Tiukkaa ulkonäköasiaa eikä yhtäkään kuvaa!

Alan jo tottua uusiin vaatteisiin, meikkiin ja hiuksiin.

Mietin arjessa älyttömän paljon ulkonäköäni ja sen vaikutusta muihin ja itseeni. Mitä enemmän opin meikkaamaanja laittamaan hiuksia, sen enemmän niitä pitää laittaa ja niistä pitää huolehtia.

En sentään ole vielä aivan neuroottinen mutta huomaan eron meikittömyyden ja meikatun välillä niin selkeästi. Miten ihmiset katsovat, kuuntelevat ja puhuvat, kohtaavat ylilpäänsä, Se on älytöntä. 

Olen edelleen ymmälläni siitä, miten paljon on väliä muutaman millin pakkelikerroksella. Monet haltioissaan ihastelevat kuinka olen niin terveen näköinen ja miten olen muuttanut elintapojani että minusta on tullut niin hehkeä. On tosi kurja vastata aina, että no tässä on tätä meikkkivoidetta ja poskipunaa sen verran, että vähemmälläkin näyttäis terveeltä.

Mutta mikä meidän mielestä näyttää terveeltä? Onko se ihan oikeasti vain tasavärinen iho jossa on oikeassa kohdassa läntti poskipunaa?

Miksi meikitön nainen näyttää väsyneeltä? Miksi miehet ei näytä? Miksi naisen pitää meikata ja ehostautua? Kuka sen on alunperinkään keksinyt?

Täytyy kyllä myöntää, että itsestään huolta pitävä mies on myös löytö. Sellainen energia, mikä välittyy ihmisestä, joka on laitettu ja sinut omassa kehossaan tietäen, että viimeisen päälle mietitty asu on upea ja että kasvoilta näkyy hoitotuotteiden teho.. hmm… Voi kun tuli taas mieleen the Roosters Theatren pojat. Oi vooi. tsekkaa <3<3<3 ----> .https://www.youtube.com/watch?v=VOyI2tPiCc0

no mutta siinä on hyvä esimerkki siitä, miten harvinaista on, että miehet laittautuu ja on itsevarmoja ja upeita. Mutta sellaiseen laittautumiseen ja huolehtimiseen sekä tietty urheilusta pinkeään kehoon on vielä matkaa eikä yhdeksän kuukauden Me Naiset riitä alkuunkaan sellaisen saavuttamiseen.

Mutta jännitävää kyllä miettiä, mitä me ihmiset koetaan ulkonäköasioista..

Minusta on tärkeämpää, miltä toisen ihmisen kanssa tuntuu.. Tosin jos jollain on aivan valloittavat ihanat voimakaat silmät, saatan pyörtyä.. Niin ja olen kyllä avuton kauniiden miesten edessä mutta sellaisia näkee harvoin.

Kerran näin Tallinnassa yhden. Oi se oli uskomaton kokemus. Hän oli pitkä ja roteva mies. Hänellä oli yllään musta samettinen takki, jonka sisäpuoli oli violetti, hänellä oli upeat bootsit jotakin nahkaa ja kireät farkut sekä jotakin helyjä siellä täällä, hän harppoi pitkiä itsevarmoja askeleita sisään ravintolaan ja istui tiskin eteen jakkaralle varmoin liikkein. Otti lasin viskiä ja joi sen sormuksilla koristelluilla kauniilla käsillään oi voi, en ikinä unohda sitä ilmestystä! Sellaisen jos löytäisin.. Ainiin mutta ehkä minunkin pitäisi olla toisenlainen..

Eli määrittääkö ulkonäkö meidän nk. kastin? Yksi kaverini selitti minulle jotakin eri tasoisista miehistä ja naisista ja kuka on kenenkin tasoinen. Minusta se oli ihan pöljää koska se keskittyi vain ulkonäköön. Minusta minun tasoiseni mies on älykäs, karismaattinen, pitkä, viehättävä, miehekäs, toimelias, kekseliäs, mielikuvituksellinen, rohkea ja avoin. Ei laiska, lihava ja nyhvö niin kuin olen antanut ymmärtää että minun ulkonäölläni taso olisi sellainen ”olisit iloinen, että edes joku huolii” -tyyliin. Pahimpana ovulaatioaikana lämmittää kyllä mieltä jos joku edes vilkaisee mutta jos sen tyypin kanssa pitäis viettää enemmän kun viisi minuuttia niin ei kyllä..

Nyt oli kyllä niin sekavaa selitystä että oksat pois. Joskus on =D