Lehtiähky ja ahdistus vol1.

Tänään luin nopeasti läpi kolme Me Naiset lehteä.

Päällimmäisin tunne oli ahdistus. Onnellisia, hymyileviä pareja, odottavia äitejä, burnoutin kokeneita sinkkuja..

Parisuhteessa eläminen on kulttuurissamme normaalia ja ihmisessä on jollain tasolla sisään kirjoitettu kaipuu toiseen ihmiseen.

Parisuhde on ihana asia mutta sen tavoittelu ja yhteiskunnan määrittämä ”oikeanlainen” parisuhde on katastrofi. Helposti unohdamme, että voimme elää sellaista elämää kuin itse koemme parhaaksi. Meidän ei tarvitse noudattaa niitä normeja mitä annetaan. Ei tarvitse asua yhdessä, ei mennä naimisiin, ei hankkia lapsia, ei istua sohvalla kainalokkain iltaisin tai käydä matchaavissa tuulipuvuissa kivasti kävelyllä.

Moni haaveilee täydellisestä suhteesta ja roikkuu surkeana huonossa suhteessa vuosia. Josus on helpompi elää siinä toivossa, että asiat muuttuu, joskus ei kykene enää näkemään vaihtoehtoja paremmasta koska itsetunto ja koko minuus on murennettu.

Monelle myös jää ne vanhat suhteet kummittelemaan, miehillä varsinkin tuntuu olevan ongelmia päästä eroon entisistä heiloista. Uutta kumppania verrataan ja entisestä puhutaan.

Olisiko ainoa hyvä vaihtoehto löytää kumppani teininä ja pysyä saman ihmisen kanssa koko elämä? Luulen, että jollain tapaa yksiavioisuuden perusta on nimenomaan se, että suurin osa ei koskaan pääse yli entisistä rakkauksistaan.

Toisille se taas on helppoa.

Toisille rakkauden ja pitkän parisuhteen tavoittelu on pakonomaista. On löydettävä mahdollisimman pian kumppani, mentävä naimisiin ja suoritettava hyvä parisuhde-. Muistan itsekin ajatelleeni, että olen epäonnistunut ilman parisuhdetta. Ihan kuin se tekisi minustaparemman ihmisen, että ”joku jaksaa katsella minua koko elämän”. Sillä ei ollut meritystä mitä itse ajattelin tai tunsin, pääasia oli, etten ollut yksin. Että muutkin näkevät, ettäjoku huolii minut. Tämä on valitettavan yleinen ajattelumalli eikä se ole tervettä.

Parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen asetetaan niin paljon kirjoittamattomia sääntöjä, että niitä ei edes kyseenalaisteta. Se on kamalaa.

Jos minä joskus olen vielä parisuhteessa, haluan, että se rakennetaan juuri niin sekopäiseksi kuin kumpikin osapuoli on.