Kuohuviinia kevääsen!

-

Uusi Me Naiset on taas täällä!

Kevät on pelastettu, numerossa oli iso lista ihania kuohuviinejä!
Minä rakastan kuohuviiniä, kuivaa, oikein rapsakkaa kuoharia.

Tähänastiset lempparit on ehdottomasti Aquesi =akkuvesi sekä rosekuohareista Wonderland.
Wonderlandissa on hauska, ehkä vähän rahvas, Minna Parikan suunnittelema etiketti. Se on kuitenkin hauska ja ehkä vähän arkisemman näköinen.

Puna- ja valkoviinit ei ole mun juttu. Olen aina nauranut, että voinko olla taiteiija, jos en juo punkkua, onneksi kuohari on uusi punkku ;)

Espanjassa löysin hyvän kuoharin nimeltä Du Bois, se maksoi 1,90-2.50 pullolta. Sopi vallan mainiosti minunkin budjettiini. Täällä täytyy hiukan miettiä kuoharin ostoa, vaikka ei se suhteessa kallista ole.

Eilen kun paistoi aurinko, makustelin ajatuksella ravintolan terassista, kylmästä kuoharista ja auringosta. Jäin miettimään, että kaipaanko sitä oikeasti. Ehkä en.
Lähes jokaisella baarireissulla kuulen nykyään aika paljon kaikkea kuormittavaa. Joku valittaa, kun teen paskaa taidetta, joku valittaa lihavuudesta, joku kysyy, mikä kuvittelen olevani, joku yrittää pummia juotavaa ja joku muuten vaan kiukuttelee.

Ennen, kun ruohokin oli vielä vihreää ja, ravintolankin tunnelma oli leppoisampi. Oli aikoja, kun ihmiset juttelivat toisilleen ja olivat iloisia, suvaitsevaisempiakin ehkä. Nykyisin tuntuu, että äkäpusseilusta on tullut normaalia.
Ikinä ei tiedä miten pitäisi käyttäytyä mutta se pitäisi muistaa, ettei saa puhua kellekään.
Ei saa olla liian hauskaa, ei äänekästä eikä myöskään näyttää myrtsiltä.

Parasta siis olla kotona. Istua kuoharin kanssa omalla parvekkeella ja kuunnella lintujen laulua auringon paisteessa.

On mielenkiintoista nähdä, miten kotoilu vaikuttaa omiin tottumuksiin ja mielikuviin hauskuudesta ja mukavasta vapaa-ajasta, tietenkin työasiatkin menevät hiukan uusiksi.

Minä ainakin oivaltelen joka päivä jotakin uutta asioista, joita olen pitänyt lähes itsestäänselvänä.

Mutta nyt aloitan päivän työt ja haaveilen kuohuviinistä. Saatan jopa katsella haikeana Alkon kuvastoa ja koittaa muistella eri merkkien makuvivahteita.

Tämä korona-ajan palkattomuus vaikuttaa nimittän hiukan kuoharin (tai minä tahansa) hankintaan, joten toistaiseksi vaan haaveilen.

Kuva yökerhosta keväältä 2019



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nimeni on Myski-impi

-
Myski-impi on nimenä blogille varsin sopiva. Se myös kuvastaa hyvin projektien luonnetta. Myski on tunnetusti maskuliininen ja miehisten feromonien lähde tuoksuissa ja luonnossa. Sitä saadaan eri eläinten rauhasista tai suoraan kiveksistä. Myskikurpitsa taas on ulkoiselta muodoltaan fallosmainen, mutta halki leikattu kurpitsa sisältää muotokielessään paljon feminiinisiä linjoja. Tästä syystä myskikurpitsasta tuli työryhmän logokuva ja tunnus. Impi sen sijaan on hento, pieni ja feminiininen. Se on vahvasti suomalaiseen mytologiaan liitoksissa oleva naiseuden esikuva, jonka roolimalli elää yhä vahvasti naiseuden ilmenemisessä sekä miehen toiveissa naista kohtaan. Impi on herkkä ja haavoittuva, joten se ruokkii miehen tarvetta suojella ja nostaa omaa voimakkuutta heikon naisen rinnalla. Myös nainen käyttää hyväkseen immen ominaisuuksia saadakseen tahtonsa läpi. Kukapa voisi vastustaa pientä ja siroa naista, joka suurilla silmillään katsoo hiukan vetistäen voimakasta urhoa ja pyytää a...
Lue lisää

löytöjä, matkailu avartaa

-
Kuva
Lähdin eilen Helsinkiin kokoukseen koko päiväksi. Testasin siis ensimmäistä kertaa uutta lookkiani virallisemmissa ja projektista tietämättömien seurassa. Nolotti. Asuvalinta ei ollut vaikea, sillä musta paita oli pesussa, oli siis otettava raidallinen paita. Hiukset ei meinanneet mennä mitenkään ja meikkikin meni ihan plörinäksi. Oli tosi epämiellyttävä olo. Pelkään myös matkustamista ja jännitän jotenkin ihan liian kovasti junassa oloa, eksymistä ja kulkemista ja ihmispaljoutta. En tunne Helsinkiä juuri lainkaan ja siellä kulkeminen tuntuu kaoottiselta. Sain itseni kasaan. Lähdin ulos, onneksi etuajassa. Kadulla oli eksyneen näköinen sokea mies. Menin kysymään voinko auttaa. Hän oli hyvin hämmentynyt, kun luuli eksyneensä tutussa paikassa eikä saanut kiinni siitä missä oli. Todellisuudessa hän oli tullut kaksi metriä liian pitkälle yhdestä käännöksestä ja joutunut parkkipaikalle. Ohjaustoimenpide ei ollut vaativa, mies oli mukava ja tyytyväinen päästessään takaisin kartalle ja...
Lue lisää

Ensimmäinen ahdistus

-
Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut ...
Lue lisää