Lauantaina 23.2. Hämeenlinnan Ystävyydenpuistoon ilmestyi alushousuja
Pyrin olemaan mainostamatta pop-up installaatiota missään.
Mainitsin siitä aluksi vain muutamille tuttavilleni ja kokeilin samalla miten
puskaradio toimii.
Pääasiallinen idea oli, että katsojan näkökulmasta nykytaide ilmestyy yllättäviin paikkoihin sattumanvaraisena aikana. Itse olin valmistellut tapahtumaa usean viikon ajan ja hakenut kaikki asianmukaiset luvatkin kaupungilta.
Kuitenkin Hämeen Sanomat päättivät julkaista maininnan installaatiosta edellisellä viikolla ja salaisuus paljastui. Tämä ei tietenkään haitannut prosessia, vaikka yllätyksellisyys hiukan kärsi.
Ripustuksessa oli apuna ystäviäni ja kollegoitani, enkä olisi millään selvinnyt siitä niin nopeassa aikataulussa yksinäni. Olen tästä avusta kovin kiitollinen niin kuin toki muustakin avusta mitä saan ihmisiltä. On todella hienoa huomata miten paljon ihania ja avuliaita ihmisiä elämääni on siunaantunut. Kiitos siis siitä heille!
Ystävyydenpuistossa oli esillä 14 alushousut, jotka olen valmistanut viimeisten kuukausien aikana. Joissakin näistä olen saanut apua Meriltä ja osassa kollegaltani Riikka Puumalaiselta. Riikan apu näkyy lopputuloksessa hyvin selkeästi, sillä hän on ammatiltaan taidegraafikko ja käynyt myös korualan koulutuksen. Hän on siis mieleltään paljon keskittyneempi ja esteettisempi, kuin itse olen.
Erityiskiitos siis Riikalle!
Pop-up installaatio oli kova rutistus. Se vaati yhtä paljon työtä kuin näyttelykin; suunnittelua ja ideointia ja vaikka mitä. Ajatus kuulostaa pöhköltä, sillä en saanut tätä varten rahoitusta ja kaikki työ on tehty talkootyöllä. Miksi sitten tein sen?
Sitä minäkin välillä mietin. Toisaalta kuitenkin, miksi en olisi tehnyt?
Haluan jatkuvasti kokeilla rajojani jaksamisen, ideoiden ja toteutusten kanssa. Haluan rikkoa taiteen elitismin rajoja ja löytää uusia esityspaikkoja taiteelle ilman, että niiden tarvitsee olla jo olemassa olevien normien mukaisia kuten pysyviä julkisia teoksia tai gallerianäyttelyitä.
Ulkotila on haastava kohde teokselle, mutta yhden illan kestävän esityksen aikana teokset eivät ehdi kovasti kärsiä tai saada ilkivaltaa osakseen.
Odotin innolla sitä, lähteekö alushousuista mitkään ohikulkijoiden matkaan. Myös valaistus oli vaarassa päätyä parempiin koteihin. Ilmastonkin kanssa sai jännittää.
Tässäkin installaatiossa, niin kuin missä tahansa tekemisessä, viehätys löytyy yllätyksellisyydestä. Siitä, miten mikä tahansa voi mennä pieleen ja jännityksestä sekä ongelmanratkaisusta.
Miten tästä nyt selvitään?
<3 Minttu
Pääasiallinen idea oli, että katsojan näkökulmasta nykytaide ilmestyy yllättäviin paikkoihin sattumanvaraisena aikana. Itse olin valmistellut tapahtumaa usean viikon ajan ja hakenut kaikki asianmukaiset luvatkin kaupungilta.
Kuitenkin Hämeen Sanomat päättivät julkaista maininnan installaatiosta edellisellä viikolla ja salaisuus paljastui. Tämä ei tietenkään haitannut prosessia, vaikka yllätyksellisyys hiukan kärsi.
Ripustuksessa oli apuna ystäviäni ja kollegoitani, enkä olisi millään selvinnyt siitä niin nopeassa aikataulussa yksinäni. Olen tästä avusta kovin kiitollinen niin kuin toki muustakin avusta mitä saan ihmisiltä. On todella hienoa huomata miten paljon ihania ja avuliaita ihmisiä elämääni on siunaantunut. Kiitos siis siitä heille!
Ystävyydenpuistossa oli esillä 14 alushousut, jotka olen valmistanut viimeisten kuukausien aikana. Joissakin näistä olen saanut apua Meriltä ja osassa kollegaltani Riikka Puumalaiselta. Riikan apu näkyy lopputuloksessa hyvin selkeästi, sillä hän on ammatiltaan taidegraafikko ja käynyt myös korualan koulutuksen. Hän on siis mieleltään paljon keskittyneempi ja esteettisempi, kuin itse olen.
Erityiskiitos siis Riikalle!
Pop-up installaatio oli kova rutistus. Se vaati yhtä paljon työtä kuin näyttelykin; suunnittelua ja ideointia ja vaikka mitä. Ajatus kuulostaa pöhköltä, sillä en saanut tätä varten rahoitusta ja kaikki työ on tehty talkootyöllä. Miksi sitten tein sen?
Sitä minäkin välillä mietin. Toisaalta kuitenkin, miksi en olisi tehnyt?
Haluan jatkuvasti kokeilla rajojani jaksamisen, ideoiden ja toteutusten kanssa. Haluan rikkoa taiteen elitismin rajoja ja löytää uusia esityspaikkoja taiteelle ilman, että niiden tarvitsee olla jo olemassa olevien normien mukaisia kuten pysyviä julkisia teoksia tai gallerianäyttelyitä.
Ulkotila on haastava kohde teokselle, mutta yhden illan kestävän esityksen aikana teokset eivät ehdi kovasti kärsiä tai saada ilkivaltaa osakseen.
Odotin innolla sitä, lähteekö alushousuista mitkään ohikulkijoiden matkaan. Myös valaistus oli vaarassa päätyä parempiin koteihin. Ilmastonkin kanssa sai jännittää.
Tässäkin installaatiossa, niin kuin missä tahansa tekemisessä, viehätys löytyy yllätyksellisyydestä. Siitä, miten mikä tahansa voi mennä pieleen ja jännityksestä sekä ongelmanratkaisusta.
Miten tästä nyt selvitään?
<3 Minttu
Kommentit
Lähetä kommentti