Vappuaaton vapaus

-

Vappuaatto.
Yleensä vapun ja kaikkien muiden juhlapäivien alla minuun iskee hirveä juhlastressi. Pakko juhlia. Pakko nähdä kavereita. Pakko laittaa kaikkea hienoa tai ainakin tehdä suunnitelmia, pakko olla ihmisten kanssa ja tehdä jotain spesiaalia.
Pakko.

Tällä kertaa, kiitos koronan, jäin miettimään, miksi on pakko?
Ainoa järkevä selitys oli se sama, miksi lauantai-iltana on oltava actionia.
On surkeaa, suorastaan häpeällistä, jos on yksin tai pienessä porukassa.
Perheellisten on tietenkin sallittua olla kotona perheen kanssa mutta perheettömän pitäisi olla villi ja vapaa.
Minuun on iskostunut joku imagopakko tai lifestyle juttu, että on näytettävä maailmalle, että minä en ole yksinäinen ja minulla on cool elämä. Ja siis kenelle on näytettävä ja miksi?

Minä olen aina ollut se, joka järjestää juhlia ja kokoontumisia. Nyt on tuntunut ihanan vapauttavalta, kun en ole tehnyt niin. En ole ikinä viihtynyt yli kolmen hengen ryhmissä, ne suorastaan ahdistavat. Miksi sitten olen väkisin halunnut järjestää juhlia tai mennä ihmisten ilmoille?

On omituista, kuinka jotkin asiat vain jäävät käyttäytymismalleiksi ilman, että niitä sen enempää miettii, vaikka ne ei enää tunnu mukavilta. Korona-aikana on ihanasti aikaa ajatella ja kyseenalaistaa omaa toimintaa. Muuttua ja kehittyä.
Tästä on otettava kaikki irti!

Vappuaaton lisäksi tänään on torstai. Torstaisin järjestetään Suisto klubin etämusavisa. Se on viikon kohokohta ja juhlistan sitä tänäänkin kuohuviinillä. Ostin Wonderland Rosekuoharia iltaa varten. Juhlat siis kuitenkin tiedossa vaikka juhlastressiä ei olekaan. Eikä sitä tiedä, vaikka ei tänään sitä huvittaisi avatakaan. Ihanaa, kun ei ole pakko olla bilehile, iloinen ja juhlaa! Ihana vapaus!

Eli, hyvää Vappua niille, joille se on tärkeää. Muille toivotan mainiota kevään alkua. Huomenna alkaa toukokuu. Sitten onkin jo kesä.
Päivät on nyt jo ihanan pitkiä ja aurinko näyttäytyy kiitettävän usein. Vaikka koronasta ei olla selvitty, niin talvi on jo ohi. Puoli vuotta siihen, että on taas pimeää ja harmaata.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nimeni on Myski-impi

-
Myski-impi on nimenä blogille varsin sopiva. Se myös kuvastaa hyvin projektien luonnetta. Myski on tunnetusti maskuliininen ja miehisten feromonien lähde tuoksuissa ja luonnossa. Sitä saadaan eri eläinten rauhasista tai suoraan kiveksistä. Myskikurpitsa taas on ulkoiselta muodoltaan fallosmainen, mutta halki leikattu kurpitsa sisältää muotokielessään paljon feminiinisiä linjoja. Tästä syystä myskikurpitsasta tuli työryhmän logokuva ja tunnus. Impi sen sijaan on hento, pieni ja feminiininen. Se on vahvasti suomalaiseen mytologiaan liitoksissa oleva naiseuden esikuva, jonka roolimalli elää yhä vahvasti naiseuden ilmenemisessä sekä miehen toiveissa naista kohtaan. Impi on herkkä ja haavoittuva, joten se ruokkii miehen tarvetta suojella ja nostaa omaa voimakkuutta heikon naisen rinnalla. Myös nainen käyttää hyväkseen immen ominaisuuksia saadakseen tahtonsa läpi. Kukapa voisi vastustaa pientä ja siroa naista, joka suurilla silmillään katsoo hiukan vetistäen voimakasta urhoa ja pyytää a...
Lue lisää

löytöjä, matkailu avartaa

-
Kuva
Lähdin eilen Helsinkiin kokoukseen koko päiväksi. Testasin siis ensimmäistä kertaa uutta lookkiani virallisemmissa ja projektista tietämättömien seurassa. Nolotti. Asuvalinta ei ollut vaikea, sillä musta paita oli pesussa, oli siis otettava raidallinen paita. Hiukset ei meinanneet mennä mitenkään ja meikkikin meni ihan plörinäksi. Oli tosi epämiellyttävä olo. Pelkään myös matkustamista ja jännitän jotenkin ihan liian kovasti junassa oloa, eksymistä ja kulkemista ja ihmispaljoutta. En tunne Helsinkiä juuri lainkaan ja siellä kulkeminen tuntuu kaoottiselta. Sain itseni kasaan. Lähdin ulos, onneksi etuajassa. Kadulla oli eksyneen näköinen sokea mies. Menin kysymään voinko auttaa. Hän oli hyvin hämmentynyt, kun luuli eksyneensä tutussa paikassa eikä saanut kiinni siitä missä oli. Todellisuudessa hän oli tullut kaksi metriä liian pitkälle yhdestä käännöksestä ja joutunut parkkipaikalle. Ohjaustoimenpide ei ollut vaativa, mies oli mukava ja tyytyväinen päästessään takaisin kartalle ja...
Lue lisää

Ensimmäinen ahdistus

-
Luin jälleen aamusta muutamia sivuja Me Naisia ja tutustuin sen näyttämään maailmaan. Googlasin henkilöitä, joista jutut kertoivat ja heidän puolisoitaan sekä kirjoja ja elokuvia, joista tämän päivän jutut kertoivat. Hiukan myös eilisiä kertailin. Eilen illalla katsoin Killing Eve -sarjaa, jota mainostettiin. Minun on myönnettävä, että tänään tuntuu pahalta. Ahdistaa. Hävettää. Tunnen itseni pöljäksi. Ihan kuin alkaisin ymmärtää, miten olen ollut niin väärin ja itsekäs, ollessani erilainen- Olen itsekkäästi keskittynyt vain omaan maailmaani, en ole ajatellut oikeita asioita. En sitä miten pukeutumiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, miten minä vaikutan muihin negatiivisesti olessani erilainen. En olisi uskonut tällaisen olon tulevan näin nopeasti. Jaoin somessa eilen ottamani selfiet ja monet kommentoivat kuinka kuva on kaunis, ihanat hiukset ja meikit ja kaikki. Se tuntui tosi pahalta. Toisaalta olin onnistunut ensimmäisen päivän tavoitteesa mutta se en ollut ...
Lue lisää