Voisimmeko oppia jotain tästäkin kriisistä?


Pitäisi kirjoittaa virolaisita sisustusliikeistä sekä muusta yhtä turhanpäiväisestä. Myönnän, että olen kokenut tällaiset asiat aina turhanpäiväisinä ja siksi tähän projektiin osittain ryhdyinkin, ymmärtääkseni näiden asioiden merkitystä.
Nyt se korostuu entisestään, että tämä maailma ja sen arvot on tuhanpäiväisiä. Noin, sanoin sen.
On turhaa meikata joka päivä – ajattele mikä kuormitus siitä tulee maapalolle: raaka-aineiden valmistus, tuotteen valmistus, pakkaus, pesu, pakkauksen hävitys ottamatta kantaa siihen mitä meikki tekee iholle vaikka sen pesisi kerran päivässä huolellisesti pois.

Tai sisustus. On ihanaa kun on siistiä ja koti on täynnä kauniita esineitä mutta miten täynnä? Ja miten usein niiden esineiden pitää vaihtua?
Huonekalut, sisustusesineet- joilla eiole mitään virkaa, astiat kaikki, niitä pitää nykyään vaihtaa jatkuvasti. Minä olen iloinen siitä, että minulla on suurin osa tavaroista jonkun lahjoittamia. Uutena tähän huusholliin on tullut vain lautaset ja mukit, itse olen ostanut kaksi lipastoa ja nekin kirpputorilta.

Minusta on ihanaa, eetä taide-esineet, design huonekalut ja muut (ja vielä eettisesti tuotetut) ovat osa perheen jatkumoa ja ne kestävät vuosikymmenestä toiseen.

Jotenkin tuntuu, että ihmiset kyllästyvät liian helposti kaikkeen. Ei jakseta katsella samanlaista keittiötä tai lautasta vuodesta toiseen, ihan niinkuin paettaisiin jotain ajatusia ja tunteita niin hirveällä vimmalla, että ympärillä pitää muuttaa kaikki mikä muistuttaa edellisestä vuodesta, on vanhaa tai muuten ei kuulu juuuri tämän hetken muotiin.

Minä toivon, että korona muuttaa maailmaa ja sen asenteita.
Toivon, että hillitsemme kuutusta niin, että on turha tuottaa ylimääräistä roinaa, siirrymme tuottamaan ruokaa lähempänä kotia ja yrityksen muutenkin siirtäisivät toimintojaan edes eurooppaan jos kotimaahan siirtäminen ei onnistu.
Toivon, että lomailemme kotimaassa tai lähdemme kerran vuodessa kuukauden reissulle jonnekin, niin ettei suhailla ympäriinsä lentokoneella kuukauden välein, viikko siellä, viikko täällä ajatusmallilla. Hyi!

Toivon, että ihmiset heräisivät ymmärtämään mikä on tärkeää!Mitä olet mieltä, olisiko hyvä juttu jos Kiinassa näkyisi taivas saasteiden sijaan? Metsäpalot saataisiin kuriin eikä joka vuosi kuolisi mijoonia eläimiä puista puhumattakaan siksi, että ihminen on ahne?

Minusta olisi ihanaa, että meillä olisi johonkin muuhun kun muoviin käärittyjä lihoja ja juustoja. Olisi vaatteita, jotka ei ole muovisia, tai jos on, en olisi tehty kierrätysmuovista, olisi ihan uudenlainen elämä, jossa keskityttäis ihmisen viisauteenja kehitykseen ahneuden ja ulkonäön sijaan,.

Mutta ei, ei se taida mennä niin. On paljon kivempaa leikkiä prinssejä ja prinsessoita, kuluttaa minkä kerkiää ja saada sen minkä haluaa just nyt heti, ilman, että näkee edes vähän vaivaa tai edes miettii, onko kyseessä tarve vai halu.

No mutta. Minä jatkan Me Naisten lukemista ja toivon, että vuode päästä tässäkin lehdessä on aivan muunlaiset jutut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naiseus ja Hedelmät

Alushousuinstallaatio

ei vielä kyläilyä, eihän?