Voisimmeko oppia jotain tästäkin kriisistä?
Pitäisi kirjoittaa
virolaisita sisustusliikeistä sekä muusta yhtä turhanpäiväisestä.
Myönnän, että olen kokenut tällaiset asiat aina turhanpäiväisinä
ja siksi tähän projektiin osittain ryhdyinkin, ymmärtääkseni näiden asioiden merkitystä.
Nyt se korostuu
entisestään, että tämä maailma ja sen arvot on tuhanpäiväisiä.
Noin, sanoin sen.
On turhaa meikata
joka päivä – ajattele mikä kuormitus siitä tulee maapalolle:
raaka-aineiden valmistus, tuotteen valmistus, pakkaus, pesu,
pakkauksen hävitys ottamatta kantaa siihen mitä meikki tekee iholle
vaikka sen pesisi kerran päivässä huolellisesti pois.
Tai sisustus. On
ihanaa kun on siistiä ja koti on täynnä kauniita esineitä mutta
miten täynnä? Ja miten usein niiden esineiden pitää vaihtua?
Huonekalut,
sisustusesineet- joilla eiole mitään virkaa, astiat kaikki, niitä
pitää nykyään vaihtaa jatkuvasti. Minä olen iloinen siitä, että
minulla on suurin osa tavaroista jonkun lahjoittamia. Uutena tähän
huusholliin on tullut vain lautaset ja mukit, itse olen ostanut kaksi
lipastoa ja nekin kirpputorilta.
Minusta on ihanaa,
eetä taide-esineet, design huonekalut ja muut (ja vielä eettisesti
tuotetut) ovat osa perheen jatkumoa ja ne kestävät vuosikymmenestä
toiseen.
Jotenkin tuntuu,
että ihmiset kyllästyvät liian helposti kaikkeen. Ei jakseta
katsella samanlaista keittiötä tai lautasta vuodesta toiseen, ihan
niinkuin paettaisiin jotain ajatusia ja tunteita niin hirveällä
vimmalla, että ympärillä pitää muuttaa kaikki mikä muistuttaa
edellisestä vuodesta, on vanhaa tai muuten ei kuulu juuuri tämän
hetken muotiin.
Minä toivon, että
korona muuttaa maailmaa ja sen asenteita.
Toivon, että
hillitsemme kuutusta niin, että on turha tuottaa ylimääräistä
roinaa, siirrymme tuottamaan ruokaa lähempänä kotia ja yrityksen
muutenkin siirtäisivät toimintojaan edes eurooppaan jos kotimaahan
siirtäminen ei onnistu.
Toivon, että
lomailemme kotimaassa tai lähdemme kerran vuodessa kuukauden
reissulle jonnekin, niin ettei suhailla ympäriinsä lentokoneella
kuukauden välein, viikko siellä, viikko täällä ajatusmallilla.
Hyi!
Toivon, että
ihmiset heräisivät ymmärtämään mikä on tärkeää!Mitä olet
mieltä, olisiko hyvä juttu jos Kiinassa näkyisi taivas saasteiden
sijaan? Metsäpalot saataisiin kuriin eikä joka vuosi kuolisi
mijoonia eläimiä puista puhumattakaan siksi, että ihminen on ahne?
Minusta olisi
ihanaa, että meillä olisi johonkin muuhun kun muoviin käärittyjä
lihoja ja juustoja. Olisi vaatteita, jotka ei ole muovisia, tai jos
on, en olisi tehty kierrätysmuovista, olisi ihan uudenlainen elämä,
jossa keskityttäis ihmisen viisauteenja kehitykseen ahneuden ja
ulkonäön sijaan,.
Mutta ei, ei se
taida mennä niin. On paljon kivempaa leikkiä prinssejä ja
prinsessoita, kuluttaa minkä kerkiää ja saada sen minkä haluaa
just nyt heti, ilman, että näkee edes vähän vaivaa tai edes
miettii, onko kyseessä tarve vai halu.
No mutta. Minä
jatkan Me Naisten lukemista ja toivon, että vuode päästä tässäkin
lehdessä on aivan muunlaiset jutut.
Kommentit
Lähetä kommentti