Ruumiillinen nainen ja mielellinen mies

Nainen on aina naisen kehoa asuttava naisolento, naistaiteilija, naiskirjailija, naislääkäri, nais-mitä-näitä-nyt-on. Mies vain on. Miehellä sattuu olemaan keho, naisella sattuu olemaan mieli. Nainen on aina ruumiiseensa typistetty olento.

Tämä näkyy erityisen selkeästi kauneusrutiinien korostamisessa. Naisen on tarkoitus puunata itseään, käyttää satoja euroja voiteisiin ja meikkeihin, karvanpoistoon ja vaatteisiin. Vaikka ulkonäköpaineet kohdistuvat tietysti myöskin miehiin, on tällainen toiminta miehen taholta kuitenkin aina naiselliseksi miellettyä. Jos mies käyttää niinkin yksinkertaisia ihon ylläpitotoimia kuin kosteusvoidetta tai huulirasvaa hyökkää aina jostain joku ”miehinen mies” haukkumaan homoksi tai neidiksi.

Naisen on tarkoitus keskittyä kehoonsa ja kehollisen olemuksensa puunaamiseen ja korostamiseen, kun taas miehen olisi tarkoitus keskittyä... mihin? Ei järjen korostamiseen, koska ”lukeminen on nynnyille”, ei mielen tai henkisyyden korostamiseen koska ”hengellisyys on nynnyille”. Koulussa pojan olisi tarkoitus olla fiksu mutta ei opiskella. Aikuisena miehen olisi tarkoitus olla fiksu ja aikuinen kuitenkaan tekemättä mitään kehittyäkseen. Voisikin ajatella että naisen sukupuolirooli on ahtaampi ruumiillisuuden osalta mutta naisille sallitaan enemmän muilla elämänalueilla, ainakin lukeminen ja henkisyys eivät ole naisille pilkanaihe, naisten oletetaan lukevan ja kehittävän itseään.

Perinteisen miehisyyden piirissä naiseksi tai naiselliseksi (=homoksi) haukkuminen on pahin loukkaus. Koska kuka haluaisi olla nainen kun voisi olla mies? Jopa miesten toisiinsa kohdistuva sukupuolivalvonta liittyy naisiin ja loukkaa naisia. Jokainen ”älä oo tollanen neiti” kommentti jonka tyttö kuulee iskostaa hänen mieleensä häpeän omasta sukupuolestaan, koska näissä kommenteissa hänen sukupuoltaan käytetään loukkauksena.

Ihmiset kuluttavat hämmentävän paljon aikaa ja energiaa sukupuolivalvontaan. Omaa sekä muiden sukupuolen edustusta valvotaan jatkuvasti. Tyttöporukat painostavat toisensa käyttämään meikkiä koska sellaisia naisten on tarkoitus olla. Poikaporukat painostavat toisensa puhumaan pillusta koska sellaisista asioista miehet puhuvat. Naisporukat painostavat toisensa käyttämään korkokenkiä koska korkokengät kuuluvat naisen univormuun. Miesporukat painostavat toisensa juomaan kaljaa baarissa koska drinkit kuuluvat vain naisille. Olisiko tällaisen valvonnan takana ajatus siitä, että oma sukupuolittunut olemassaolo asettuu kummalliseen valoon jos jokaisen naisen tai miehen ei tarvikkaan olla juuri sellainen kuin itse on? Oma sukupuoli paljastuukin vain esitykseksi eikä biologian sanelemaksi selviöksi jos kaikki eivät toteutakkaan sukupuoltaan samalla tavalla. Jos jokainen nainen ei käytäkään korkokenkiä, onko kaikki se aika mitä nainen on käyttänyt oppiakseen kävelemään korkokengillä ollut ajanhukkaa? Jos jokainen mies ei juokaan vain kaljaa, onko kaikki ne kerrat kun mies on kieltäytynyt haluamastaan hedelmädrinkistä olleetkin turhuutta? Ihmiset eivät halua kyseenalaistaa omaa olemassaoloaan ja omaa sukupuolenilmaisuaan, koska silloin on mahdollisuus että hänen elämänsä onkin ollut enemmän tai vähemmän valetta. Tästä syystä on helpompaa yrittää pakottaa kaikki ihmiset samaan muottiin itsensä kanssa, ja päättää että jokainen joka ei tuohon muottiin mahdu on kummallinen ja uhkaava olento, ei ihan nainen eikä ihan mies, epäilyttävä.

-Asta