torstai 17. tammikuuta 2019

Jatkoa feminismin olemuksen pohdintaan

Tällä viikolla projekti on mun osalta edennyt verkkaisesti taustahommia tehdessä. Monenlaisia mielenkiintoisia yhteistyöhakemuksia on lähtenyt eteenpäin, saa nähdä, mitä kaikkea ne poikii. Ja by the way, meidät löytää nyt myös Bloglovin'ista!

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19749645/?claim=yca9xxzd3s6">Follow my blog with Bloglovin</a> 

Seuraava teksti jatkaa Mintun pohdintaa feminismistä, olkaa hyvät.

:) Meri

Lainaus Wikipediasta feminismistä:

”Feminismi on naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä radikaali liike.[1]. Feminismin historia jaetaan useaan aaltoon, joissa on ollut eri tavoitteet. Feminismin (naisasialiikkeen) alkuperäisenä tavoitteena 1800-luvulta alkaen oli miesten ja naisten samanarvoisuuden tavoittelu yhteiskunnallisessa elämässä. 1960-luvulta alkaen feminismi on voimakkaasti korostanut naisten itsenäistä kulttuuria ja arvomaailmaa sekä tuominnut miesten perinteisen valta-aseman.[2] Ensimmäinen suomalainen naisjärjestö perustettiin 1884.[3]”

Niin feminismillä kuin kaikella muullakin toiminnalla on ääriliikkeensä. Eikö me ihmiset olla jo opittu, että ääriliikkeet ovat niitä jotka näkyy. Tämä kun toistuu kaikkialla, oli kyse ammattiliitoista, uskonnosta, politiikasta tai vaikka surrealismista.

Kuitenkin, olen siis hyväksynyt oman feminismini. Olen siis osa jotakin liikettä haluamattani. Uskon vakaasti siihen, että jokainen ihminen sukupuoleen, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta omaa saman ihmisarvon huolimatta varallisuudesta tai muusta yhteiskunnallisesta asemasta, ulkonäöstä puhumattakaan.

Olen seurannut viime aikoina uutisia naisen asemasta ja kohtelusta maailmalla sekä tietenkin täällä meidän suunnalla. Kyllä on paljon vielä muutettavaa asenteissa joka puolella. Mutta ei mikään ihme. Siitä kun on vain n. 100 vuotta, kun naiset ovat saaneet äänestä. Aborttikin on kielletty monissa paikoissa niin kuin moni muukin naisen oman kehin määräämiseen liittyvä asia.

Miten olen monesti miettinytkään kuinka olisi helppoa olla mies. Ei olisi niin suuria ulkonäköpaineita - okei, joillakin on, mutta suurin osa tuntemistani miehistä ei juuri kriiseile hiusten, ryppyjen tai parin makkaran tähden. Miksi siis naisen pitää olla niin saakelin täydellinen? Naisten lehden tursuaa ulkonäkövinkkejä, paineita ja vaatimuksia, mitä miesten lehdissä on? No naisia tietty jotka täyttävät nuo kaikki naistenlehtien vaatimukset.

Onneksi suurin osa miehistä ei vaadi samaa varustusta elämänkumppaneiltaan mutta pariutumisvaiheessa voi olla hankalaa löytää tyyppiä, joka ei niinkään välittäisi siitä, mitä muut ajattelevat. Itse olen törmännyt tähän muutaman kerran. Olin aivan rakastunut yhteen mieheen vuosia sitten. Hän piti persoonastani mutta häntä selkeästi haittasi pinkit hiukseni jotka sojottivat ympäriinsä. Värjäsin ne tavallisen ruskeaksi ja kampasin kauniiksi, tämä oli erään ystäväni neuvo, jota päätin kokeilla. Heti kelpasin ja mies näki minut naisena. Se oli outoa.

Nyttemmin olen katunut asiaa sillä miksi edes kuvittelin, että elämästä tulisi jotakin sellaisen miehen kanssa, joka ei hyväksynyt edes sojottavia hiuksia? Niitä, jotka olivat minun mielestäni niin ihanat. (Huomautuksena se, että värikkäät hiukset eivät olleet silloin vielä muodissa vaan shokkivärit piti tilata muualta.)

<3 Minttu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti