Aistiherkkyydestä

Eilen oivalsin herkkyyden kuuluvan minuun. Sopersin tänne vielä illalla jotakin epämääräistä herkkyydestä ja sen olemisesta osa minuutta.

Herkkä ihminen on aina herkkä, ihan syntymästään saakka. Herkkyydestä on puhuttu vasta vime vuosina ja minä kulun niihin jotka ovat pitäneet herkkyyttä huonona asiana, häpeällisenä esteenä, josta pitää päästä eroon.

Tajusi, että olen käyttänyt alkoholia, tupakkaa ja kofeiinia häivyttämään herkkyyden aiheuttamat aistimukset.

 Olin erittäin uupunut ja koko päivän vilinässä ja ihmisten ympäröimä, oudossa paikassa, nälkäisenä ja jänittyneen. Ainoa asia mitä mietin, oli se, että kotona odottaa kylmä kuohuviini, avaan sen ja lähden ehkä baariin. Toisella puolella kalvoi ajatus väsymyksestä mutta jotenkin pelotti pysähtyä.

Onneksi pysyin lujana, sillä Me Naiset lehdessä ei ole mainittu mitään illanvietosta, itsensä palkitsemisesta, kuoharista /muustakaan alkoholista, eikä annettu vinkkejä ilta-asuun.

En siis voinut lähteä enkä edes juoda kotisohvalla kuoharia.

Sen sijaan mietin, voinko rentoutua sohvalla, ja tietysti katsoa Phoebe Wallen-Bridgen sarjoja, joita lehti suositteli, vai pitäisikö lähteä tekemään tehotreeni ulos räntäsateeseen.


Päädyin sohvaan ja onnekseni sain Killing Eve -sarjan päätökseen, sillä olin niin ahdistunut ja uuvuksissa jo valmiiksi, että katsoin sarjan ilman ääniä ja sekin tuntui liian raskaalta. Lopulta istuin hiljaisuudessa, pimeässä huoneessa ilman mitään ärsykkeitä. Kolme tuntia päässä pyöri meteli, ihmiset, hälinä, junailu, navigointi ja tietysti päivän kokouksen aiheet. Mitä enemmän väsyin ja meinasin nukahtaa, sen voimakkaampana kaikki tuntui. Ihan kuin olisin kuullut, haistanut ja untenut kaikki kokemani uudelleen.

Tajusin, misi olin vältellyt tätä olotilaa koko elämäni ja turruttanut itseni alkoholilla ja lisännyt ”kohinaa” silloin, kun sitä olisi pitänyt vähentää. Aistikuormituksen purkaminen tuntui lähes kidutukselta mutta runsaan alkoholin juontiin verrattuna tämä olikin nopeampi tapa toipua.

Olen ennen nauttinut krapuloista koska silloin ei ole ajatuksia, ääniä eikä mitään. Vain kauhea olo ja on pakko maata hiljaa paikallaan. Illat ja yöthän ovat pääasiassa hauskoja ja railakkaita ja tietysti itsessään virkistäviä mutta juhlimisella pitäisi olla syy, se juhla. Ei itsensä parantaminen.

Tästä lähin etsin uusia keinoja ylikuormituksen purkamiseen.

On tästä kaikesta siis hyötyäkin. Ja täytyy myöntää, että ulkonäöstään huolehtiminen, meikin ja hiusten laittaminen tuntuu nyt, jo kuudentena päivänä, lähes meditatiiviselta ja on itse asiassa onnistuessaan ihan hauskaakin.

Samoin monimutkaisten työpäivien päätteeksi on mukava ajatella miten laittaa hiukset huomenna. Se poistaa ajatukset työstä ja stressistä. Samaan aikaan yllätyksekseni, se tuntuu hemmottelulta. Ihan kuin silittelisin itseäni. Eli laittautuminen näyttäytyy tässä mielessä itsestään huolehtimisena ja huolenpitona, sen tarve korostuu kosketuskammoisella sinkkuihmisellä, jonka kissatkaan ei ole sylissä viihtyviä.

Niin ja kokeilin eilen suihkun yhteydessä hiusöljyä hoitoaineeseen. Hiukset pehmeni heti.