Kevätmasennus

Poikkeusoloja aletaan purkaa, uutisissa on muutakin kuin koronaa, kesä lähestyy, päivät pitenee, kaikki kukkii ja lehdet puhkeaa. 

Hyvin erikoinen kevät takana. Minulle ominainen kevätmasennus alkaa nyt vasta nostaa päätään. Toukokuu on aina ollut pahin kuukausi mutta oireita on usein jo huhtikuussa. Tänä vuonna ne alkoivat vasta toukokuun alussa. 

Maalaamista en ole voinut tehdä viime maanantain jälkeen, en juuri muutakaan. 

Mieleen pulpahtelee vanhoja häpeänaiheita, epäonnistumisia ja vääriä valintoja. Joka kevät vaivun johonkin todella syvälle. Silloin inhoan itseäni, maailmaa ja kaikkea mihin olen koskenut. Suren tympeää uraani ja keskinkertaisuuttani, stressaannun kissojen hoitamisesta, kaikki itkettää tai suututtaa. Ja sitten parin viikon jälkeen mieliala palaa taas normaaliksi.

Tuntuu kuin olisi muuttanut jonkun toisen mieleen joksikin aikaa. 

Saa nähdä miten pahaksi tämä tänä vuonna äityy. Siitä olen kyllä iloinen, että töitä ei ole. On hyvä saada levätä. 

Onni on värit ja Olavi.