myski impi

Sirpaleita Suuri osa näyttelyn teoksista koostuu erilaisista palasista ja sirpaleista. Kuvasta tekee kokonaisen sen osat, toisto, virheet, vinot reunat ja pienet yksityiskohdat. Ihmiseksi kasvaminen, ihmisenä oleminen ja ihmisenä eläminen on sirpaleista ja palasista koostuva toiston, oppimisen, epäonnistumisen ja nousemisen summa. Kaikki elämiseen tarvittava tieto tulee palasista, joista osan unohdamme matkalle. Kasaamme näistä paloista oman totuutemme, moraalimme ja toimintamme perustan. Joskus menemme enemmän vinoon ja toisinaan melkein oikeaan suuntaan. Joskus virheet näyttävät pahemmilta muille kuin mitä todellisuudessa ovat tai ne eivät sovi jonkun toisen maailmankuvaan, ne tapahtuvat siitä huolimatta. Elämä on täynnä materiaalia josta voimme ammentaa ajatuksia, oivalluksia ja vahvistusta. Tulee vain muistaa, että tämä on jatkuvaa oppimista ja sirpaleiden kasaamista, Jokainen meistä rakentaa elämänsä paloista, osista, muistoista. Olemme koko elämämme summa. ...

Joillain ihmisillä tuntuu olevan valtava tarve päästä kommentoimaan – muiden tekemiset, vaatteet, kehot ja yleinen olemus ovat heille kuuluvia asioita, joista heidän on oikeus sanoa mielipiteensä. Tämä on ihmeellinen asia. Ihmettely on tietysti ihmisen elämään kuuluva asia ja näin pitääkin olla, maailma on ihmeellinen paikka ja kaikista ihmeellisintä maailmassa ovat ihmiset. Mutta miksi jotkut ihmiset kokevat velvollisuudekseen ja oikeudekseen tulla ihmettelemään ääneen toisen ihmisen tekemisiä ja olemusta? Juuri hänen mielipiteensä siitä, mikä on viehättävää ja mikä ei on tärkeää. Juuri hänen mielipiteensä siitä, mikä on normaalia ja mikä ei on tärkeää. Jatkuva kommentointi tai edes kommentoinnin mahdollisuus saa minut joskus linnoittautumaan kotiin. En jaksa edes ajatusta siitä, että käydessäni kaupassa tai kirjastossa tai baarissa minun velvollisuuteni on selittää olemassaoloni kommentoijille. Haluaisin vain olla rauhassa ja elää maailmassa, tehdä omia asioita omalla tahdillan...