Unissa käsittelyä

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka käsittelevät asiat unissaan. Niin on aina ollut. Olen nähnyt toistuvia unia joistakin asioista ja sekasortoisessa elämäntilanteessa unet ovat hyvin kaoottisia mutta tilanteiden helpotuttua, unet selkiytyvät. Konkreettisin kuvaus tästä on uneni, jossa näin sekalaisia tapahtumia, jotka tapahtuivat yleisessä vessassa. Alkuun siellä oli vain vähän likaista mutta lopulta kaikki pöntöt ja lavuaarit olivat tukossa, kopeissa makasi mädäntyviä ruumiita ja kaikki oli liejun peitossa.

Kun tilanne alkoi helpottua, vessa alkoi siistiytyä, lopulta sinne jäi vain tukkeutunut kylpyamme, johon väkisin yritin tehdä yrttikylpyä mutta se mädäntyi kerta toisensa jälkeen.

Silloin oivalsin, että pääasiassa kaikki asiat voi korjata johonkin pisteeseen saakka mutta kaikista suurista katastrofeista jää jotakin jäljelle. Vaikka ne käsittelisi miten hyvin, on aina se tukkeutunut kylpyamme, joka saattaa näyttää toimivalta mutta kun sitä yrittää käyttää, se tukkeutuu uudelleen.

Samoin on ihmissuhteissa, rakkaudessa ja ystävyydessä mutta myös maineessa, uran kehityksessä, imagossa ja kaikessa mikä liittyy elämään.

Nyt, puhutaan pandemiaunista. Ympäri maailmaa ihmiset näkevät levottomia unia ja niitä on ryhdytty tutkimaan. Minä uskon niiden olevan selviytymiskeino.

Huomaan käsitteleväni unissani kaiken päivän aikana tapahtuneen. Koronauutiset, facebooksisällöt, apurahahylkäykset, töiden loppumisen, yksinäisyyden ja kaiken muun. Ne ilmestyvät yllättävän selkeinä kaoottisissa unissa ja aamulla on taas helpompi olla.

Nyt, kun on aikaa, eikä ärsykkeitä ole liikaa, mieli alkaa väkisinkin prosessoida piilotettuja asioita. Olen alkanut muistaa vuosia, jotka olen luullut unohtaneeni stressin takia, tapahtumia, jotka tuottavat järjettömän määrän häpeää, kaikkea negatiivista mistä saattaa olla yli kymmenen vuotta.

Aluksi säikähdin tätä mutta nyt tuntuu armeliaalta. Olen oppinut antamaan itselleni anteeksi jopa muille tuottamani tuskan. Häpeää se ei poista mutta pystyn kohtaamaan tekemäni asiat, en missään nimessä hyväksy niitä kaikkia mutta annan anteeksi sille itselleni, joka ne teot on tehnyt.

On mielenkiintoista tuntea armoa ja anteeksiantoa itseään kohtaan. Se kannustaa käsittelemään asioita ja lisää intoa löytää se paras versio itsestään.