tiistai 28. toukokuuta 2019

Hauhon hovinkartanolle on tulossa kesänäyttely, josta löytyy Mintun julisteita, alushousuja, tekstejä ja kuvamanipulaatioita. Tässä yksi ehkä provosoivimmista kuvista, joka tulee esille näyttelyyn. Näyttely valmistuu 8.6 mennessä mutta virallisesti se avataan heinäkuun puolella. 

 

Kuvalla on väliä

Mikä tekee kuvasta uskonnollisen? Mikä symboliikka ja mitkä värit yhdistetään uskonnolliseen ilmaisuun ja miksi? Entä sommittelu ja henkilönkuvaus? Miten olemme tottuneet näkemään uskonnollisten henkilöiden kuvauksen? Onko näillä yhteyttä propagandaan? Mikä on ylipäänsä vaikuttava kuva ja miksi?

Tämä kuva on saanut inspiraationsa Puolassa tapahtuneesta seikasta jossa henkilö maalasi Neitsyt Marian sädekehän tilalle sateenkaaren. Sananvapaus ja ilmaisunvapaus on moniulotteinen asia niin kuin uskontokin ja uskonnolliset kuvalliset loukkaukset.

Miksi tämä kuva muistuttaa meitä uskonnollisesta ilmaisusta? Kuvassa olen käyttänyt omia kasvojani, kankaiden pinnat on liitetty kuvaan erilaisista alushousuista. Pääni päälle olen asettanut alushousut.

Toinen käteni pitelee kylpyankkaa ja toinen on leikattu kuvasta, jossa puhun puhelimessa.

Miksi monet kokevat kuvan loukkaavana?

Nämä kysymykset ovat mielenkiintoisia ja moniulotteisia kysymyksiä jotka kertovat kulttuuristamme ja siitä miten katsomme maailmaa. Minkä näemme loukkaavana ja ketä se loukkaa?

-Minttu

tiistai 7. toukokuuta 2019

Suhtautumiseroja

Joskus kiinnitän kaupungilla huomiota siihen, että kerään paheksuvia tai kummastelevia katseita, ja ensimmäinen ajatukseni on aina “apua, nyt vilkkuu perse hameen alta” tai “apua, mulla on naamassa jotain likaa” koska itselleni minä näytän normaalilta. Tämän ihmisen minä näen aina peilistä, tämän ihmisen minä puen aamulla milloin milläkin tavalla. On outoa huomata että muille minä en olekaan normaalin näköinen, vaan kummallinen. Muut ihmiset ihmettelevät minun olemustani yhtä paljon kuin minä ihmettelen tuulipukuja, jakkupukuja, todella tyylikkäitä ihmisiä, koiria joilla on vaatteet, shokkivärjättyjä hiuksia ja niin monta muuta asiaa.

Lihavoituneena ihmisenä olen huomannut että tuo katseiden määrä – sekä katseiden sisältämä paheksunta – on lisääntynyt. Katseiden paheksunta tuntuu liittyvän siihen, että minä kehtaan lihavana ihmisenä tehdä kaksinkertaisen virheen, kehtaan olla lihava ja kehtaan olla tyyliltäni erilainen. Tuntuu että lihavan naisen pitäisi sulautua seinään, pukeutua beigeen villatakkiin joka peittää vatsamakkarat eikä edes unelmoida näyttävistä asuista tai suurista viitoista joissa liehua kaupungilla.

Naisena huomaa myös usein, miten eri tavalla minuun suhtaudutaan riippuen siitä, olenko “perinteisen kaunis” vai “omalla tavallani kaunis”. Laittautuneena saan parempaa palvelua, ihmiset ovat kohteliaampia ja yleisesti asenne minua kohtaan on myönteisempi kuin silloin kun hiukseni ovat lyhyet, tatuoinnit ja lävistykset ovat näkyvillä ja olen pukeutunut omantyylisiini vaatteisiin. Ennen ajattelin, että ulkonäkö liittyisi vain flirttailun tai yleisen pariutumis-kiinnostuksen määrään, mutta olen huomannut, ettei tämä ole totta.

Kenties perinteisesti kauniimpaan naiseen on helpompi suhtautua. Tällainen nainen nähdään normaalina ja ei-uhkaavana, tällainen nainen on lokeroitu sievästi omaan laatikkoonsa, joten ihminen tietää heti miten häneen tulee suhtautua. Ei niin perinteinen nainen on outo ilmestys jonka lokeroiminen ennakko-oletusten perusteella ei onnistukkaan. Tällainen nainen uhmaa ennakko-oletuksia koska ihminen ei voi koskaan tietää oikeasti mitä tatuoidun tai lyhythiuksisen tai lihavan naisen mielessä liikkuu.

-Asta

Mielen liikkeitä.