Herkkä, puhuva ja rohkea mies?

 

Eilen julkaistussa Me Naiset lehdessä esiteltiin Eino Saaren kirja Miehen kosketus.

Aihe mieheksi kasvamisesta ja miehenä olemisesta on hyvin mielenkiintoinen ja sitä olen itsekin työssäni pohtinut muutama vuosi sitten toteutetussa Isän kädestä- yhteisötaideprojektissa.

Käsitys mieheydestä ja miehenä olemisesta on suuressa murroksessa. Puhumaton, kova ja tunteeton mies nähdään menneen maailman mieskuvana, moni kuitenkin kamppailee asian kanssa edelleen, sillä puhumattomuuden kulttuuri on miesten keskuudessa edelleen voimakkaana.

Minun ystävistäni suuri osa on miehiä. Monelle on ollut vaikeaa ryhtyä puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan avoimesti ja selkeästi. Se vaatii turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin mutta myös luottamuksen toiseen ihmiseen ja itseensä. Miten vaikeaa on puhua omista tuntemuksista, jos pelkää tulevansa satutetuksi tai hätkähtää omia tunteitaan, mitä jos ryhtyykin itkemään tai tunteet lähtee muuten valloilleen, eikä niitä pystykään hallitsemaan.

Mieleeni tuli ajatus siitä, voiko tässä olla kysymys myös jollain tapaa biologiasta. Nainen ei perinteisesti ole osallistunut metsästykseen eikä sotiin mutta on tottunut erilaisiin tunteisiin jatkuvasta huolesta, luopumisesta ja surusta. Ne tunteet on ollut pakko käsitellä, jotta suku jatkuu ja uusi elämä voi alkaa miehen kuoltua. Mies sen sijaan on vaiennut traumoistaan ja elänyt päivän kerrallaan tietämättä, näkeekö huomista.

Nyt siis, erilaiseen maailman aikaan miehille on avautunut samat mahdollisuudet tuntea, elää ja olla, kuin naisillekin. Mutta miten niistä vuosisatoja tai -tuhansia vanhoista normeista pääsee eroon?

Nyt keski-ikäiset miehet ovat väliinputoajan asemassa. Osalle on jo kotona opetettu puhumista ja tunnetaitoja, osalle ei. Moni on joutunut opettelemaan ne itse mutta se ei välttämättä ole helppoa, joskus jopa mahdotonta.

Olen törmännyt viime aikoina useisiin miehiin, jotka ovat äärimmäisen herkkiä mutta eivät osaa kanavoida tunteitaan tai käsitellä niitä lainkaan. Ne purkautuvat raivona ja johtavat eristäytymiseen ja jatkuvaan ahdistukseen. Puhuminen on lähes mahdotonta.

Itse en kestä lainkaan sellaista epätietoisuutta tai puhumattomuutta. Miten voisin koskaan ymmärtää toista ihmistä tai itseäni, jos asioista ei puhuta. Tiedän sen olevan hyvin ärsyttävää monellekin, varsinkin mieseläjälle, mutta se helpottaa tulevaisuuden kanssakäymistä ja tilanteiden ymmärtämistä. Varsinkin herkkien ihmisten, sukupuolesta riippumatta, pitäisi opetella puhumaan. Sitä en tiedä, miten se tapahtuu mutta se vaatii rohkeutta ja luottamusta.

Minä jatkan puhumista ja analysointia siitäkin huolimatta, että se häiritsee joitakin. Asiat on pakko käsitellä, jotta niiden kanssa pystyy elämään.