Galleria Koneessa Hämeenlinnassa 24.10-17.11.2020

-
MINTTU SAARINEN Saako lihava nainen tanssia? 24.10. - 17.11.2020

 Minttu Saarisen näyttelyssä videoteokset, maalaukset ja esinekoosteet puhuvat naiseudesta, elämästä ja kehollisuudesta.

Lihavuuden stigma ei kohdistu vain ylipainoisiin naisiin vaan kaikkiin naisiin sosiaalisena ja emotionaalisena ongelmana.
 Ruumiin paino ja koko ovat keskeisiä naisruumiin hyväksyttävyyden määrittelijöitä, mikä aiheuttaa riittämättömyyden tunteita ja estää nauttimasta täysipainoisesta elämästä. 

Lihavuus symboloi kontrollin menetystä, sairautta, yhteiskunnan rappiota, laiskuutta ja älyllistä heikkoutta, monia sellaisia asioita, joita on historiassamme liitetty yleisesti naissukupuoleen. Tanssi puolestaan ilmentää älyllisyyttä, kulttuurin kehitystä, seksuaalisuutta, sulokkuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tanssin voi siis käsittää lihavuuden vastakohtana. 

Näyttelyni teokset käsittelevät naiseuteen ja naisen kehoon kohdistuvia vaatimuksia, rituaaleja, toiveita ja mielikuvia, joita yhteiskunnallinen keskustelu, muoti ja arjessa totuttu kuvasto pitävät yllä. Halusin päästä mahdollisimman syvälle aiheeseen ja ymmärtää median vaikutusta naisen rooliin ja odotuksiin naiseudesta. 

Aloitin helmikuussa 2020 yhdeksän kuukauden kokeilun, jonka aikana seurasin Me Naiset -lehden ohjeita naiseuden toteuttamisesta nykykulttuurissa. Kokeilua on voinut seurata Myski-Impi blogissa, jossa käsittelen aihetta myös kokeilun jälkeen. 

Teokseni ovat monipuolisia tulkintoja kokemuksistani ja keräämästäni aineistosta. Tekniikat valikoituvat ajatusten ja oivallusten kautta, nivoutuvat yhteen kokonaisuuksiksi, jotka muodostavat monitulkintaisia huomioita elämästä, ihmisyydestä ja niihin kohdistuvista vaatimuksista. Näyttelyssä on nähtävillä videoita, maalauksia ja esinekoosteita. Teoksilleni tyypillistä ovat ristiriidat, melankolia, huumori, runsaus ja outous unohtamatta kerroksellisuutta ja mahdollisuutta monipuolisiin tulkintoihin. 

Minttu Saarinen s. (1987) asuu ja työskentelee Hämeenlinnassa. Hän valmistui Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2014 opiskeltuaan siellä maalausta ja kuvanveistoa. Opiskelijavaihdossa Tallinnan yliopistossa Saarinen opiskeli maalauksen lisäksi performanssia ja taidekasvatusta. Yksi hänen performanssihahmoistaan on Kaija Vuolas, 70-vuotias pariisilainen taiteen asiantuntija. Saarinen on Hämeenlinnan taiteilijaseuran puheenjohtaja, Ars-Häme ry:n varapuheenjohtaja sekä Taidemaalariliiton kokelasjäsen. Lisätietoja: www.minttusaarinen.com myskiimpi.blogspot.com Lehdistökuvat: galleriakone@gmail.com tai 040 451 1197

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nimeni on Myski-impi

-
Myski-impi on nimenä blogille varsin sopiva. Se myös kuvastaa hyvin projektien luonnetta. Myski on tunnetusti maskuliininen ja miehisten feromonien lähde tuoksuissa ja luonnossa. Sitä saadaan eri eläinten rauhasista tai suoraan kiveksistä. Myskikurpitsa taas on ulkoiselta muodoltaan fallosmainen, mutta halki leikattu kurpitsa sisältää muotokielessään paljon feminiinisiä linjoja. Tästä syystä myskikurpitsasta tuli työryhmän logokuva ja tunnus. Impi sen sijaan on hento, pieni ja feminiininen. Se on vahvasti suomalaiseen mytologiaan liitoksissa oleva naiseuden esikuva, jonka roolimalli elää yhä vahvasti naiseuden ilmenemisessä sekä miehen toiveissa naista kohtaan. Impi on herkkä ja haavoittuva, joten se ruokkii miehen tarvetta suojella ja nostaa omaa voimakkuutta heikon naisen rinnalla. Myös nainen käyttää hyväkseen immen ominaisuuksia saadakseen tahtonsa läpi. Kukapa voisi vastustaa pientä ja siroa naista, joka suurilla silmillään katsoo hiukan vetistäen voimakasta urhoa ja pyytää a...
Lue lisää

löytöjä, matkailu avartaa

-
Kuva
Lähdin eilen Helsinkiin kokoukseen koko päiväksi. Testasin siis ensimmäistä kertaa uutta lookkiani virallisemmissa ja projektista tietämättömien seurassa. Nolotti. Asuvalinta ei ollut vaikea, sillä musta paita oli pesussa, oli siis otettava raidallinen paita. Hiukset ei meinanneet mennä mitenkään ja meikkikin meni ihan plörinäksi. Oli tosi epämiellyttävä olo. Pelkään myös matkustamista ja jännitän jotenkin ihan liian kovasti junassa oloa, eksymistä ja kulkemista ja ihmispaljoutta. En tunne Helsinkiä juuri lainkaan ja siellä kulkeminen tuntuu kaoottiselta. Sain itseni kasaan. Lähdin ulos, onneksi etuajassa. Kadulla oli eksyneen näköinen sokea mies. Menin kysymään voinko auttaa. Hän oli hyvin hämmentynyt, kun luuli eksyneensä tutussa paikassa eikä saanut kiinni siitä missä oli. Todellisuudessa hän oli tullut kaksi metriä liian pitkälle yhdestä käännöksestä ja joutunut parkkipaikalle. Ohjaustoimenpide ei ollut vaativa, mies oli mukava ja tyytyväinen päästessään takaisin kartalle ja...
Lue lisää

Ensimmäinen ahdistus

-
Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut ...
Lue lisää