vuosi sitten oli Kamala kevät ja hirveä luonto

löysin reilu vuosi sitten kirjoittamani tekstin keväästä ja sen kokemisesta. Se tosiaan oli hirveä kevät ja kaikessa kamaluudessaan myös Espanjan matkasta tulikin katastrofi eikä ihana lainkaan. Aina ei mene niinkuin toivoisi.
Tämä oli sitä aikaa kun väkertelin alushousuveistoksia päivästä toiseen täysin tietämättömänä Me Naisista ja kaikesta siitä mitä karmean kevään jälkeen oli tulossa.

Suhtautumiseni kevääseen ei ole muuttunut mutta tänä vuonna koitan olla hajoittamatta itseäni niin pahasti kuin viime vuonna. Silloin olin jotenkin vereslihapalasina eikä se korjaantunut ihan heti. Noniin tässä se tulee:


"Hirveä määrä ajatuksia pyörii päässä. Mistään en oikeastaan saa kiinni. Olen nähnyt voimakkaita unia viime aikoina, mikä ei ole mitenkään itselleni tyypillistä.

Aivoni tuntuvat keskittyvän kevääseen ja jokavuotiseen pariutumisvimmaan. On jännittävää huomata miten primitiivinen keho loppujen lopuksi on. Koemme aina olevamme niin yleviä ja erottuneita vaistoista ja eläimellisyydestä, mutta kuitenkin meitä johtaa erilaiset vietit ja hormonit.

Kevät on minulle aina raskasta aikaa. Saan vahvoja masennusoireita päivien pidentyessä ja valon lisääntyessä. En kestä sitä kaikkea energiaa, lintujen laulua, iloista pariutumista, kasvien versoja, vehreyttä, uudesti syntymistä ja kaikkea sitä, kamalaa!

Yleensä vetäydyn sängynpohjalle, laitan verhot kiinni ja mökötän uupuneena. Kaikki sellainen yltiöenergisyys ja ilo on minulle liikaa.

Rakastan sitä kaikkea suuresti, mutta samalla se saa minut uupumaan. Samoin tekevät syksyt. Syksy on mielestäni ihaninta maailmassa mutta väsähdän siitä niin, että joulukuuhun mennessä muistutan enemmän suojautuvaa kilpikonnaa kuin ihmistä.

Vuodenaikojen vaihtelusta toipuminen kestääkin oman tovinsa ja tunnen olevani kunnossa ehkä muutaman kuukauden vuodessa. Muutama vuosi sitten vietin paljon aikaa Espanjassa. Se tasoitti näitä vaihteluita paljon. Tänä vuonna lähden vasta, kun pahin on jo alkanut. Olen poissa lähes koko toukokuun, selviän taas siis kesään ilman pahimpia kevätsekoiluja.

Odotan tätä matkaa innolla. Enne sitä on tosin paljon, paljon tekemistä ja projekteja.

On Hämeen Nuorten biennaalin jurytus, jonka olen jo aloittanut ja tasokkaasta osallistujakaartista johtuen se ei tunnu järin hankalalta.

Sitten on Hämeenlinnan Taitelijaseuran kesänäyttelyn suunnittelua, minitaidefestivaalin järkkäilyä ja kaikenmoista. Kesästä tulee kiireinen niin kuin joka vuosi.

<3 Minttu"