myski impi

Löysin toisen vuodentakaisen kirjoituksen. Eipä tiennyt Minttupoloinen mitä päässä liikkui tätä kirjoittaessa. Ja tässä ollaan. Oli aivan totta, että risteyksessä olin ja valitsin juurikin sen vaikeamman tien. Mutta hyvin menee ja päätös oli oikea , Elämä on jatkuvaa muutosta ja oivalluksia. Tänä keväänä on ehtinyt tapahtua paljon. Ulkoisesti mikään ei ehkä ole muuttunut, mutta itse koen olevani aivan eri henkilö mitä olin puoli vuotta sitten kun aloitettiin tämä projekti. Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Ei nyt varsinaisesti mitään suurta ja mullistavaa, mutta olen esimerkiksi kokeillut rajojani taiteen tekemisen suhteen niin pitkälle, etten enää muista mistä lähdin. Mistä maalasin tai mitä ajatuksia teosteni takana on ollut. Mistä ammensin kaiken, mitä halusin sanoa? Tuntuu kuin olisin tienristeyksessä. Pitäisi joko palata tai jatkaa eteenpäin johonkin tuntemattomaan. Itseni tuntien valitsen tuntemattoman. Itsensä haastaminen ja uusien asioiden oivaltaminen on aina o...

Viimeaikoina olen useasti törmännyt keskusteluun ”taakkasiirtymästä”. Siis siitä, miten ihmiset eivät kanna vain omia traumojaan, vaan myös vanhempiensa, isovanhempiensa ja jopa koko sukupuunsa traumoja. Monet suvuille tai perheille tapahtuneet asiat voivat olla niin kauhistuttavia tai järisyttäviä, että niistä on erittäin haastava puhua kenellekään. Eikä asioiden myös tarvitse olla kuin vähän vinksallaan, kun puhumisesta tulee vaikeaa. Ja asioista puhuminen on kuitenkin paras lääke kaikkeen. Ainakin mun mielestä.Tuli tämä kaikki mieleen tästä Mintun seuraavasta tekstistä ja halusin lähinnä vaan sanoa, että muistetaan puhua ja kuunnella ja kysyä ja keskustella ja analysoida ja puhua vielä vähän lisää! :) Meri Voi traumat ja kasvaminen sekä itsetunto ja sen kehittäminen. Onneksi itsetuntoa voi kehittää aikuisenakin, eikä se ole edes kovin vaikeaa. Minä en usko, että pelkkä lihavuus on se juttu, miksi ihmiset kärsivät lihavuudestaan tai ulkomuodostaan. Eihän kaikki ruumistaan v...