Asenteiden Molotovin Cocktail

Teos Asenteiden Molotovin Coctail sai alkunsa vasta menehtyneen isoisäni viimeisestä kirjoituksesta, jonka hän jätti minulle. Se käsitteli Molotovin Coctailin historiaa ja syntyä. Kerrottakoon, että isoisäni oli sotatutkija ja eläkkeelle jäänyt kapiainen, samoin kuin isänikin (edesmennyt hänkin) oli.

Armeija, sotakalusto ja muu aiheeseen liittyvä on kulkenut mukanani koko elämäni. Vasta aikuisiällä ymmärsin että esim. panssarivaunut ovat tehty tappamaan toisia ihmisiä.
Suhtautumiseni sotakalustoon on mielenkiintoinen, sillä en ole nähnyt sitä provosoivana saati vaarallisena. Osaksi tietenkin tähän liittyy se, että olen elänyt rauhan aikana ja erilainen sotapuhe kalustoineen on kuulunut lapsesta asti arkikuvastooni. Parolassa, jossa vietin lapsuuteni, oli jatkuvasti sotilaita ja panssarivaunuja myös katukuvassa lähellä sijaitsevan varuskunnan vuoksi.

Perheeni työskenteli aktiivisesti Panssarimuseolla sekä muissa varuskuntaan liittyvissä paikoissa. Veljeni kanssa leikimme Panssarimuseon panssareissa ja junassa, myöhemmin kuuluin Sotilaskotisisariin isoäitini mukana ym.

En ajatellut asiaa kummemin, paitsi nyt, isoisäni kuoltua ja sukulaisten kanssa käymieni keskustelujen myötä. Jäin miettimään mitä muut lapset ovat tehneet silloin kun me olemme leikkineet sotaa, rakennelleet pyssyjä, kiipeilleet panssarivaunujen sisällä ja kuunnelleet puheita sodista ja sotakalustosta.

Isäni opetti meille jo lapsena erilaisia panssarivaunumalleja, tykkejä ja itsetehtyjä aseita. Hänestä hauskin ase oli molotovin Coctail, ehkä siksi, että siinä on sana molo.. Isälläni oli jännittävä kielellinen huumori ja hän oli muutenkin järin hauska tapaus, silloin kun oli.

Molotovin coctail oli kuitenkin sellainen lelu, jota teimme jo pienenä. Siinä piti olla sytytystikut, pullo ja neste. Meidän pullomme eivät tietenkään olleet lasisia ja nestekin oli vettä. Eikä niitä oikeasti heitelty, kerättiin vain, niinkuin kranaatteja ja muita pommeja.

Olen aina kuvitellut, että kaikki lapset leikkivät sotaa kaikkialla maailmassa. En tiedä onko näin. Me kuitenkin vietimme lapsuutemme pääasiassa sotien. ainakin poikien kanssa, tytöt eivät halunneet leikkiä sotaa. Minäkin jouduin myöhemmin paitsioon sotaleikestä koska aseeni ryhtyi jossain vaiheessa sanomaan piu eikä pam. Eikä tähän auttanut selitys siitä, että minun aseeni oli moderni laserase.. Siihen jäivät sotaleikit ja ryhdyin prinsessaksi.

Näistä muistoista kuitenkin kumpusi teos Asenteiden Molotovin Cocktail.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naiseus ja Hedelmät

Alushousuinstallaatio

ei vielä kyläilyä, eihän?