Näyttely ohi, hedelmät jäi

Hauhon Hovinkartanon näyttely on ohi, samoin oikeastaan muutkin kesän riennot Hämeenlinnan Taiteiden yötä lukuun ottamatta.

Hauhon näyttelystä tuli hyvää palautetta ja se oli aiheuttanut monen moisia tunteita. Pääasiassa iloisia ja hilpeitä kommentteja sain niin minä vieraskirjaani kuin Hovinkartanon työntekijätkin.

Näyttelyssä oli kysely jonka teksti oli osittain jo edellisesä postauksessa ennen näyttelyä:

”Naiseus ja hedelmät

Näyttelyn kaikkia teoksia yhdistää naiseuden eri muotojen pohtiminen. Kuinka naiseksi kasvetaan ja miten nainen näkyy yhteiskunnassa nyt ja ennen. Millä symboleilla naista kuvataan, mikä viittaa naiseen ja mikä seksuaalisuuteen, voiko naista kuvata muuten kuin seksuaalisuuden kautta?

Kuulin vuosia sitten erityisen hyvän huomion naiseudesta. Vuosisatoja naiselta on kysytty: oletko neiti vai rouva, oletko siis harrastanut seksiä vai et. Eikö olekin erikoinen tapa aloittaa keskustelu?

Naisia on myös aina kuvattu seksuaalisuutensa kautta: teini-ikäisiä ”kukkaan puhkeamaisillaan”, neitsyitä puhtaina ja siveellisinä mehukkaina hedelminä, äitejä ihmeellisinä synnyttäjinä, jotka tietävät kaiken ja rakastavat kaikkea ja joiden seksuaalinen viehätys on jo mennyttä – hedelmä alkaa jo vanhentua, vanhoja naisia jo menetettyinä kuivuneina hedelminä ym.

Siis hedelminä?

Moni taidehistoriasta tuttu hedelmäasetelma saa tässä valossa aivan uuden sisällön.

Nainen on ollut hedelmän lisäksi kukka, se symboloi samoin naisen seksuaalista kaarta kuin hedelmäkin. Simpukat, höyhenet, linnut ja monet heikot ja hauraat esineet ja asiat ovat kuvanneet naiseutta.

Ei ole ihme, että monella naisella on vaikeuksia naiseutensa kanssa.

Jos minun pitäisi valita mikä hedelmä minä olen, olisin kookospähkinä.

Jos olisin kukka, olisin lähempänä lihansyöjäkasvia kuin ruusua.

Mikä hedelmä sinä olisit ja miksi?

Jätä postilaatikkoon vastauksesi. ”

50 vastauksesta 40 olisi ollut pioni, perusteluna pääasiassa herkkä ja kaunis. Olin iloinen. Minusta on ihanaa, että ihmiset kokevat olevansa herkkiä ja kauniita, vai oliko kenties ajatus siitä, että jos olisin kukka, olisin parempi kuin mitä olen nyt, ei siten mikä kukka kuvaa minua parhaiten tällä hetkellä. Ilahduin silti ja toivon että vastaukset viittasivat nykykuvaukseen sillä silloin keskuudessamme onihanan monta itseensä tyytyväisen kuuloista naista.

Yksi vastaus jäi mieleeni varsin selkeästi. ”olisin joku varjokasvi, toisten kukkeampien alla kasvava” Minusta se oli kaunis kuvaus. Ja muistutus siitä, että me olemme niin erilaisia, haluamme elämältä eri asioita ja elämme elämää omalla tavallamme, kuka minkäkinlaisena kasvina. Toiset ovat upeita kukkia mutta kasvavat piilossa, toiset pieniä ja hentoja mutta kasvavat näkyvillä ja levittäytyvät muiden kukkien elintilaan, toiset vahvoja ja voimakkaita mutta kukkivat vain hetken. Kaikenlaisia. Ikinä ei päällepäin osaa sanoa minkälainen kukka siellä sisällä on. Moni kukka päältä kaunis, niinhän se sanontakin meni vai? 

Jatkan aiheesta kun saan lisää dataa taiteiden yönä.

Kiitos kaikille Hauholla vastanneille! Ihmisyys, käyttäytyminen ja itsensä kokeminen on niin jännittäviä asioita!