ei vielä kyläilyä, eihän?

-

Olen ollut huomaavinani, että koronan pelko alkaa hälvetä. Monelle poikkeusoloista on tullut uusi normaali. Kauppaan mennään porukalla ja monet kokoontuvat ystävien luokse, käyvät piknikillä tai nuotiopaikoilla ja vierailevat jo vanhempiensa ja isovanhempiensa luona.

Itsellänikin totaalinen eristäytyminen on väljentynyt. 8 viikon aikana olen tavannut noin 11 ihmistä, joista suurin osa on työn kautta pakollisia kontakteja. Heidän kanssaan olemme tavanneet ulkona ja olleet toisistamme kaukana.

Kaikkien kohtaamisten aikana olen varautunut pahimpaan, desinfioinut itseni ja tavarani, pessyt kädet kuiviksi ja huolehtinut turvaväleistä.
Edelleenkään en menisi itse kenenkään luokse kylään, kauppaan en mene, en haluaisi olla sisätiloissa muiden kuin perheenjäsenten kanssa.
Välillä hirvittää ajatus siitä, että korona ei ole vielä ohi mutta suuri osa käyttäytyy, kuin se olisi.

Median viestit ovat ristiriitaisia, niitä on vaikea tulkita. Otsikoissa on tilaa jo poliittiselle pelille ja syyllisten etsinnälle.
En tiedä miksi etsitään syyllisiä, sillä minun mielestäni kriisi on hoidettu hyvin. Aina tällaisessa tilanteessa tulee jotakin mokia, elämässä tulee mokia, ne pitää vaan hoitaa ja selvittää. Ei minun mielestäni ole tärkeintä saada selville mikä oli kenenkin vika.

Eri maiden uutisointia seuratessani, olen entistä onnellisempi meidän kulttuuristamme. Minusta suomalaisuus on aika hienoa. Meillä ollaan hillittyjä, asiallisia ja järkeviä. Pääasiassa keskitytään oikeisiin asioihin ja vaikka mielipide-erot olisivat suuria, yhteistyötä tehdään kaikkien tahojen kanssa.
Minusta tämän vuoden aikana poliittinen ilmapiiri on miellyttävä. On miellyttävää ja turvallista olla suomalainen. En ole koskaan aiemmin ajattelut asiaa, olen vain elänyt täällä ja kauhistellut eräiden tahojen toimintaa. Mutta nyt on hyvä. Ensimmäistä kertaa vuosiin, on hyvä.

Kyllä me tästä selvitään, niin talouskriisistä kuin koronastakin.
Kunhan vielä toistaiseksi muistetaan, ettei kokoonnuta, treffailla tai tavata ilman asiallista suojautumista.

Minä ainakin olen palannut elämän perusasioiden ääreen. Miten paljon saa aikaan, kun ei ole kiire ja miten hyvältä tuntuu, kun on aikaa ajatuksille. Ja kissoille <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nimeni on Myski-impi

-
Myski-impi on nimenä blogille varsin sopiva. Se myös kuvastaa hyvin projektien luonnetta. Myski on tunnetusti maskuliininen ja miehisten feromonien lähde tuoksuissa ja luonnossa. Sitä saadaan eri eläinten rauhasista tai suoraan kiveksistä. Myskikurpitsa taas on ulkoiselta muodoltaan fallosmainen, mutta halki leikattu kurpitsa sisältää muotokielessään paljon feminiinisiä linjoja. Tästä syystä myskikurpitsasta tuli työryhmän logokuva ja tunnus. Impi sen sijaan on hento, pieni ja feminiininen. Se on vahvasti suomalaiseen mytologiaan liitoksissa oleva naiseuden esikuva, jonka roolimalli elää yhä vahvasti naiseuden ilmenemisessä sekä miehen toiveissa naista kohtaan. Impi on herkkä ja haavoittuva, joten se ruokkii miehen tarvetta suojella ja nostaa omaa voimakkuutta heikon naisen rinnalla. Myös nainen käyttää hyväkseen immen ominaisuuksia saadakseen tahtonsa läpi. Kukapa voisi vastustaa pientä ja siroa naista, joka suurilla silmillään katsoo hiukan vetistäen voimakasta urhoa ja pyytää a...
Lue lisää

löytöjä, matkailu avartaa

-
Kuva
Lähdin eilen Helsinkiin kokoukseen koko päiväksi. Testasin siis ensimmäistä kertaa uutta lookkiani virallisemmissa ja projektista tietämättömien seurassa. Nolotti. Asuvalinta ei ollut vaikea, sillä musta paita oli pesussa, oli siis otettava raidallinen paita. Hiukset ei meinanneet mennä mitenkään ja meikkikin meni ihan plörinäksi. Oli tosi epämiellyttävä olo. Pelkään myös matkustamista ja jännitän jotenkin ihan liian kovasti junassa oloa, eksymistä ja kulkemista ja ihmispaljoutta. En tunne Helsinkiä juuri lainkaan ja siellä kulkeminen tuntuu kaoottiselta. Sain itseni kasaan. Lähdin ulos, onneksi etuajassa. Kadulla oli eksyneen näköinen sokea mies. Menin kysymään voinko auttaa. Hän oli hyvin hämmentynyt, kun luuli eksyneensä tutussa paikassa eikä saanut kiinni siitä missä oli. Todellisuudessa hän oli tullut kaksi metriä liian pitkälle yhdestä käännöksestä ja joutunut parkkipaikalle. Ohjaustoimenpide ei ollut vaativa, mies oli mukava ja tyytyväinen päästessään takaisin kartalle ja...
Lue lisää

Ensimmäinen ahdistus

-
Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut ...
Lue lisää