Puoli vuotta kokeilun jälkeen


Mitä minulle jäi kokeilusta? 

Hämmennys voi olla ehkä kuvaavin sana. 9 kuukautta elämää jonkun ulkopuolisen tahon ohjeilla, sellaisen taho, jota ei koe omakseen, on todella rankkaa. 

Mielenterveys on koetuksella sellaisen rupeaman jälkeen ja itseensä uudelleentutustuminen on paikallaan. 

Olen vihdoin kevään aikana ryhtynyt huomaamaan mistä olen oikeasti kiinnostunut ja mitä haluan elämältä, itseltäni ja ympäristöltäni. Jatkuva  syyllisyys ja tarkkailu on hiljalleen jäänyt vähemmälle ja elämä alkaa olla nautittavaa. 


Tämä oli hurja kokeilu, jonka uskon vaikutytaneen syvästi minuun ihmisenä ja taiteilijana. Uskon, että ymmärrän ihmisyyttä ja ihmisen toimintaa paljon paremmin ja uskon saavuttaneeni osan tavoitteestani, ymmärrän oman asemani naisena jaihmisenä selkeämmin, ymmärrän naiseutta, ulkonäköpaineita ja naiseuden historiaa paljon paremmin kuin aiemmin. 

Onneksi elämme maailmassa, jossa voimme itse määrittää oman elämäme normit ja tavan elää. Vaatii vain rohkeutta elää omannäköistään elämää mutta meillä on silti lupa siihen ja mahdollisuus! 


Ja se, että ei tarvits eseurata ketään tai mitään, ei tarvitse kadehtia, ei matkia, ei ihannoida mutta ei myöskään halveksia tai muuten pitää vähempiarvoisena. Aina on ihmisiä, jotka ovat parempia jossakin ja niitä, jotka ovat huonompia. Pääasia, että oppii olemaan tyytyväinen itseensä ja antamaan itsensä olla sellainen kuin on. 

Helpottaa, jos ostaa vaikka hölmön eläinhaalarin ja voi naurtaa itselleen ihan luvan kanssa. Jo sellainen hyväntahtoien pieni virnistely kohentaa omaa olo ja ymmärrystä siitä, että ulkonäkö voi olla myös hauska juttu. 



Me Naiset  kirjoittivat jutun lehteen projektin jo loputtua. tässä linkki juttuun https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006708463.html

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Simpukkakalsarit

Galleria Koneessa Hämeenlinnassa 24.10-17.11.2020

Me Naisten jälkeinen alku