blogissa seurataan kuvataiteilija Minttu Saarisen projekteja. Vuonna 2022 Vuorovesielämää - aika poikkeusolojen ja normaalin välissä, joka pohtii ihmisen villiintymistä pandemian aiheuttamien sosiaalisuuden muutosten myötä.
www.minttusaarinen.com
Galleria Paperihuoneen näyttely
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
-
Näyttely on ohi mutta laitanpa tähän kuvakoosteen sen sisällöstä. Ala Hedelmällisyysalttari sekä Oman elämänsä neitsyt Maria.
Myski-impi on nimenä blogille varsin sopiva. Se myös kuvastaa hyvin projektien luonnetta. Myski on tunnetusti maskuliininen ja miehisten feromonien lähde tuoksuissa ja luonnossa. Sitä saadaan eri eläinten rauhasista tai suoraan kiveksistä. Myskikurpitsa taas on ulkoiselta muodoltaan fallosmainen, mutta halki leikattu kurpitsa sisältää muotokielessään paljon feminiinisiä linjoja. Tästä syystä myskikurpitsasta tuli työryhmän logokuva ja tunnus. Impi sen sijaan on hento, pieni ja feminiininen. Se on vahvasti suomalaiseen mytologiaan liitoksissa oleva naiseuden esikuva, jonka roolimalli elää yhä vahvasti naiseuden ilmenemisessä sekä miehen toiveissa naista kohtaan. Impi on herkkä ja haavoittuva, joten se ruokkii miehen tarvetta suojella ja nostaa omaa voimakkuutta heikon naisen rinnalla. Myös nainen käyttää hyväkseen immen ominaisuuksia saadakseen tahtonsa läpi. Kukapa voisi vastustaa pientä ja siroa naista, joka suurilla silmillään katsoo hiukan vetistäen voimakasta urhoa ja pyytää a...
Lähdin eilen Helsinkiin kokoukseen koko päiväksi. Testasin siis ensimmäistä kertaa uutta lookkiani virallisemmissa ja projektista tietämättömien seurassa. Nolotti. Asuvalinta ei ollut vaikea, sillä musta paita oli pesussa, oli siis otettava raidallinen paita. Hiukset ei meinanneet mennä mitenkään ja meikkikin meni ihan plörinäksi. Oli tosi epämiellyttävä olo. Pelkään myös matkustamista ja jännitän jotenkin ihan liian kovasti junassa oloa, eksymistä ja kulkemista ja ihmispaljoutta. En tunne Helsinkiä juuri lainkaan ja siellä kulkeminen tuntuu kaoottiselta. Sain itseni kasaan. Lähdin ulos, onneksi etuajassa. Kadulla oli eksyneen näköinen sokea mies. Menin kysymään voinko auttaa. Hän oli hyvin hämmentynyt, kun luuli eksyneensä tutussa paikassa eikä saanut kiinni siitä missä oli. Todellisuudessa hän oli tullut kaksi metriä liian pitkälle yhdestä käännöksestä ja joutunut parkkipaikalle. Ohjaustoimenpide ei ollut vaativa, mies oli mukava ja tyytyväinen päästessään takaisin kartalle ja...
Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut ...
Kommentit
Lähetä kommentti