä pöksyjä, rikkinäisiä lempparialkkareita, hienoja merkkituotteita, kaikenlaista. Alushousut on osoittautuneet niin jännittäväksi materiaaliksi, että en olisi uskonut niin monen muunkin innostuvan aiheesta. Ja miten ihanan rohkeita kanssaeläjiä minulla onkaan! Kiitän siis kaikkia lahjoituksista, menneistä ja tulevista! Näistä syntyy vaikka mitä!...

Meillä oli toissapäivänä Mintun kanssa pähee palaveri. Vietiin juttuja taas hurjasti eteenpäin höpisemällä kaikenlaista. Ideoitiin uusia ja jännittäviä Myski-impeen liittyviä asioita, mistä saatte tuonnempana tietenkin kuulla lisää! :) ”Saako lihava nainen tanssia?” -projekti käsittelee naiseutta sekä lihavuutta monipuolisten maalaus-, video-, ääni- sekä installaatioteosten kautta. Yhdeksi keskeiseksi teemaksi on noussut naisten erikokoiset alushousut. Minttu on tehnyt upeita kulhoja alushousuista, joita myös palaverin yhteydessä kuvattiin. Tässä Mintun pohdintaa teosten takaa ja muutama mieletön kuva! Mietin pitkään miten saisin tuotua naisen vartalon eri kokoja ja muotoja konkreettisesti esille. Naisen vartaloon ja kokoon liittyy niin paljon erilaisia mielikuvia ja symboliikkaa, että sanomani esiin tuominen vaikutti mahdottomalta. Taiteessa on tutkittu usein ihmisen takapuolia ja eläimellistä vaistoa tuijottaa pyllyjä. Tämä on eläinmaailmassa näkyvä ja hyväksytty...