ihan pelkkää ulkonäköasiaa

Tänään tuntui maanantailta. Huono hiuspäivä ja uusi meikkivoide vihotteli eikä ilmeiseti sopinutkaan mun iholle. Tai sitten tehokosteutuksesta huolimatta, iho on rutikuiva. Ihomeikkiin pitää löytää lisää vinkkejä. Ei ole helppoa tämä, nostan hattua kaikille meikkivoiteen käyttäjille, jotka saavat kauniin lopputuloksen.


Tosiaan se huono hiuspäivä. Tarkoitushan oli laittaa hiukset auki mutta kiharat olivat niin latistuneet ja hiukset länässä, että en voinut. Enkä vielä osaa käyttää suoristusrautaa kiharoiden tekemiseen eikä kreppirauta tullut tänään kysymykseen.


Vaikeintahan mun hiuksissa on se, että ne on pitkäaikaisen sairastelun takia hirveän ohuet ja niitä on ehkä joka kahdeksas jäljellä tuossa otsan seudulla. Päänahkaan pitää siis tunkea aina jotain Toppikia tai muuta vastaavaa täydentämään puuttuvat osat =D

Tänään päädyin turvalliseen nutturtaan, sillä siinä on kaikkein vähiten liikkuvia osia. Toppikia tarvitsi ripotlla ainoastaan etuosaan eikä mihinkään väleihin. Onneksi tumma juurikasvu on muodissa, ei tosin ehkä ihan tässä mittakaavassa.

Voi miten se turbaani oli helppo ratkaisu tähän verrattuna. Ei tarvinnut päänahkaparkaan laittaa mitään ylimääräistä.


Täytyy myöntää, että se myös tekee epävarmaksi, kun tietää,että on jotain ylimääräistä tököttiä päässä, joka voi varista tai valua pois tehden siitä oudon näköisen.

Ehkä meikkivoiteessa on hiukan sama juttu. Tänään laitoin tosi vahvaa meikkivoidetta. Sen kanssa koko naamasta tuli sellainen lätty, piti itse korostaa varjot ja valot, jotta on jotain kolmiulotteisuutta. Saa nähdä kestääkö meikki koko päivän, jos ei, mulla on illan opetuksessa laikukas naama sekä hiuspohja. Ehkä ne sopii yhteen.. Apua, mikä mielikuva.

Ei auta muu, kun ottaa tökötit mukaan ja toivoa parasta.

Niin, ja saako ylipääbnsä naisen kaljuuntumisesta puhua tai siis myöntää sellaisen olemassaoloa?