Sanna Marin, Maria Ohisalo ja Anu Saagim. mitä?

Tämän viikon lehdessä oli juttua mm. Maria Ohisalosta ja Sanna Marinista. Olin varsin ilahtunut kummastakin jutusta ja siitä, että heitä nostetaan myös naisten lehtiin. Ohisalosta oli varsin kivasti kirjoitettu juttu, jossa kerrottiin kuinka hän on noussut köyhstä perheestä sisulla ja älyllä ja sen semmoista amerikkalaisen unelman tyyppistä juttua.

Sanna Marinista oli jotenkin negatiivissävytteinen juttu. Siinäehkä hiukan manattiin sitä, että kun kriisi on ohi, hän joutuu negatiiviseen valoon ja muutenkaan jutusta ei jäänyt positiivinen kuva.

Se on outoa, mielestäni meidn viisikko on hoitanut hommansa erityisen hyvin ja täm kriisi olisi ollut muille aivan mahdoton hoitaa. En usko, että monikaan olisi pystynyt pysymään yhtä rauhallisena ja asiallisena kaikesta huolimatta.

Samaisessa lehdessä oli juttua Anu Saagimista. Mietin, että se oli kyllä tullut väärään paikkaan. Jotenkin oli outoa lukea ensin asiallisista ja älykkäistä naisista ja sitten mentiinkin ihan huuhaaviihteen puolelle. Ei hyvä.

Ja taas se sama juttu amerikkalainen unelma nousi myös Saagimin kohdalla.

Minusta on pelottavaa, että meillä on alettu haaveilemaan sellaisetsa. Ihan kun me ei nähtäis mitä se on tehnyt esim. amerikassa. Ei kaikkien tarvi suorittaa, menestyä ja olla julkkiksia! Miksi se on niin tavoiteltavaa?

Mutta jos tarvii, mielummin katselisin julkisuudessa empaattisia, älykkäitä ihmisiä kuin nenäkkäitä tyyppejä joiden elämän keskipiste on oma napa ja sen pitäminen samassa paikassa koko elämän ajan.

Noniin. Se siitä. Huomenna ryhdyn suorittamaan kauneusrituaaleja mm. kuivashampoohommia tiedossa.