Aistiherkkyydestä
Eilen oivalsin herkkyyden kuuluvan minuun. Sopersin tänne vielä illalla jotakin epämääräistä herkkyydestä ja sen olemisesta osa minuutta. Herkkä ihminen on aina herkkä, ihan syntymästään saakka. Herkkyydestä on puhuttu vasta vime vuosina ja minä kulun niihin jotka ovat pitäneet herkkyyttä huonona asiana, häpeällisenä esteenä, josta pitää päästä eroon. Tajusi, että olen käyttänyt alkoholia, tupakkaa ja kofeiinia häivyttämään herkkyyden aiheuttamat aistimukset. Olin erittäin uupunut ja koko päivän vilinässä ja ihmisten ympäröimä, oudossa paikassa, nälkäisenä ja jänittyneen. Ainoa asia mitä mietin, oli se, että kotona odottaa kylmä kuohuviini, avaan sen ja lähden ehkä baariin. Toisella puolella kalvoi ajatus väsymyksestä mutta jotenkin pelotti pysähtyä. Onneksi pysyin lujana, sillä Me Naiset lehdessä ei ole mainittu mitään illanvietosta, itsensä palkitsemisesta, kuoharista /muustakaan alkoholista, eikä annettu vinkkejä ilta-asuun. En siis voinut lähteä enkä edes juoda koti...