blogissa seurataan kuvataiteilija Minttu Saarisen projekteja. Vuonna 2022 Vuorovesielämää - aika poikkeusolojen ja normaalin välissä, joka pohtii ihmisen villiintymistä pandemian aiheuttamien sosiaalisuuden muutosten myötä.
www.minttusaarinen.com
huulipunakokeiluja
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
-
Miten erilaiset huulipunat vaikuttaa yleisilmeeseen ja mikä kenellekin sopii.
Mutuillen sanoisin, että jokaisella naisella on alushousuja eri kategorioissa. On mukavia alushousuja, on seksikkäitä alushousuja, on niitä joita käytetään vain hätätilanteessa, on niitä jotka on niin epämukavia, että olisi melkein mieluummin kommandona. On mummopöksyjä, vähän rikkinäisiä, sekä niitä joita ei muista ostaneensa eikä myöskään oikein tiedä mistä ne ovat kaappiin päätyneet. Miksi juuri alushousut ovat sellainen vaate joka jakautuu niin moneen kastiin? Onko muissa vaatteissa tällaisia kasteja? Vai onko useamman kastin syynä se, että alushousuja tarvitsee omistaa useammat kuin vaikkapa farkkuja? Vaikeaa kuitenkaan ajatella, että kukaan säilyttäisi vaikkapa rikkinäisiä sukkia sillä ajatuksella, että käytän näitä vain jos muita ei ole puhtaana. Sukkia kuitenkin pitää omistaa suunnilleen sama määrä kuin alushousujakin. Voisiko syynä eroon olla se, että sukat ovat julkisemmat kuin alushousut? Vai se, että rikkinäinen sukka on häiritsevämpi normaalielämässä kuin rikkinä...
Me Naisissa oli mielenkiintoinen juttu köyhyydestä ja vähätuloisuudesta. Jutussa puhuttiin enimmäkseen terveydenhuollosta ja itsestään huolehtimisesta, mikä on pienituloiselle haastavaa. On jätettävä pois lääkkeitä ja ravitsevan ruoan hankkiminen on kallista. Päädytään makaroniin ja makkaraan koska se on edullisempaa. Moni pienituloinen on myös jollakin tapaa syrjäytynyt. Ei ole työyhteisöä eikä selkeää päivärytmiä. Elämää varjostaa jatkuva epävarmuus. On vaikea pitää kiinni elämästä, elämänilosta, uteliaisuudesta ja kaikesta siitä, mitä ihminen yleensä elämää kohtaan tuntee. Positiivinen jännitys on tuntematon käsite. Itse olen aina ollut pienituloinen. Se on osaltaan oma valintani koska työni on niin epävarmaa mutta toisaalta jotenkin on aina ollut töitä ja pärjännyt. Toisaalta olisin voinut valita ammatin, joka työllistää mutta toisaalta olen unelma-ammatissani ja se on se juttu, mikä pitää minut hengissä ja kiinni elämässä. Köyhyydessä kuormittavinta on epävarmuus...
Lähdin eilen Helsinkiin kokoukseen koko päiväksi. Testasin siis ensimmäistä kertaa uutta lookkiani virallisemmissa ja projektista tietämättömien seurassa. Nolotti. Asuvalinta ei ollut vaikea, sillä musta paita oli pesussa, oli siis otettava raidallinen paita. Hiukset ei meinanneet mennä mitenkään ja meikkikin meni ihan plörinäksi. Oli tosi epämiellyttävä olo. Pelkään myös matkustamista ja jännitän jotenkin ihan liian kovasti junassa oloa, eksymistä ja kulkemista ja ihmispaljoutta. En tunne Helsinkiä juuri lainkaan ja siellä kulkeminen tuntuu kaoottiselta. Sain itseni kasaan. Lähdin ulos, onneksi etuajassa. Kadulla oli eksyneen näköinen sokea mies. Menin kysymään voinko auttaa. Hän oli hyvin hämmentynyt, kun luuli eksyneensä tutussa paikassa eikä saanut kiinni siitä missä oli. Todellisuudessa hän oli tullut kaksi metriä liian pitkälle yhdestä käännöksestä ja joutunut parkkipaikalle. Ohjaustoimenpide ei ollut vaativa, mies oli mukava ja tyytyväinen päästessään takaisin kartalle ja...
Kommentit
Lähetä kommentti